Kirjassa teemasta keskustelee seitsemän kristittyä tiedemiestä, joista jokainen uskoo, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle, että Adam ja Eeva ovat historiallisia henkilöitä ja syntiinlankeemus historiallinen tosiasia. Näistä osa vastustaa evoluutioteoriaa, ja osa pitää sitä yhteensopivana Raamatun ilmoituksen kanssa. Kukin kirjoittaa artikkelin omasta näkökulmastaan, ja toisella kannalla oleva kirjoittaa kommenttipuheenvuoron. Näin jokainen saa perustella oman kantansa ja vastustaa eri mieltä olevan puheenvuoroa. Kirjan toimittaja kirjoittaa ensin avausteesit, joihin artikkelien kirjoittajat voivat ottaa kantaa.

Referoin seuraavassa muutaman artikkelin kirjasta siten, että jätän suuren määrän tieteellistä terminologiaa kirjan lehdille. Pyrin nostamaan esiin meidän kannaltamme oleellisimmat argumentit kummaltakin puolelta.
 
 

Kaikki kolme erilaista ajoittamiskeinoa antavat saman tuloksen: maapallo on äärimmäisen vanha.

Toisen teorian mukaan maapallo luotiin heti sellaiseksi, että se näyttää vanhalta, vaikka onkin nuori. Tämä "näennäisen iän" teoria kohtaa myös suuria vaikeuksia. Siinä on myös jonkinlaisen Jumalan tekemän huijauksen maku. Tiedämme, että laavan jäähtyminen kestää muutamia päiviä, mutta suuren graniitin kristallisoituminen yli miljoona vuotta. Jos hyväksymme edellisen mutta kiellämme jälkimmäisen, meidän tieteen tekemiseltämme putoaa pohja pois. Jos taas kaikki prosessit nopeutetaan yhtä paljon, niin laavan pitäisi jäähtyä mikrosekunneissa.

Aluksi hyödyllinen vertaus: Löydän puutarhastani omenapuun alta maasta omenan. Todennäköisin selitys on, että se on tuulen pudottama. Mutta tämä ei ole ainoa mahdollinen selitys. Olisi mahdollista myös, että joku pikkupoika olisi varastanut omenan, vienyt sen kotiinsa, mutta äitinsä pyynnöstä tuonut sitten takaisin omenapuun alle. Tuuliteoria on todennäköisempi, koska se edellyttää vähemmän oletuksia. Pikkupoikateoria edellyttää liian paljon oletuksia, ja on siksi epätodennäköinen. Normaali tieteellinen logiikka päättelee, että on hyväksyttävä teoria, joka vaatii vähiten oletuksia. Vaikka siis tällainen selitys on harvoin ainoa mahdollinen, se on kuitenkin todennäköisin ja siis eniten tosi.

On kiistämätöntä, että uniformitaristinen geologia (teoria maapallon pitkästä iästä) sisältää vähemmän oletuksia ja on sen tähden todennäköisempi. Mutta palatkaamme puutarhaan. Olettakaamme, että tarkkaan tutkiessani löydän omenasta pienet hampaan jäljet. Tämä lisähavainto muuttaa kuvaa dramaattisesti, sillä pikkupoikateoria tulee hetkessä paljon todennäköisemmäksi. Siis vaikka tuuliteoria tarvitsee vähemmän oletuksia, se ei kykene selittämään kaikkia yksityiskohtia. Todempi teoria on se, joka kykenee selittämään kaikki yksityiskohdat. Voisimme tietenkin vielä väittää, että koska tuuliteorian täytyy olla oikea ja jos hampaanjäljet eivät sovi siihen, ne eivät voi olla hampaanjälkiä vaan esim. madon reikiä.

Kreationistit syyttävät uniformitaristeja siitä, että nämä eivät ota huomioon kaikkia "hampaanjälkiä". Pääasiassa on kyse kahdesta asiasta. Ensiksikin on tieteellistä evidenssiä, joka sotii uniformitarismia vastaan ja toiseksi tärkeä "hampaanjälki" on Raamatun todistus, joka opettaa, että maailman ikä on nuori.

