Olli Koskenniemi

RUDOLPH BULTMANN - USKO ILMAN HISTORIAA

1. BULTMANNIN ELÄMÄNVAIHEITA

Ei liene liioiteltua sanoa, että Rudolph Bultmann oli tämän vuosisadan merkittävin teologi.
Bultmann syntyi 20.8.1884 Oldenburgissa evankeliseen (protestanttiseen) pappisperheeseen.
Hän opiskeli teologiaa Tübingenissä, Beriiinissä, Marburgissa.
Väitteli tohtoriksi vuonna 1912 Marburgissa.
Toimi eksegetiikan professorina Breslaussa(1916),Giessenissä (1920) ja Marburgissa (1921-1951).
RB kuoli 30.7.1976 Marburgissa

2. TEOLOGISIA PÄÄAJATUKSIA

Bultmann oli kiinnostunut erityisesti kristillisen perimätiedon historiasta, mutta ei historiallisessa mielessä, vaan siitä, miten tämä traditio on historiallisesti kulkenut.
Kristinusko syntyi alkuseurakunnan aidosta uskosta Ylösnousseeseen Kristukseen.
Koska vanhin perimätietokaan ei ollut kiinnostunut Jeesuksen toiminnasta ennen pääsiäistä ja hänen henkilöstään, ei myöskään RB rakentanut tämän varaan.
Siksi ei ollut merkitystä sillä, palautuuko joku Jeesuksen opetuksena evankeliumeissa esitetty todella maanpäällisen Jeesuksen opetukseen tai tekikö Jeesus todella jonkun ihmeen.
Meillä ei ole missään puhtaan historiallista todistusta Jeesuksesta, vaan se mitä Jeesuksesta kerrotaan, on uskon todistusta (esim. saarnaa tai kehotusta)

Esimerkiksi Jeesuksen ja fariseusten riidat (Streitgespräche) palautuvat ( niiden Sitz im Leben on) niissä keskusteluissa, joita ensimmäiset kristityt kävivät kirjanoppineiden kanssa.
Samoin ihmekertomukset palautuvat kristillisiin ihmeidentekijöihin.

Teologisesti ei ole tärkeää, mikä evankeliumeiden aines palautuu historialliseen Jeesukseen, koska kristillinen seurakunta ei alkuaan ollut kiinnostunut maallisesta Jeesuksesta vaan korotetusta ja ylösnousseesta Herrasta, joka nyt puhuu heille Kerygmassa, julistuksessa.


Usko on siis korostetusti uskoa Ylösnousseeseen ja täta uskoa ei voinut olla ennen pääsiäistä.
Vasta ylösnousemususkosta syntyy usko ristiinaulittuun Herraan ja Vapahtajaan,

Vaikka RB oli esittänyt tämänsuuntaisia ajatuksia jo pari vuosikymmentä, vasta 1941 julkaistu kirja Neues Testament und Mythologie synnytti kiivaan keskustelun puolesta ja vastaan.
Siinä esiintyi uusi iskusana Entmythologislerung.
RB:n mukaan nykyiset sanankuulijat eivät enää voineet ymmärtää evankellumeja.
Ne sisälsivät kristinuskon alkuvalheen aikaan sidottuja kuvauksia, myyttejä.
Mytologista on kaikki se, jossa tuonpuoleinen ja jumalallinen ilmestyy maallisena ja inhimillisenä, jossa tuonpuoleinen tulee tämänpuoleiseksi.
Näin myös silloin, kun Jumalan tuonpuoleisuus esitetään etäisyytenä (als räumliche Ferne).
Mytologista on siis taivas, maa, ja "ne, jotka maan alla ovat", ihmeteot, maailmanloppu kosmisena katastrofina.
Erotukseksi liberaaliteologeista (Friedrich Heitmüller, Wilhelm Bousset, Hermann Gunkel ) ei tahtonut eliminoida kristinuskon historiallista arvoa, vaan selittää uudelleen, jotta se voisi vastata uutta, kuulijoilla nyt olevaa itseymmärrystä.
Koska evankeliumien sanoma ei enää ollut sellaisenaan nykyisten kuulijoiden ulottuvilla, heille ei syntynyt myöskään todellista tarvetta ratkaisulle (Entsheidung)


Bultmannilta jäi kuitenkin myös itseltään jotain entmytologisoimatta:

Christusgeschehen on ja pysyy ihmisen ulkopuolisena kokemuksena.
Filosofi Karl Jaspers vaatikin RB:tä olemaan johdonmukainen.
Bultmann vastasl hänelle, että kerygmasta ei voi irrottautua, vaikka se loukkaakin, koska se on sitä aina tehnyt.
Usko evankeliumin totuuteen syntyy kun siihen uskossa "luottaa" (wenn man sich im Glauben einläst).
Näin uskoon kuuluu välttämättä uskallus ja ratkaisun luonne.
Tässä kerygmassa kohdataan Jeesus, joka synnyttää uskon.
Vaikka Jeesus ei siis ole historiallisesti ylösnoussut, hänet kohdataan kerygmassa, julistuksessa:"Christus ist ins Kerygma auferstanden!"

Ylösnoussut Kristus ei ole identtinen maallisen Jeesuksen kanssa, mutta millainen identiteetti Ylösnousseella on, jää vastausta vaille, koska silloin etsittäisiin todellisuudessa maallista Jeesusta, millä ei koskaan ole todellista merkitystä uskolle.
Bultmannin mukaan ei tarvita uskoa Ylösnousseeseen vaan kerygmassa läsnäolevaan Ylösnousseeseen.
Siksi julistuksen kuuleminen kutsuu uskoon ja uuteen eksistenssiin.

