Kirkkoherra Ensio Klemi
Meilahden Seurakunta

JUMALANPALVELUS KRISTITYN ELÄMÄSSÄ

[ I ]      TAUSTAA AJATUKSILLENI

Olen toiminut papinvirassa n 29 vuotta, josta ajasta n 17 v seurakuntavirassa ja muun ajan yhdistyspappina, lähinnä evankelioimistyössä Kansan Raamattuseurassa.

Seurakuntavuosista toimin osan nuoripastorina (Kotka ja Hyvinkää), osan kappalaisena (Meilahti) sekä kahteen otteeseen kirkkoherrana, maalais- seurakunnassa Pohjois-Karjalassa (Juuka) sekä v:sta 1993 alkaen Meilahdessa, missä virassa jatkan.

Kansan Raamattuseurassa toimiessani liikuin jonkinverran eri puolella Suomea, vieraillen seurakunnissa erilaisissa julistustapahtumissa, pääosin kuitenkin pääkaupunkiseudulla.

[ II ]       TILASTOJA JUMALANPALVELUKSEEN OSALLISTUMISESTA JA TOISAALTA KIRKON TOIMINNAN ARVOSTAMISESTA

Tilastot on koottu Kirkon Tutkimuskeskuksen julkaisuista
1. Suomen ev.-lut. kirkko vuosina 1992-1995 (1997)
2. Mikä messu! Näkökulmia uudistuvaan jumalanpalvelukseen (1996)
3. Asiakaslähtöisyys kirkossa (1996)
4. Tapio Lampinen: Yhteinen jumalanpalvelus (1990)

---

1. Suomen väestö uskontokunnan mukaan 1920-1995 (KALVO)
   1995 luterilaisia oli 85,6 % kansasta
2. 2. Osallistuminen päiväjumalanpalveluksiin, erityisjumalanpalveluksiin ja julkisiin tilaisuuksiin 1986-1995 (KALVO)
   Huomioita:
   1. Päiväjumalanpalveluksiin osallistujien määrä on viimeisen vuosikymmenen aikana tasaisesti laskenut, yhteensä 35 %.

      Jumalanpalvelukseen osallistui v 1995 viikottain 3,5 % kirkon keskiväkiluvusta. Maaseudulla osallistumisprosentti oli korkeampi kuin kaupugeissa.
      Keskimäärin jokainen seurakuntalainen osallistui jumalanpalvelukseen vuoden aikana 1,8 kertaa.

      Viikottainen päiväjumalanpalveluksiassa käyntiprosentti laski 2,4 %:sta 2,2 %:iin.

      Keskimäärin jumalanpalvelukseen osallistui vuonna 1995 kaupungeissa128 henkeä ja maaseudulla 99 henkeä.

      Erityisjumalanpalvelusten keskimääräinen osallistujamäärä oli 142 henkeä.

   2. Erityisjumalanpalvelusten suosio kasvaa. (KALVO)
      Jatkuuko erityisjumalanpalvelusten suosio?

3. Päiväjumalanpalveluksessa ja ehtoollisella käyntien määrä 1957-1995
   Huomio: Ehtoollisella kävijöiden määrä kasvussa (KALVO)
4. Kansainvälinen jumalanpalvelukseen osallistumisvertailu (KALVO)
   Huomio: Suomalaisten osallistuminen jumalanpalveluksiin on kansainvälisesti katsoen erittäin vähäistä.
5. Mitä toimintaa seurakuntalainen arvosti joulukuussa 1995 (KALVO)
6. Luottamus kirkkoon vuosina 1990 ja 1996 (KALVO)
   Huomio: Luottamusta on, mutta aktiivisuutta osallistua niukasti!

[ III ]      SYITÄ VÄHÄISEEN JUMALANPALVELUKSIIN OSALLISTUMISEEN

On selvää, että vähäinen osallistuminen jumalanpalveluksiin kertoo jostain.
Kirkko ja sen yksityiset seurakunnat eivät voi seurata tilastonumeroiden laskua olkaansa kohauttamalla ja vetoamalla siihen, että uskon aitoutta ja määrää ei mitata jumalanpalveluksiin osallistumalla.

