STI 2.12.1998 / Eero Junkkaala
ERILAISET NÄKEMYKSET SEURAKUNNASSA
Seurakuntaan tuleva uusi työntekijä joutuu useimmissa tapauksissa
kohtaamaan erilaisten näkemysten kirjon. Esim. työntekijöiden
herätysliiketausta tai sellaisen puuttuminen lyö leimansa.
Körtit veisaavat Siionin virsiä ja varovat asettamasta uskolle
mitään edellytyksiä, evankeliset Siionin Kannelta ja korostavat kasteen
merkitystä, lestadiolaiset muistavat julistaa synninpäästön ja
rukoilevaiset pitäytyvät vanhoihin kirjoihin ja veisaavat Achreniusta.
Viidesläiset yrittävät saada kaikki edellämainitut kääntymään oikeaan
uskoon.
Seurakunnassa joku voi olla innostunut uusista teologisista
virtauksista, toinen kirkkoisistä, joku luonnonsuojelusta, joku
hiljaisuuden retriiteistä tai Tuomas-messuista, joku ekumeniasta tai
karismaattisuudesta, joku urheilusta tai shakinpeluusta, joku ehtoollisen
jälkikonsekraatiosta tai oikeasta stolan asennosta, joku
messu-uudistuksesta, toinen vanhasta kaavasta.
Jos seurakunnassa on enemmän kuin yksi pappi, siellä on enemmän
kuin yksi näkemys. Joskus erilaisten intressien kanssa selviydytään hyvin
(kukin häärää omilla tahoillaan eikä sotkeudu toisten kuvioihin tai on
opittu kunnioittamaan erilaisuutta), mutta useimmiten ne luovat jännitteitä
ja ristiriitoja työntekijöiden väleihin. Samaan hiileen puhaltava
yhtenäinen työntekijäjoukko on Suomen Siionissa tuiki harvinainen ilmiö.
Kysymyksessä yhteistyöstä on aina jossain
määrin kysymys itsetunnosta.
Se joka on epävarma itsestään, jolla on heikko itsetunto, se joutuu
yleensä paaluttamaan jyrkästi oman kantansa ja varomaan paljoa
kanssakäymistä toisinajattelevien kanssa. Hyvällä itsetunnolla varustettu
voi huoletta olla eri tavoin ajattelevan ystävä, sillä ystävyys ei muodosta
uhkaa hänen minuudelleen ja näkemyksilleen. Terveitsetuntoinen voi
rohkeasti olla oma itsensä omine näkemyksineen. Hänen ei tarvitse hävetä
tietä, jonka hän on valinnut. Jos toiset ovat valinneet toisia teitä, se on
heidän asiansa. Ihmisinä ja työtovereina he ovat arvokkaita huolimatta
erilaisista mielipiteistä. Se joka on tasapainossa itsensä kanssa, kykenee
helpommin myös myöntämään, että hänellä ei ole jokaisesta asiasta
lukkoonlyötyjä näkemyksiä.
Kaikilla opinkohdilla ei ole samanlainen painoarvo
Jotkut opinkohdat ovat uskomme kannalta luovuttamattomia ja
pelastukseen kuuluvia (esim. sovitus, Jeesuksen ylösnousemus,
uskonvanhurskaus), jotkut muuten tärkeitä (esim. eettiset kysymykset,
raamattunäkemys, käsitys virasta) ja jotkut kehällisiä (esim.
johdanto-opilliset kysymykset, kysymys kehitysopista ja maailman iästä, ns.
ehdonvallan asiat). Missä kulkee kunkin kategorian raja, ei ole kovin
helppo määritellä. Erilaisten kristillisten traditioiden pohjalta tullaan
melko erilaisiin painotuksiin. On kuitenkin hyödyllistä ajatella, että
kaikki kysymykset eivät ole samanarvoisia ja että kehällisissä asioissa
pitää sallia paljon liikkumavaraa kristittyjen erilaisille korostuksille.
Tärkeitä periaatteita:
- Kunnioita toisen vakaumusta, vaikka se olisi erilainen kuin omasi.
Työtoverisi vakaumus voi suurestikin poiketa omastasi, mutta jos
pyrit suhtautumaan siihen kunnioittavasti, saatat itsekin oppia jotain
uutta. Sitä paitsi välit työtoveriin säilyvät kohtuullisina.