Jo Stauffer huomautti Bultmannille, etta Uudessa testamentissa on myös historiallisesti luotettavaa aineistoa, mutta Bultmannille historia oli yhdentekevää.
Historiaa ei voi tarkastella objektiivisesti, koska puhuja on siihen itse kietoutunut.
Jumalastakin voidaan puhua vain suhteessa ihmiseen, inhimillisesti.

3. ARVIOINTIA

3.1. Leonard Goppelt arviloi terävästi Bultmannia Uuden testamentin teologiassaan:

1. Taustalla on uskonnonhlstorlan koulukunnan työskentely
2. Bultmanniin on vaikuttanut Heldeggerin filosofia


Uskonnonhistoriallinen koulu pyrki puhtaan historialliseen analyysiin.
Tässä analyysissä kristinusko menetti erityisasemansa ja kaikki oli jo jossain aikaisemmin esitetty ja perustui esim. mysteeriouskontoihin.

Bultmann tulkitsi eksistentiaalisesti nämä tekstit.
Tekstin ymmärtäminen on sitä, että ymmärtää sen, mitä teksti puhui sen ajan eksistenssille.
Esimerkiksi Jeesuksen julistus lähelle tulleesta Jumalan valtakunnasta selittyy niin, että nyt on aika tehdä ratkaisu Jumalan puoleen.
Näin eksistentiaalinen selitys samalla entmytologisoi.

Keskuksena on kutsu ratkaisuun (Entscheidungssruf Gottes).
Jeesus itse on viimeinen Jumalan sana ihmisille. Näin B:lle kirjoitusten tutkiminen on historiallisen analysen ja teologisen ymmärtämyksen yhdistämistä.

Siihen kuuluu

1. Nykyisen ajattelun tunteminen (Neuzeitliche Denkvoraussetzungen)
2. Historiallisen analyysin perusperiaatteet
3 Tekstin itsensä asettama vaatimus, eli miten Jumala siinä kutsuu


Goppeltin mukaan Bultmann piti vaiheita 1,2 Iiian staattisena edellytyksenä kolmannelle vaiheelle, niistä tuli kuin suodattimia, jotka johtivat alituiseen ja kriittiseen dialogiin tekstin varsinaisesta tavoitteesta.

Toiseksi kerygman sisällöstä tulee tyhjä paradoksi (ein inhaltleeres Paradoxi)

Kolmanneksi kutsusta uskon ratkalsuun tulee laki.
Bultmannin oma oppilas Heinrich Schller on huomauttanut terävästi.-"Der Logos wurde Fleisch und nicht Wort!"

3.2 Bultmannin oppilaat arvioivat opettajaansa

Vuonna 1960 Bultmann julkaisi teoksen Das Verhältnis der urchristlichen Chirstusbotschaft zu historischen Jesus. Tämän jälkeen hänen oppilaansa suhtautuivat eri tavoin Bultmannin teeseihin

1. Ernst Käsemannin mukaan historiallisella Jeesuksella on teologista relevanssia, siksi on tutkittava niiden historiallisuutta, koska ne ovat Kerygman perustana ja antavat perusteet sen arviointiin.
Käsemannille Jeesus oli ristiinnaulittu Herra ja usko kuuliaisuutta palvella tätä Herraa.
Näin on siihen asti kunnes kalkki Jeesuksen viholliset asetetaan astinlaudaksi hänen jalkojensa alle

Bultmannille tämä oli tyhjää apokalyptistä spekulaatiota.

2. Ernst Fuchs ja Gerhard Ebeling taas korostivat Jeesuksen omaa julistusta ja toimintaa.
Pääsiäisusko ei ole muuta kuin sen olkea ymmärtämlnen mitä Jeesus opettaa syntien anteeksiantamusta vertauksessa tuhlaajapojasta.
Näin ns. pääsiäisusko tulisi entmytologisoida!

4. Amerikassa vaikuttaneet Helmut Köster ja James M. Robinson olivat Bulmannin oppilaita, mutta heidän mielestään päästään eteenpäin vain jättämällä syrjään hermeneuttinen kysymys ja päämääräksi otetaan kaikki nykyaikaiset metodit ja pyritään luomaan historiallinen kuva alkukristillisyydestä.
Tähän tehtävään kuuiuu myös tutkia Uuden testamentin kanonhistoriaa ja Uuden testamentin vaikutushistoriaa (Wirkungeschichte)

4. OMAA ARVIOINTIA

1. Bultmann oli yllättävän suuressa määrin hermeneutikko, joka pyrki vaikuttamaan kristilliseen julistukseen.
Tässä työssään hän meni selvästi Uuden testamentin eksegetiikan ulkopuolelle

2. Historiallisesta tutkimuksesta luopuminen vie sekä teologin että varsinkin julistajan umpikujaan.
Bultmannille jäi kalpea Entscheidugsruf, mutta mihin jää esim. synti, syntien anteeksiantamus, lähimmäisen rakkaus.
Hänen oppilaansa ovat eri tavoiln ja eri suuntiin korjailleet opettajansa opetusta.

3. Mielestäni Köster ja Robinson näyttävät ainoan mahdollisen ulospääsytien: meidän on sittenkin oltava kiinnostuneita historiasta, oltava valmiit käyttämään kaikkia mahdollisia metodeja teologisessa työskentelyssä.

4. On varottava pelastamasta omaa teologiaansa hermeneutiikalla.
Se mitä Bultmannilta jäi tälle saralle, ei tuo todellista rauhaa Jumalan kanssa.

5. Millään tempulla emme voi välttyä siitä, että ylösnousemususkon perustana on Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus ja siitä että maanpäällisen Jeesuksen ja Ylösnousseen välillä täytyy olla jokin suhde. Muuten usko on tyhjän päällä.