STI 2.12.1998 / Eero Junkkaala

ERILAISET NÄKEMYKSET SEURAKUNNASSA

Jos seurakunnassa on enemmän kuin yksi pappi, siellä on enemmän kuin yksi näkemys. Joskus erilaisten intressien kanssa selviydytään hyvin (kukin häärää omilla tahoillaan eikä sotkeudu toisten kuvioihin tai on opittu kunnioittamaan erilaisuutta), mutta useimmiten ne luovat jännitteitä ja ristiriitoja työntekijöiden väleihin. Samaan hiileen puhaltava yhtenäinen työntekijäjoukko on Suomen Siionissa tuiki harvinainen ilmiö.

Kysymyksessä yhteistyöstä on aina jossain määrin kysymys itsetunnosta.

Se joka on epävarma itsestään, jolla on heikko itsetunto, se joutuu yleensä paaluttamaan jyrkästi oman kantansa ja varomaan paljoa kanssakäymistä toisinajattelevien kanssa. Hyvällä itsetunnolla varustettu voi huoletta olla eri tavoin ajattelevan ystävä, sillä ystävyys ei muodosta uhkaa hänen minuudelleen ja näkemyksilleen. Terveitsetuntoinen voi rohkeasti olla oma itsensä omine näkemyksineen. Hänen ei tarvitse hävetä tietä, jonka hän on valinnut. Jos toiset ovat valinneet toisia teitä, se on heidän asiansa. Ihmisinä ja työtovereina he ovat arvokkaita huolimatta erilaisista mielipiteistä. Se joka on tasapainossa itsensä kanssa, kykenee helpommin myös myöntämään, että hänellä ei ole jokaisesta asiasta lukkoonlyötyjä näkemyksiä.

Kaikilla opinkohdilla ei ole samanlainen painoarvo

Jotkut opinkohdat ovat uskomme kannalta luovuttamattomia ja pelastukseen kuuluvia (esim. sovitus, Jeesuksen ylösnousemus, uskonvanhurskaus), jotkut muuten tärkeitä (esim. eettiset kysymykset, raamattunäkemys, käsitys virasta) ja jotkut kehällisiä (esim. johdanto-opilliset kysymykset, kysymys kehitysopista ja maailman iästä, ns. ehdonvallan asiat). Missä kulkee kunkin kategorian raja, ei ole kovin helppo määritellä. Erilaisten kristillisten traditioiden pohjalta tullaan melko erilaisiin painotuksiin. On kuitenkin hyödyllistä ajatella, että kaikki kysymykset eivät ole samanarvoisia ja että kehällisissä asioissa pitää sallia paljon liikkumavaraa kristittyjen erilaisille korostuksille.

Tärkeitä periaatteita:

1. Kunnioita toisen vakaumusta, vaikka se olisi erilainen kuin omasi.
   Työtoverisi vakaumus voi suurestikin poiketa omastasi, mutta jos pyrit suhtautumaan siihen kunnioittavasti, saatat itsekin oppia jotain uutta. Sitä paitsi välit työtoveriin säilyvät kohtuullisina.
2. Ajattele, että hän on päätynyt omalle kannalleen Jumalan edessä kysellen.
   Ensimmäinen ajatus tietenkin on, että sinä olet vakavasti harkiten päätynyt omaan kantaasi ja hän vain kevyesti liukunut omaansa. Mutta entäpä jos hänkin on rukoillen ja Jumalan sanan kanssa painiskellen löytänyt oman tiensä. Tämä mahdollisuus on otettava huomioon.
3. Ole uskollinen sille kutsumukselle ja näkemykselle, jonka itse olet oppinut.
   Se joka seisoo vahvasti omalla pohjallaan, voi kohdata kiihkottomasti eri tavalla ajattelevia. Toisen näkemyksen kunnioittaminen ei merkitse sen omaksumista. Omaa omatuntoaan vastaan ei pidä toimia.
4. Älä suostu pitämään työtovereitasi vain jonkun ryhmän edustajana (liberaalit, lestadiolaiset, naispappeuden kannattajat,viidesläiset jne.)
   Pidä häntä yksilönä, sillä hän on yksilö. Hän suhteensa omaan viiteryhmäänsä voi olla kiinteä tai löyhä, hänellä voi olla ajatuksia ja piirteitä, jotka poikkeavat "heikäläisten" näkemyksistä. Kohtelemalla häntä yksilönä voit saavuttaa luottamuksen, jolloin hän kuuntelee myös sinun näkemyksiäsi. Ehkä hän ei edes kuulukaan joukkoon, johon hänet yleisimmin luokitellaan.
5. Älä vaadi, että kaikkien olisi hyväksyttävä tai omaksuttava sinun näkemyksesi.
   On epärealistista kuvitella, että kovinkaan moni työtoverisi muuttuisi kaltaiseksesi. Tietenkin voit pyrkiä siihen, että esim. luottamus Raamattuun lisääntyisi, evnakelioimisnäky kirkastuisi jne. työyhteisössäsi. Työtoverit ovat työtovereita kuitenkin silloinkin, kun he eivät ole juurikaan omaksuneet näkemyksiäsi.
6. Jos et katso voivasi toimia jonkun kanssa yhteistyössä, pyri kuitenkin keskustellen selvittämään asia, jotta siitä hälvenisivät turhat ennakkoluulot.
   Luonnollisesti näkemysten ero voi olla niin suuri, että yhteistyön tekeminen on mahdotonta. Tällaisessa tapauksessakin olisi hyvä koettaa keskustellen selvittää molempien perusteita ja arvioida, millainen ero on. Voihan olla, että keskustelun jälkeen se ei olekaan niin suuri kuin kuviteltiin. Vaikka yhteistyön tekeminen osoittautuisi mahdottomaksi, jonkin tasoinen ystävyys ja työtoveruus voivat silti säilyä.
7. Jos ajattelet toisen olevan harhaoppinen, ota asia puheeksi.
   Tällaisessa tilanteessa tarvitaan ylimääräinen annos armoa ja nöyryyttä. Ensin on käytävä kamppailu omassa sydämessä ja kysyttävä Jumalan edessä, olenko minä kenties harhaoppisempi kuin hän. Jos tulen vakuuttuneeksi, että hänen opetuksensa poikkeaa selvästi Jumalan sanasta, minun velvollisuuteni on keskustella asiasta hänen kanssaan. Samalla otan tietenkin riskin, että välit menevät poikki. Mihin hintaan tahansa hyviä välejä ei aina voi säilyttää.
8. Pidä periaatteessa mahdollisena, että voisit itse olla jossakin asiassa väärässä.
   Tämä ei tietenkään ole todennäköistä, mutta joissain harvoissa tapauksissa voi tulla kysymykseen. Voi myös olla niin, että näkemyksesi on oikea ja asenteesi väärä. Luunkova oikea-oppisuus voi vahingoittaa enemmän kuin nöyrä väärässäoleminen.
9. Ota oppia toisten työntekijöiden kokemuksista, työtavoista ja myös heidän tekemistään virheistä.
   Kuuntele heidän puheitaan ja seuraa heidän menettelytapojaan oppimismielessä. Kokeneen työntekijän työtavoista voi oppia paljon, ja huonon työntekijän virheitä kannattaa opetella itse välttämään.
10. Muista, että sinulla on oikeus olla oma itsesi omine näkemyksinesi ja erityispiirteinesi.
    Vaikka et olekaan korvaamaton, olet ainutlaatuisen tärkeä juuri omalla paikallasi. Kukaan muu ei voi täyttää sitä paikkaa, johon sinut on kutsuttu. Vaikka sinulla olisi vähemmän kokemusta, oppineisuutta tai lahjoja kuin jollain muulla, Jumala käyttää sinua ainutlaatuisella tavalla, kun olet uskollinen omalle kutsumuksellesi. Eri ihmiset tarvitsevat eri tavoin välitetyn evankeliumin. On ihmisiä, joille sinä olet kaikkein sopivin tekemään sen.