- Ajattele, että hän on päätynyt omalle kannalleen Jumalan edessä
kysellen.
Ensimmäinen ajatus tietenkin on, että sinä olet vakavasti harkiten
päätynyt omaan kantaasi ja hän vain kevyesti liukunut omaansa. Mutta entäpä
jos hänkin on rukoillen ja Jumalan sanan kanssa painiskellen löytänyt oman
tiensä. Tämä mahdollisuus on otettava huomioon.
- Ole uskollinen sille kutsumukselle ja näkemykselle,
jonka itse olet oppinut.
Se joka seisoo vahvasti omalla pohjallaan, voi kohdata
kiihkottomasti eri tavalla ajattelevia. Toisen näkemyksen kunnioittaminen
ei merkitse sen omaksumista. Omaa omatuntoaan vastaan ei pidä toimia.
- Älä suostu pitämään työtovereitasi vain jonkun ryhmän edustajana
(liberaalit, lestadiolaiset, naispappeuden kannattajat,viidesläiset
jne.)
Pidä häntä yksilönä, sillä hän on yksilö. Hän suhteensa omaan
viiteryhmäänsä voi olla kiinteä tai löyhä, hänellä voi olla ajatuksia ja
piirteitä, jotka poikkeavat "heikäläisten" näkemyksistä. Kohtelemalla häntä
yksilönä voit saavuttaa luottamuksen, jolloin hän kuuntelee myös sinun
näkemyksiäsi. Ehkä hän ei edes kuulukaan joukkoon, johon hänet yleisimmin
luokitellaan.
- Älä vaadi, että kaikkien olisi hyväksyttävä tai omaksuttava sinun
näkemyksesi.
On epärealistista kuvitella, että kovinkaan moni työtoverisi
muuttuisi kaltaiseksesi. Tietenkin voit pyrkiä siihen, että esim. luottamus
Raamattuun lisääntyisi, evnakelioimisnäky kirkastuisi jne. työyhteisössäsi.
Työtoverit ovat työtovereita kuitenkin silloinkin, kun he eivät ole
juurikaan omaksuneet näkemyksiäsi.
- Jos et katso voivasi toimia jonkun kanssa yhteistyössä, pyri kuitenkin
keskustellen selvittämään asia, jotta siitä hälvenisivät turhat ennakkoluulot.
Luonnollisesti näkemysten ero voi olla niin suuri, että yhteistyön
tekeminen on mahdotonta. Tällaisessa tapauksessakin olisi hyvä koettaa
keskustellen selvittää molempien perusteita ja arvioida, millainen ero on.
Voihan olla, että keskustelun jälkeen se ei olekaan niin suuri kuin
kuviteltiin. Vaikka yhteistyön tekeminen osoittautuisi mahdottomaksi,
jonkin tasoinen ystävyys ja työtoveruus voivat silti säilyä.
- Jos ajattelet toisen olevan harhaoppinen, ota asia puheeksi.
Tällaisessa tilanteessa tarvitaan ylimääräinen annos armoa ja
nöyryyttä. Ensin on käytävä kamppailu omassa sydämessä ja kysyttävä Jumalan
edessä, olenko minä kenties harhaoppisempi kuin hän. Jos tulen
vakuuttuneeksi, että hänen opetuksensa poikkeaa selvästi Jumalan sanasta,
minun velvollisuuteni on keskustella asiasta hänen kanssaan. Samalla otan
tietenkin riskin, että välit menevät poikki. Mihin hintaan tahansa hyviä
välejä ei aina voi säilyttää.
- Pidä periaatteessa mahdollisena, että voisit itse olla jossakin
asiassa väärässä.
Tämä ei tietenkään ole todennäköistä, mutta joissain harvoissa
tapauksissa voi tulla kysymykseen. Voi myös olla niin, että näkemyksesi on
oikea ja asenteesi väärä. Luunkova oikea-oppisuus voi vahingoittaa enemmän
kuin nöyrä väärässäoleminen.
- Ota oppia toisten työntekijöiden kokemuksista, työtavoista ja myös
heidän tekemistään virheistä.