Uskon tarve ei ehkä ole vähentynyt, toteaa tutkija, kauppatieteen tohtori Pirjo Vuokko, mutta kirkon on.
Hän viittaa Mattei Doganin johtopäätökseen, että "myös itse uskonnon aseman heikentyminen näkyy ensin uskonnollisissa tavoissa, kuten jumalanpalveluksiin tai muihin kirkon tilaisuuksiin osallistumisena.
Tämän jälkeen alkavat kuitenkin myös kristilliset arvot ja itse usko rapautua.
Tämän vuoksi, toteaa Vuokko edelleen, kirkon jäsenten passiivisuuteen ei tulisi missään tapauksessa suhtautua liian kevyesti, vaan sen syitä olisi todella pohdittava syvällisesti".

Tutkimuksia onkin tehty. Tässä muutamia huomioita.

A. Teol. tri Johanna Räsänen (1992)
1. Jumalanpalvelus ei kosketa hänen omaa elämäntilannettaan.
2. Jumalanpalvelus on kokemuksena tylsä.
3. "Jumala koetaan yhtä hyvin muuallakin kuin jumalanpalveluksessa".
4. "Jumalanpalveluksessa ei haluta käydä tavan vuoksi".
Räsäsen mukaan jumalanpalveluskokemuksen syntyyn vaikuttaa eniten se, miten jumalanpalvelus koetaan kokonaisuutena.
Saarnaan kohdistetaan kuitenkin erityisiä odotuksia.

B. Past. Tapio Aaltonen "Mikä messu!" -kirjassa Saarna ei ole vain merkittävä, vaan non - verbaalisen viestinnän osuus on huomattavan suuri kaikissa olosuhteissa:

- Puhujan ilmeet, liikkeet, pukeutuminen, äänenpainot ym
- vaikuttaa sanottavan kiinnostavuuteen ja uskottavuuteen.
- Miten pappi kohtaa ihmisen, miten seurakuntalaiset suhtautuvat toisiinsa tai"miten kuoro antautuu tehtäväänsä", kaikki se vaikuttaa jumalanpalveluskokemuksen syntyyn


C. Prof. Paavo Liski Pia Perkiön haastattelussa

Papin taito, puhetaito ja - lahjat sekä persoonallisuus ja esiitymiskyky eli miten hän suorittaa tehtävänsä, vaikuttaa jumalanpalveluksen kokemiseen.
"Jos hän ei osaa, mutta laulaa silti, liturgiasta tulee surkea esitys". Kärjistäen Liski sanoo: " Jos näyttelijä suomalaisessa teatterissa osaisi asiansa niin huonosti kuin pappi jumalanpalveluksessa, hän joutuisi pois virasta". " Jos näyttelijä ei osaa osaansa ulkoa ja eläydy siihen, mitä esittää, hän ei saa mennä lavalle.
Mutta kirkossamme on saarnattu 500 vuotta, eivätkä papit vieläkään osaa liturgiaa ulkoa".


D. Dos. Tapio Lampinen kirjassa "Yhteinen jumalanpalvelus" (1990)

1. Radio- ja TV-jumalanpalveluksia seurasi vv 1980-83 erään tilaston mukaan 15-20% kansasta.
2. Ihmiset eivät "kehtaa tulla, koska siellä on niin vähän väkeä ja niin kaikki näkevät heidän olevan kirkossa".
3. Osallistuminen seuroihin vaikuttaa jumalanpalveluksiin osallistumiseen.

Syitä vähäiseen osallistumiseen on monia.
Tosiasia lienee eittämättä, että osallistumisen vähäisyys on oire jostain, johon meidän seurakuntien on ehdottomasti pysähdyttävä.
Vai onko jumalanpalvelukseen osallistuminen tärkeä?

[ IV ]      Miksi jumalanpalvelus on kristillisen elämän kannalta tärkeä?

