JUMALAN SANA LÄHETYKSESSÄ

" Valkeus loistaa pimeydessäja .." Joh 1:5

1. Uskonnot kohtaavat

POSTMODERNI PARADIGMA ja "kopernikaaninen vallankumous"

Ihmiskunnan ykseyden yleinen ajatus on herättänyt kysymyksen, eikä ykseys ulotu myäs uskontoihin. Ajatus jaloimmasta ja korkeimmasta uskonnosta. Selkeimmin tämä näkyi valistuksen järjenmukaisessa uskonnossa, jolloin historiallisten uskontojen rajat alettiin nähdä suhteellisina.

G.E. Lessing: Nathan Viisas. Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin välienselvittely.
Ensimmäistä kertaa aihetta jouduttiin työstämään jo alkukirkossa, jolloin sanoma Kristuksesta kohtasi antiikin uskonnot ja filosofiat (Logos spermatikos).

2. Kristillinen ilmoitus ja muut uskonnot

Jos uskontoja tutkitaan historiallisina ilmiöinä tai uskonnollisten yhteisöjen käyttäytymisen muotoina, havaitaan ei-kristillisissä uskonnoissa ja kristinuskossa paljon yhdenmukaisuutta. Molemissa etsitään pyhää, palvotaan, rukoillaan jne. Kristinuskon kohdalla ratkaisevaa on erottaa uskominen uskon sisällöstä. Keskeistä ei ole se mitä asenteita ja arvoja me asetamme uskontoon, vaan se, mikä todellisuus siinä kohtaa meidät.

Paavali selittää yleistä Jumala-tuntemista (Room 1: 19-21, 25). Ihmisessä on kaipuu Jumalan puoleen. Jos ihminen voi tajuta jotain Jumalasta, kuinka paljon ei-kristillisissä uskonnoissa hänestä on tajuttu?

Kristinuskon ja uskontojen suhteen tarkastelussa erään syvällisimmän ja vaikeimman kohdan muodostaa käsitys siitä, millä tavalla Jumala on ilmoittanut itsensä luomisessa. Tämä on perustavaa laatua oleva uskonkohta. Kristinuskon ja uskontojen välinen suhde on monisyinen teologinen kysymys, jota on kuvattu monenlaisten mallien avulla.

Useimmat lähetysteologit, vain aniharvoja poikkeuksia lukuunottamatta, tunnustavat kristinuskon ja Kristuksen ainutlaatuisuuden. Mutta tässä ainutlaatuisuuden tunnustamisessa on hyvin laaja asteikko absoluuttisen ja ja enemmän tai vähemmän suhteellisen ainutlaatuisuuden tunnustamisen välillä!

Axel Valen-Sendstadin malli:

a. integratiivinen tulkinta: Kaikki uskonnot ovat yhtä totta. Ilmoitus lankeaa yhteen luonnollisen Jumalan tuntemisen kanssa. Eri uskonnot ovat saman uskonnon eri ilmenemismuotoja. -> Lähetyksen tehtävä on dialogi, joka tähtää tasavertaisen toisiltansa oppimisen päämäärään, muuhun ei ole tarvetta eikä mahdollisuuttakaan

b. evolutiivinen tulkinta: Taustalla kehitysajatus. Uskontoa pidetään yhteisenä kategoriana. Arvonormit jakavat uskonnot kehittyneisiin ja vähemmän kehittyneisiin uskontoihin. Kr.usko uskontojen korkein kehitysaste. -> Lähetys on eläytymistä, ymmärtämistäja mukautumista. Se on Jumalasta jo heillä olevan tiedon täydentämistä, ei enempää.

