JUMALAN KUTSU - IHMISTEN KUTSU

Luther: "Teologiksi ei tulla ymmärtämällä, lukemalla tai spekuloimalla, vaan elämällä, jopa kuolemalla ja suostumalla helvetin tuomioon."

Puhumme tässä kutsumuksesta päätoimiseen Jumalan valtakunnan työhön. Jokainen kristitty on kutsuttu Kristuksen todistajaksi, mutta kaikkia ei ole kutsuttu työntekijäksi. Myös ns. maallinen työ on kutsumustyötä ja siihen kutsutun on tehtävä se niin kuin Jumalalle, ei niin kuin ihmisille.

Seurakunnan työhön tarvitaan ulkoinen kutsu (vocatio externa) ja sisäinen kutsu (vocatio interna).

Tämä periaate nousee Raamatusta, esim. Apt 13:2 "Pyhä Henki sanoi: 'Erottakaa (ulkoinen kutsu) Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut (sisäinen kutsu)"

Yleensä sisäinen kutsu edeltää ulkoista: tunnen kutsumusta työhön, johon sitten ryhdyn valmistautumaan ja johon minut myöhemmin kutsutaan. Voi olla myös päinvastoin: Seurakunta kutsuu työntekijän, joka vasta työssä ollessaan löytää oman kutsumuksensa.

Luther: "Kutsumus saarnavirkaan tapahtuu tosin ihmisten kautta, mutta oikeastansa on se Jumalasta.
Se on rakkauden kutsumus, koska saarnaajaksi valitaan joku, josta tiedetään, että hän ymmärtää Jumalan sanaa, ja että hän saarnaamalla voipi sitä muille ilmoittaa; mutta tarkoin on tässä katsottava, ettei kukaan vilpistelemällä, tahi vatsansa tahi oman kunniansa tähden pääse saarnavirkaan, sillä se olisi vaarallinen, eikä koskaan hyvää loppua saa. Mutta jos sinä olet Jumalan sanassa oppinut, ja sydämestäsi toivot saavasi sitä oikein ja muille hyödyksi saarnata, niin odota hiljaisesti, ja sitten Jumala kyllä sinut kutsuu, jos hän sinua saarnaajaksi tahtoo.
Rakkaani, älä luule, että Jumala sinut on unhoittanut!
Jos sinun pitää hänen sanaansa saarnaaman, niin hän kyllä, kun hänen aikansa tulee, sinulle käskyn antaa, mutta ole varuillasi, ettet hänelle aikaa etkä paikkaa määrää.
Johon sinä et tahdo, sinne on hän sinun luultavasti lähettävä, ja johon sinä mielelläsi tahtoisit päästä, sinne sinä luultavasti et tule."

Ihmisten kutsu = seurakunnan kutsu

Seurakunta kutsuu työntekijänsä ja työntekijä palvelee seurakuntaa.

Suomen ev. lut. kirkossa

-Piispan valitsevat (kutsuvat) hiippakunnan papit ja seurakuntaneuvostojen valitsemat maallikkovalitsijamiehet (arkkipiispan vaalissa lisäksi tuomiokapitulien edustajat sekä kirkolliskokousedustajat)

-Kirkkoherra valitaan papinvaalilla (KL 8:1), johon saavat osallistua kaikki äänioikeutetut seurakuntalaiset. Tuomiokapituli asettaa hakijoista ehdolle kolme ja laittaa nämä vielä järjestykseen vaalisijoittain. Seurakunta voi kutsua neljännelle vaalisijalle lisäksi oman edustajansa, jonka on kuitenkin valituksi tullakseen saatava yli puolet annetuista äänistä ja 10 % koko seurakunnan äänistä (tätä on useaan otteeseen ehdotettu kirkolliskokuksessa muutettavaksi lievempään suuntaan)

-Kappalaisen (KJ 32)ja lehtorin (KJ 47) sekä muut seurakunnan työntekijät valitsee seurakuntaneuvosto (kirkkoneuvosto). Seurakuntapastorin (KJ 33) määrää virkaansa tuomiokapituli, joka pyytää seurakunnan neuvostolta lausunnon, ellei asian kiireellisyys muuta vaadi.

Jumalan kutsu = sisäinen tunto, kutsumus, työnäky, halu palvella

1. Vain se voi olla työhön kutsuttu, joka on kastettu ja elää henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen. Jokainen Jeesukseen uskova on kutsuttu todistajaksi (yleinen pappeus), mutta vain jotkut kutsutaan kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön.
2. Jumala kutsuu yleensä sellaisen, jonka hän on varustanut riittävillä lahjoilla (armolahja ja kutsumus liittyvät yhteen, armolahjat ovat hyvin erilaisia), 1 Tim 4:14.
3. Kutsuttu voi kokea suurta riittämättömyyttä kutsun edessä (ks. Mooses 2 Moos 4:13, Gideon Tuom 6:15, Jeremia Jer 1:6, Pietari Luuk 5:8).
4. On jonkinlainen sisäinen pakko lähteä tälle tielle, 1 Kor 9:16. Kutsu ei kuitenkaan ole aina selvä ja kirkas, vaan voi tulla suuriakin epäilyksiä (täytyykin tulla, jotta kutsumus koeteltaisiin).
5. Kutsu voi vahvistua vähitellen ja lopullisesti vasta työssä ollessa (se ei ole aina "päällä", vaan voi välähtää majakanvalon tavoin silloin tällöin ja näyttää suunnan).
6. Jos työssä havaitsee, ettei ole oikealla paikalla, kannattaa vaihtaa alaa.
7. Työssä ollessa voi löytää omimman alueensa joltain erityissektorilta (julistus, sielunhoito, lähetys, opetus, tutkimus, tiedotus, radiotyö, TV-työ, lapsityö, nuorisotyö, vanhustyö jne.).
8. Kutsu vahvistuu työtä tehtäessä sekä sanan ja rukouksen ilmapirissä ja seurakunnan keskellä.
9. Kutsu heikkenee syntiä tekemällä, 1 Tim 1:18,19.
10. Kutsu toimii selkänojana ja kahvana heikkoina hetkinä: "anna siunaus, koska olet kutsunut", 1 Kor 9:17.