Suomen teologinen instituutti 24.10.2001 STI
Mari ja Petri Hiltunen

Perhe ja kutsumus ristiriidassa?

Hiltusen perheessä ollut joitakin kriisivaiheita: Nupun syntyminen kuolleena 1995, Luukkaan syntyminen keskosena ja siitä selviytyminen 1996-97 ja stressaava syksy 1998, jolloin Tiitus syntyi, perhe muutti Heinävedeltä Renkoon ja Petri väitteli tohtoriksi. Miten nistä on selvitty?

• Joskus kutsumuksen toteuttamista joutuu arvioimaan uudelleen: Petri jäi 1997 opintovapaalle voidakseen olla hoitamassa enemmän Luukasta.
  
• Välillä on tarvittu roisia huumoria, jotta on päästy pahimman yli.
  
• Pohjalla aina luottamus siihen, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta, ja että kaikella on tarkoitus.
  

Perheen isän ja aviomiehen kutsumus menee papin kutsumuksen edelle.

Seurakunnasta ei voi huolehtia, jos ei ole ensin huolehtinut perheestään (1 Tim. 3:4). Joskus on srk jätettävä vähemmlle ja otettava aikaa perheelle. Jumalan miehet usein huonoja puolisoita ja isiä: tästä tehtävä parannusta. Naisella on tarve olla rakastettu ja tulla kuulluksi. Tämän tehtävän täyttminen kuuluu myös hengellisessä työssä oleville miehille.

Naisen kutsumus on olla puoliso, äiti ja Jumalan valtakunnan työntekijä: tässä järjestyksessä. Ensin on hoidettava ensimmäiset tehtävät. Papin perheessä äidin lähes pakko olla kotona, kun lapset pieniä. Kotiäitikin voi monella tavoin olla mukana Jumalan valtakunnan työssä: jos puoliso on srk:n työntekijä, jo kodin kunnossapitäminen on Jumalan valtakunnan työtä. Nainen voi monella tavoin tukea miestään: olemalla kiinnostunut, kuuntelemalla, auttamalla jne.

Kotiäiti voi olla voimien mukaan monessa mukana myös srk:ssa: esirukoilijana, raamattupiirissä, äiti-lapsi -piirissä, kuorossa, jp:ssa jne jne. Ef 5:21-24 ja Tit 2:4-5 puhutaan alistumisesta ja mukautumisesta miehen tahtoon: se on epmuodikasta, mutta muuten Jumalan sana turhaksi!

Lasten tarpeet ovat joskus ristiriidassa vanhempien tarpeiden kanssa. Lasten tarpeet tulee asettaa etusijalle! Lapsilla on tarve saada pitää vanhempia lähellä. Lapsilla oltava isän/miehen ja äidin/naisen malli. Molemmat tärkeitä! Työntekijän voi korvata, vanhempia ei voi.

Lasten kehitys on urakehitystä tärkempi.

Lasten kanssa oleminen ei koskaan ole hukkaan heitettyä tai tehotonta aikaa. Puhe lapsille annettavasta "laatuajasta" on vanhempien itsekkyyttä. Vanhempien oleminen Jumalan valtakunnan työssä aiheuttaa lapsille ongelmia: koulussa pilkkaa, epäsäännölliset vapaa-ajat, eri arvot kuin muilla jne.

HUOMIOITA:

• Muodikas itsensä toteuttaminen on usein ristiriidassa Jumalan tahdon toteutumisen kanssa. Valitse aina Jumalan tahdon kysyminen!
• Jumalan tahdossa eläminen ei merkitse maallista menestymistä. Lasten ja perheen asettaminen etusijalle voi merkitä taloudellisesti hyvin tukalaa tilannetta. Luottamus Jumalan huolenpitoon auttaa selviytymään!
• Kristityn perheen tulee tiedostaa oikea arvojärjestys ja pitää siit joka tilanteessa kiinni: 1. Avioliitto, 2. Perhe, 3. Seurakunta, 4. Muut. Lapset eivät saa mennä avioliiton edelle, eikä työ lasten edelle.
• Perheen hengellistä yhteyttä tulee vaalia ja rakentaa. Rukouselmä pidettvä kunnossa. Se säästää monelta ristiriidalta.
• Kristityillä puolisoilla on aina yhteinen kutsumus tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Silloinkin, kun toinen ei ole srk:ssa palkkatyössä. Molemmilla tulisi olla huoli ihmisistä ja seurakunnasta ja halu välittää evankeliumia ihmisille. Yhdessä voidaan rukoilla ihmisten ja srk:n puolesta. Tilanteen mukaan löytyy varmasti myös tehtviä, joita voidaan srk:ssa tehdä yhdessä.
• Kilpailu puolisoiden välillä aiheuttaa ristiriitoja: "Minunkin pitäisi päästä tekemään työtä!" Tulee tukea toinen toistaan kutsumuksen toteuttamisessa ja hyvksyä oma tilanteensa. Katkeruuden versot katkaistava. Keskininen rakkaus pistää arvostamaan toisen asemaa ja työtä.
• Myös kotona oleva puoliso tarvitsee kuuntelijaa. "Suurien sielunhoitajien" vaimot /miehet usein laiminlyötyjä ja katkeroituneita puolisoita. Joka päivä olisi varattava aikaa toisen kuuntelemiseen.
• Kristittyjen puolisoiden tulisi pyrkiä jakamaan kaikki keskenään. Kummallakaan ei omia alueita, jonne toisella ei ole asiaa. Toisen työnkin oltava "läpinäkyvää", jossa ei salattavaa. Vaitiolovelvollisuus koskee tietenkin myös puolisolle puhumista. Puoliso voi parhaimmillaan olla paras kaveri. Tärketä on olla suuntautunut kotiin ja puolisoonsa päin. Panostus tähän ehkäisee ristiriitoja ja palkitsee. Pakeneminen työhön tai koulutukseen on aina paha merkki.

Petri ja Mari Hiltunen