Edellisiin teeseihin liittyviä raamatunkohtia:

• Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Rm 12:10
• Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa, Rm 12:18
• Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä...Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Rm 14:1,5
• Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa. Rm 16:17
• Toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", "Minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu? 1 Kor 1:12,13
• Jos joku uskoo varmasti kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavalla myös me olemme Kristuksen omia. 2 Kor 10:7
• Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Tiit 3:10
• Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee niin? Matt 5:47
• Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla`. Ellei hän kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt 18:15-18
• Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Joh 13:35

Pohdin vielä yhteistoimintaa tai siitä kieltäytymistä seuraavan lauseen valossa:

"Naispappeus on synti. Emme tee yhteistyötä, koska emme halua osallistua synnin tekemiseen."

Tällainen kanta on johdonmukainen, mutta myös ongelmallinen. Siitä luultavasti seuraa, että minun on vaikea suhtautua "syntiä tekevään" naispappiin luontevasti ja veljellisesti, samoin kuin minun ei ole kovin helppo suhtautua esim. ystävääni, joka on jättänyt vaimonsa ja lähtenyt toisen naisen matkaan. "Syntinen" on helpompi kiertää kaukaa.

Kolme kriittistä huomautusta:

• Entä kun minäkin olen syntinen? Minun syntini vain sattuvat olemaan näkymättömiä.
• Entä työskentely "jumalattoman" miespapin kanssa? Tai maallikon joka sattuu muutoin puuhastelemaan kyseenalaisissa piireissä? Tai henkilön joka kamppailee alkoholismin kanssa niin, että välillä on kuivilla ja välillä lankeaa? Tai piispan joka kieltää neitseestäsyntymisen?
• Entä jos kansankirkon luonteeseen kuuluu toimia enemmän ja vähemmän syntisten ja jumalattomien kanssa yhdessä? (Luther toimi aluksi katolisessa kirkossa, vaikka piti paavia antikristuksena).

Toinen tapa ajatella: naispappi on sisar Kristuksessa.


Hänellä on kuitenkin yhdessä, melko tärkeässä (mutta ei kuitenkaan pelastusta koskevassa) asiassa erilainen näkemys kuin minulla.
Hän on (luultavasti) päätynyt siihen vilpittömästi Raamatun edessä kysellen kuten minäkin (luultavasti) omaan kantaani.
Mielestäni hänen raamatuntulkintansa on väärä.
Hänen mielestään (luultavasti) minun tulkintani on väärä.

Voimme pyrkiä kunnioittamaan toisiamme kristittyinä ja ihmisinä.
Voimme sopia joko että emme toimita yhdessä jumalanpalvelusta tai että toimitamme sen, riippuen siitä, miten kumpikin oman vakaumuksensa pohjalta asian näkee.

Palaute