Ajoitettaessa kallioperää oletetaan yleensä, että olosuhteet ovat pysyneet suunnilleen samanlaisina aina. Tämä on yksinkertaisin oletus, mutta ei välttämättä oikea. Jos olosuhteet ovat olleet ratkaisevasti toisenlaisia, niin kaikki laskelmat heittävät. Sitä paitsi eri laskentamenetelmillä tullaan totaalisesti erilaisiin tuloksiin, jotka voivat vaihdella jopa sadasta vuodesta 260 miljoonaan vuoteen. Mitä menetelmää siis pitäisi käyttää?

Surtseyn saari Islannissa on hyvä esimerkki siitä, että muutamassa kuukaudessa tulivuoren purkautuessa syntyi saari, jollaisen syntymiseen tavallisesti on oletettu kuluneen vuosisatoja tai -miljoonia.

Valtamerten pohjassa pitäisi olla nikkeliä paljon enemmän ja kuun pinnalla pölyä, jos maailma olisi niin vanha kuin väitetään.

Seuraavaksi osoitetaan melko monin sanoin, että radiometrinen ajoitus-järjestelmä on hyvin epäluotettava.

Lopuksi voisin todeta, että mikään kirjoittamastani ei todista, että maa on nuori eikä välttämättä kumoa sen pitkää ikää. Se mitä olen pyrkinyt todistamaan on, että kysymys on edelleen avoin ja että usko maapallon lyhyeen ikään on loogisesti mahdollinen.

Yhteenvedettynä: maapallo luotiin "täysi-ikäiseksi" niin, että Adam oli, sanokaamme 25-vuotias, vaikka häntä ei eilen vielä ollut. Näin myös radioaktiiviset kellot voivat mitata miljoonia vuosia, vaikka kaikki luotiin vasta äsken. Voidaan tietenkin kysyä, miksi Jumala olisi tehnyt tällaisen "huijauksen"? Mutta hän onkin salannut asiat viisailta ja ilmoittanut ne lapsenmielisille!

Lopulta pääargumentiksi jää Raamatun todistus.
 
 

Radiometristen mittausten kritiikki oli myös puutteellista. Se on paljon paremmin perusteltua kuin Andrews antaa ymmärtää. Ajoituksia ei myöskään määritellä ainoastaan sen perusteella vaan usean, toisistaan riippumattoman mittarin perusteella.

Prof. Andrewin lausunto "täysi-ikäiseksi" luodusta maailmasta on huomionarvoinen. Koska kaikki luotiin valmiiksi, eikä ole ollut mitään prosessia, niin tämä merkitsee, että maapallolla ei ole mitään todellista historiaa. Kuitenkin Genesis 1 korostaa luomisen historiallista luonnetta. Mielestäni luominen pitää ottaa kirjaimellisemmin, koska Jumala toimii historiassa (myös itse lihaksi tulleena).

Seuraavaksi on kysyttävä: onko Jumalan toiminta sellaista, että se aina rikkoo luonnonlait vai käyttääkö hän myös prosesseja, joita voidaan tutkia? Usein on väitetty, että jos jollekin tapahtumalle löytyy syy (causa), se automaattisesti sulkee pois Jumalan vaikutuksen. Miten on esim. viljan kylvön ja leikkaamisen laita? Tietenkin monella tapahtumalla on useitakin vaikuttavia syitä, eivätkä ne kaikki sulje toisiaan pois.

Eräänä esimerkkinä voi pohtia Kaislameren ylitystä (2 Moos. 14). Siinä kerrotaan voimakkaan itätuulen ajaneen veden pois israelilaisten edestä. Egyptissä puhaltaa tavallisesti länsituuli. Nyt poikkeuksellinen tuuli juuri täsmällisenä aikana oli Jumalan ihme. Kuitenkin kyseessä mahdollisesti oli luonnonlakien mukainen tapahtuma. Luonnollisesti on sellaisiakin ihmeitä, joihin ei tällaista syy-yhteyttä löydy. Voimme todeta, että ilmiöt joille löytyy "luonnollinen" selitys, eivät välttämättä ole vähemmän Jumalan ihmeellistä toimintaa kuin ne, joihin ei löydy.