Avainsana on sana "palvelus".
Kuka palvelee jumalanpalveluksessa?
Ihminenkö Jumalaa? - Ei, vaan Jumala itse ihmistä.
Hän rohkaisee, innostaa, puhdistaa, ravitsee ja uudistaa niin yksityistä ihmistä, kristittyä kuin seurakuntaansa.
Hän on se, joka on sitoutunut pitämään huolta omistaan.

Tämä on lähtökohta. Me tarvitsemme Jumalaa ja hänen voimaansa.

Miten Jumala hoitaa ja palvelee meitä jumalanpalveluksessa?

1. Olemalla itse läsnä jumalanpalveluksessa.
   - Jeesus antoi lupauksen: "Minä tulen teidän tykönne!"
   - Ensimmäisestä helluntaista alkaen Jeesus Kristus, kirkon Herra on Henkensä kautta seurakuntansa keskellä, erityisesti siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään.
   - Me tarvitsemme Jumalan läsnäolon tietoisuutta ja kokemusta.
   - Jumalanpalvelukseen tullessaan me saamme luottaa, että Hän on täällä.
   
   Minua on jo odotettu. Hän tuntee minut.
2. 2. Sanan ja ehtoollisen kautta
   - Luetun, lauletun ja julistetun sanan kautta tapahtuu Jumalan pelastava toiminta.
   - Sana lohduttaa ja antaa toivoa, haavoittaa ja parantaa ( esim. synninpäästö), herättää ja vapauttaa. - Ehtoollinen välittää anteeksiannon. Se yhdistää meidät Kristukseen ja toinen toiseemme. Se yhdistää meidät myös menneisiin sukupolviin, isiimme ja äiteihimme.
   Mahtava ajatus! - Ehtoollispöytä on armahdettujen syntisten pöytä. - Ehtoollisen "suosio" on kasvanut.
   - Me voimme pettyä saarnaan ja liturgioihin, mutta ehtoollispöydässä me kohtaamme aina elävän Herran. Meidän taitamattomuutemme ja toheloimisemme ei tee tyhjäksi ehtoollisen siunausta.
3. Ottamalla ihmisen vastaan sellaisena kuin hän on.
   - On tärkeätä, että jumalanpalvelukseen saa tulla kuin pakopaikkaan, haavoittuneena, lyötynä, burn outin kokeneena, itkevänä tai sulkeutuneena, mutta myöskin intoa, iloa ja kiitollisuutta uhkuen.
   - Jumalanpalveluksessa ei ole lupa ahdistaa eikä väärällä tavalla vaatia ihmisiltä mitään. Rakkaus ei pakota - edes veisaamaan tai nousemaan seisomaan. Se hoitaa.
   - Kysymykseni on: Miten me saisimme jumalanpalveluksiimme enemmän keskinäistä rakkaudentuntua?
4. Opettamalla
   - Kaste edellyttää opetusta.
   - Uskossa kasvaminen edellyttää opetusta.
   - Saarnan keskeinen tehtävä on opettaminen - Tänä päivänä ehkä vielä suuremmassa määrin kuin aikaisemmin.
   
   Pirjo Vuokko toteaa havaintonaan, että ihmiset eivät tule tänään kirkkoon niinkään etsimään uskoa vaan vahvistumaan siinä.
   Etsijät toivovat sananjulistustilaisuudelta suurempaa vuorovaikut- teisuutta eikä niinkään valmiiden vastausten antamista kuin kysymysten kuulemista.
   Siksi Sanan opetuksella on ja tulee olla merkittävä osa jumalanpal- veluksessa.
   - Jumalanpalvelus ei ole ensisijaisesti evenkelioimisko- kous.
5. Rukouksen ja rukousyhteyden kautta
   - Jumalanpalvelus on elämäntaakkojen ja myötäelämisen paikka.
   Seurakunnan esirukous on alkuseurakunnasta alkaen saanut ihmeitä aikaan. - Kunpa kaikki voisivat juuri tämän oivaltaa ja löytää.
   - Työntekijöillä itsellään ei ole aina näkyä juuri tämän mahdollisuu- den ulottuvuuksista.
6. Herättämällä uskon ja rakkauden
   - Niinkuin aurinko ja lämpö saa aikaan ihmeitä luonnossa, samoin jumalanpalveluksessa läsnäoleva Jumala. Hengellinen kasvu on sa- laisuus. Oikealla armon- ja uskonilmapiirillä on siihen myös suuri vaikutus.
   - Arka rohkaistuu elämään uskoaan todeksi arjessa.
   - Joku saa halun lähteä viemään evankeliumia eteenpäin - jopa maamme rajojen ulkopuolelle.
   - Joku taas haluaa uhrata varojaan.
   