Kuuntele heidän puheitaan ja seuraa heidän menettelytapojaan
oppimismielessä. Kokeneen työntekijän työtavoista voi oppia paljon, ja
huonon työntekijän virheitä kannattaa opetella itse välttämään.
- Muista, että sinulla on oikeus olla oma itsesi omine näkemyksinesi
ja erityispiirteinesi.
Vaikka et olekaan korvaamaton, olet ainutlaatuisen tärkeä juuri
omalla paikallasi. Kukaan muu ei voi täyttää sitä paikkaa, johon sinut on
kutsuttu. Vaikka sinulla olisi vähemmän kokemusta, oppineisuutta tai
lahjoja kuin jollain muulla, Jumala käyttää sinua ainutlaatuisella tavalla,
kun olet uskollinen omalle kutsumuksellesi. Eri ihmiset tarvitsevat eri
tavoin välitetyn evankeliumin. On ihmisiä, joille sinä olet kaikkein
sopivin tekemään sen.
Edellisiin teeseihin liittyviä raamatunkohtia:
- Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Rm
12:10
- Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa
kaikkien kanssa, Rm 12:18
- Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan
heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä...Joku pitää yhtä päivää
toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon
omassa vakaumuksessaan varma. Rm 14:1,5
- Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan
eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka
olette saaneet. Pysykää heistä erossa. Rm 16:17
- Toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella",
toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", "Minä Kristuksen". Onko
Kristus jaettu? 1 Kor 1:12,13
- Jos joku uskoo varmasti kuuluvansa Kristukselle, hän
ajatelkoon sitä, että samalla tavalla myös me olemme Kristuksen omia. 2 Kor
10:7
- Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä
kerran tai kahdesti. Tiit 3:10
- Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista te
siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee niin? Matt 5:47
- Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken.
Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule
sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on
vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla`. Ellei hän kuule
heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan,
suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt 18:15-18
- Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te
rakastatte toisianne. Joh 13:35
Pohdin vielä yhteistoimintaa tai siitä kieltäytymistä seuraavan lauseen
valossa:
"Naispappeus on synti. Emme tee yhteistyötä, koska emme halua
osallistua synnin tekemiseen."
Tällainen kanta on johdonmukainen, mutta myös ongelmallinen. Siitä
luultavasti seuraa, että minun on vaikea suhtautua "syntiä tekevään"
naispappiin luontevasti ja veljellisesti, samoin kuin minun ei ole kovin
helppo suhtautua esim. ystävääni, joka on jättänyt vaimonsa ja lähtenyt
toisen naisen matkaan. "Syntinen" on helpompi kiertää kaukaa.
Kolme kriittistä huomautusta:
- Entä kun minäkin olen syntinen? Minun syntini vain sattuvat
olemaan näkymättömiä.
- Entä työskentely "jumalattoman" miespapin kanssa? Tai
maallikon joka sattuu muutoin puuhastelemaan kyseenalaisissa piireissä? Tai
henkilön joka kamppailee alkoholismin kanssa niin, että välillä on kuivilla
ja välillä lankeaa? Tai piispan joka kieltää neitseestäsyntymisen?
- Entä jos kansankirkon luonteeseen kuuluu toimia enemmän ja
vähemmän syntisten ja jumalattomien kanssa yhdessä? (Luther toimi aluksi
katolisessa kirkossa, vaikka piti paavia antikristuksena).
Toinen tapa ajatella: naispappi on sisar Kristuksessa.
Hänellä on kuitenkin yhdessä, melko tärkeässä (mutta ei kuitenkaan pelastusta
koskevassa) asiassa erilainen näkemys kuin minulla.
Hän on (luultavasti) päätynyt siihen vilpittömästi Raamatun edessä
kysellen kuten minäkin (luultavasti) omaan kantaani.
Mielestäni hänen raamatuntulkintansa on väärä.
Hänen mielestään (luultavasti) minun tulkintani on väärä.
Voimme pyrkiä kunnioittamaan toisiamme kristittyinä ja ihmisinä.
Voimme sopia joko että emme toimita yhdessä jumalanpalvelusta tai
että toimitamme sen, riippuen siitä, miten kumpikin oman vakaumuksensa
pohjalta asian näkee.
Palaute
|