Tähän asti olemme ainoastaan sanoneet sen, että luominen nopeasti on mahdollista Jumalalle, mutta se ei välttämättä ole sen jumalallisempaa kuin luominen pitkän ajan kuluessa. On myös todettava, että maailma ei ole sellainen, kuin se on joskus ollut. Täällä on ollut dinosauruksia, on ollut valtavia metsiä, joista on syntynyt kivihiilimuodostelmat, mannerten ja merten rajat ovat muuttuneet jne. Siis jonkinlaisia muutosprosesseja on joka tapauksessa ollut, joten siis Jumala voi käyttää myös tällaista tapaa.
 
 

Evoluutioteorian vastustajat sanovat, että muuntelua tapahtuu vain lajin sisällä, ei lajista toiseen. Tämä on harhaanjohtavaa, sillä "puuttuvia renkaita" kyllä löytyy. Tässä kannattaa mainita herätyskristilliseen (evangelical) lehteen kirjoittaneen Cuffeyn luetteloimat ja dokumentoimat monta sataa esimerkkitapausta. Toisaalta on täysin odotettavissa, että niiden esiintyminen on harvinaista ja siihen nähden niitä on löytynyt jopa yllättävän paljon. Kristityistä evoluutioteorian kannattajista osa on sitä mieltä, että Jumala on tehnyt erillisinä luomistekoina eläinten ja kasvien päälajit, mutta osa ajattelee, että sana luoda (bara) tarkoittaa, että elämä on luotu vain kerran.
 
 

Kuka Adam oli? Uuden testamentin mukaan hän oli historiallinen henkilö. Genesis kuvaa hänet neoliittisen ajan maanviljelijäksi Lähi-idässä. Tällöin hän olisi elänyt 10–20 000 vuotta sitten, jääkausien vetäydyttyä. Hän ei kuitenkaan olisi koko ihmiskunnan kantaisä fysiologisesti, sillä myös Amerikassa ja Australiassa oli tuolloin ihmisiä. Jos taas häntä on pidettävä koko ihmissuvun kantaisänä, hän olisi elänyt vähintään 100 000 tai todennäköisemmin 200 000 vuotta sitten. Nämä ovat kaikki pelkkiä spekulaatioita. Pidämme kuitenkin kiinni sekä Adamin että syntiinlankeemuksen historiallisuudesta. Lankeemus oli hengellinen irtautuminen Jumalan tahdosta, joka johti hengelliseen kuolemaan. Fyysinen kuolema oli luomakunnassa jo ennen tätä.

Mielestäni sekä Raamatun kertomuksen pakottaminen maailman lyhyeen ikään että toisaalta tieteellinen humanismi sulkevat Jumalan ulkopuolelle. Lukiessamme Genesis 1:tä näemme majesteetillisen Jumalan toiminnassa, mutta meille ei kerrota itse prosessia.

Ylivoimaisesti suurin osa biologeista pitää kehitysoppia oikeana selitysmallina. On älyllisesti harhaanjohtavaa sanoa, että biologinen evoluutio ei olisi voinut aikaansaada nykyisenkaltaista kehitystä.
 
 

Puuttuvia välimuotoja ei ole löydetty. Evoluutioteorian kannattajien voimakkaimpia perusteita on sellaiset ihmisen elimet, joille ei löydy käyttöä. Näiden on ajateltu olevan peräisin alkeellisimmista eläimistä. Nyt tiedemiehet ovat kuitenkin löytäneet näille omia merkityksiä.

Raamatun mukaan ihminen on Jumalan erityinen luomistyö. Ihminen eroaa ratkaisevasti muusta luomakunnasta fyysisesti, psyykkisesti ja hengellisesti. Esim. puhekieli erottaa ihmisen ratkaisevasti eläimistä, joille se ei ole mahdollinen.