7. Muistuttamalla elämän oikeasta rytmisyydestä ja painotuksista.
   - Viikon ensimmäinen päivä on Herran päivä, levon ja virkistymisen päivä.
   Halki kirkon historian seurakunta on kokoontunut silloin rakentumaan yhteisestä uskosta ja kokemaan Jumalan perheväen yhteyttä. Ilman sitä kokemusta me menetämme jotain elämän omasta rytmityksestä, jossa Herramme on itse meidän kanssamme.
   
   "Ihmistä ei ole luotu jumalanpalvelusta varten, vaan jumalanpalvelus ihmistä varten", on joku sanonut.

[ V ]       Mikä merkitsee meille eniten jumalanpalveluksessa?

Eri aikoina eri asiat.
Elämäntilanteet avaavat uusia näkökulmia jumalanpalvelukseen.
Jokaisella on oikeus kokea jumalanpalvelus omalla persoonallisella tavallaan.
- Hiljaisuus; on ihmisiä, jotka tulevat ensi sijassa kirkkoon hiljentymään ja rauhoittumaan.Vrt katolinen kirkko!
- Herran siunaus; joku tulee hakemaan juuri sen!
- Saarna; joku tulee hyvän saarnan odotuksessa.
- Virret tai urku-/kuoromusiikki

Me elämme Jumalan lapsina eri aikoina eri aaltopituuksilla.
Siksi me mielellämme haluamme kuulla Jumalan puhettakin eri aikoina eri aaltopituuksilta!
Joskus ylhäältä, joskus alhaalta.

[ VI ]      Saarnan tehtävä kristityn elämässä (siis jumalanpalveluksessa)

Piispa Juha Pihkala kirjoittaa selkeästi ja aivan erinomaisesti tästä asiasta kirjassa "Mikä messu!".
1. Saarnan päämäärä on ihmisen pelastuminen ja se odottaa ihmiseltä vastausta, tunnustusta ja tunnustautumista. - Tässä mielessä saarna on vuoropuhelua.
2. Saarnan tehtävä on koskettaa ihmisen todellisia tarpeita.
   Siksi saarnaajan/julistajan tehtävä on tuntea, mikä ihmiselle on todella tärkeätä, ja ylipäätään ihminen - ja itsensä- voidakseen olla ihmisten kalastaja.

Saarnan tehtävä on opettaa ihmistä ymmärtämään, mitä ja millaista on pelastava usko, opettaa ja rohkaista häntä elämään siitä arjen erilaisissa tilanteissa sekä etsimään oma paikkansa ja tehtävänsä tässä maailmassa niin Jumalan luomana yksilönä kuin osana hänen suunnitelmaansa.


Oma kokemukseni saarnaamisesta on, että se on papin työn vaikein mutta antoisin tehtävä. Se haastaa lukemaan, hiljentymään ja seuraamaan aikaansa.


Harvoin sanoma löytyy kevyesti. - Mutta kun se löytyy, tuntuu hyvältä, tuntuu etuoikeudelta olla julistaja. Se on Jumalan armoa.
Ja varsinkin, jos voi aavistaa, että sanoma on koskettanut ja antanut vastauksen tai rohkaisun jollekin kuulijalle.

[ VII ]      Jumalanpalveluselämän toteutukseen liittyviä voitettavia vaikeuksia

1. Jumalanpalvelusten toteuttamisessa erilaisia näkemyksiä
   - työntekijöiden erilaisuus erilainen näkemys messun toteutuksesta
   - erilainen näkemys musiikista
2. Sitoutuvien maallikoiden vähäisyys - mistä apu?