Eräs tämän ajan tragedia on tieteelle annettu ylivalta. Luullaan, että se on vapaa ennakko-oletuksista ja unohdetaan, että se ei voi päästä kovinkaan varmoihin lopputuloksiin. Tunnettua on myös petos, joka liittyi Piltdown-ihmiseen ja joka paljastui v. 1953.

Kaikki tämän kirjan kirjoittajat uskovat Jeesuksen tehneen ihmeitä. Jos olisi tutkittu Kaanaan häissä viiniksi muuttunutta vettä, olisi arveltu sen olleen olemassa jo hyvin kauan.

Minä uskon luomisen kestäneen kuusi päivää. Se ei kuulu Raamatun runollisiin osiin, joten se ei ole symbolinen. Jopa 10 käskyn luettelossa kerrotaan Jumalan itsensä sanoneen, että hän loi maan kuutena päivänä (2 Moos. 20:11). Tämän jälkeen synti tuli maailmaan. Tällä on vaikutusta jopa radioaktiiviseen ajoitusmenetelmään. Normaalisti ajatellaan radioaktiivisen hiilen määrän pysyneen vakiona, mutta syntiinlankeemus ja vedenpaisumus ovat katastrofeja, jotka ovat muuttaneet sitä.
 
 

Wright piti mahdottomana siirtymistä neljällä jalalla kävelemisestä kahdella kävelemiseen. Tosiasia on kuitenkin se, että useimmat ihmisapinat osaavat seistä ilman tukea ja muutamat myös osaavat kävellä. Puhe tarpeettomista elimistä on juuri niin kuin sanottiin: niiden käyttötarkoitus on muuttunut. Omassa esityksessäni olen jo puhunut puuttuvista renkaista. Toistan, että ne ovat paljon tavallisempia kuin antievolutionistit sallisivat.

Texasilaisen joenuoman jalanjäljet eivät ole mitään jalanjälkiä, vaan luultavasti ihmisen kaiverruksia, joilla ei ole mitään tekemistä kallion iän kanssa.

Entä sitten Genesiksen päivät? Monien luotettavien raamatunselittäjien mielestä niitä ei tule pitää 24 tunnin mittaisina. En halua väittää, etteikö Wright voisi olla tässä oikeassa, mutta on hyvä tietää, että monet raamatulliset kristityt ovat toista mieltä. Jos siis koko kreationistinen teoria perustuu siihen, että Raamattu sulkee evoluution pois, niin teoria on itse asiassa melko heikolla perustalla. On kyse vain eräästä raamatuntulkinnasta.

Kuten prof. Wright minäkin uskon Jumalan luoneen ihmisen aivan erityiseksi luomukseksi, koska Jumala loi hänet omaksi kuvakseen ja antoi hänelle elämän hengen. Me molemmat uskomme Jumalan luoneen maailman (minäkin olen siinä mielessä `kreationisti`), mutta näkemyksemme eroavat vain siinä, miten hän teki sen.

Ei kuitenkaan riitä, että sanomme vain: "Mutta kun kuun pinnalla ei ole avaruuspölyä riittävästi". Kysymyksessä on vallitseva teoria, joka perustuu vakiintuneisiin tieteellisiin tutkimuksiin ja sitä vastaan puhuvat kriittiset huomautukset. Ei ole olemassa kahta geologista, biologista tai kosmologista teoriaa maailman varhaisvaiheista, vaan yksi ja lisäksi siihen kohdistuvia vastaväitteitä.

Pääkysymys on filosofinen tai teologinen: Miten Jumala on luonut maailman? Mikä on oikea 1 Mooseksen kirjan 1. luvun tulkinta? Onko Jumala "suurempi" tehdessään maailman hetkessä kuin käyttäessään luomiseen vuosimiljoonia?
 
 

Henry Blocher, Elämän alkulähteillä. Perussanoma. 1992

J. P. Moreland & J. M. Reynolds (ed.) Three Views on Creation and Evolution. Michigan 1999.