c. illuminatiivinen tulkinta: Ns. valaisutulkinta ei hyväksy ajatusta, että kaikki uskonnot ovat yksi. Se ei hyväksy radikaalia ajatusta luonnollisesta Jumalan tuntemisesta, ei uskontojen kehitysajatusta eikä niiden arvoasteikkoon asettamista. Luonnollisen ilmoituksen sisältä pelkistyy, sillä tässä mallissa puhutaan muissa uskonnoissa esiintyvistä totuuden sirpaleista. Pakanauskonnoissa oleva ylhäältä tuleva valo koskee vain lakia ja luomista, mutta evankeliumia eikä pelastusta. Raamatun ulkopuolelle tehdään Jumalan tuntemisen lähde. Tämä lähde on luonnollinen Jumalan tunteminen.-> Lähetyksen tehtävänä on löytää se, mikä pakanuudessa jo on , rakentaa sen varaan ja näin laajentaa sitä tietoa ja luoda evankeliumin julistamiselle pohjaa.

d. polaarinen tulkinta: Raamatun malli on polaarinen. Kr. usko on muiden uskontojen vastakohta. Edelliset mallit mieltää yleisen ilmoituksen sellaiseksi, että se tekee mahdolliseksi luonnollisen Jumalan tuntemisen. Mallien erot siinä, kuinka paljon Jumalan tunteminen määrällisesti sisältää.

Todellinen Jumalan tunteminen liittyy yksinomaan erityiseen ilmoitukseen.

Muut uskonnot ovat ilman Jumalaa ja hänestä vieraantuneita..( Ef. 2:12, 4:18). Vieraat uskonnot edustavat ihmisen ja epäjumalan palvontaa.

Polaarinen näkemyksen lähtökohta on siinä, että kaikki ovat poikenneet pois ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. (Room 3:23) -> Polaarinen tulkinta vaikuttaa lähetysajatukseen. Se johtaa lain ja evankeliumin julistamiseen kaikille kansoille elävän uskon syntymiseksi Jeesukseen Kristukseen.

David J. Boschin malli:

a. ateismi: Jumalan olemassaolo kielletään, uskonto on puhtaasti antropologinen kategoria. Ludvig Feuerbachin mukaan uskonto on ihmisen omien toiveiden projektio. Ihminen on itse luonut uskonnot, myös kristinuskon.

b. eksklusivismi: monia erilaisia muunnelmia. K. Barthin ilmoitusteologinen ratkaisu, jossa kielletään kaikki luonnollinen ilmoitus, Jumalan ja ihmisen kohtauspiste on Jeesuksessa Kristuksessa. Sana kohtaa ihmisen ja hänen tilanteensa kohtisuoraan ikuisuudesta. Tällä kristomonistisella katsomuksella laajalle levinnyt heijastusvaikutus. -> Lähetystyössä yleisen ilmoituksen kieltäminen merkitsee kulttuurin ja uskon suhteen kapeutumista seurakunnan elämässä.

c. kristinusko uskontojen täyttymyksenä: Kr. usko uskontojen täyttymyksenä (fulfillment) on malli, joka on tunnusomainen erityisesti roomalais-katoliselle kirkolle. Uskonnot ovat valmistusta kristinuskolle. -> Lähetystyössä on menetelmällisenä ratkaisuna erilaiset mallit, jossa ei-kristillisten uskontojen kulttia ja sen välineitä otetaan osittain uuteen käyttöön.

Pakanauskonnon alttarin tarkoitus muuttuu, vainajien palvonnasta on lyhyt askel pyhien palvontaan.

d. relativismi: relatiivinen ajattelu näkee uskonnot teinä, jotka johtavat samalle vuorelle -> lähetystön metodina dialogi, jossa uskontojen edustajat oppivat toisiltaan.

*Kristinuskossa opetetaan toisaalta yleistä ilmoitusta, jonka mukaan Jumala ilmoittaa itsestään luonnossa, kansojen vaiheissa, omassatunnossa, ihmiskohtaloissa jne. Tämä ilmoituksen puoli luonnollisesti jatkuu niin kauan kuin maailma pysyy. Mutta tätä tärkeämpi on erityinen ilmoitus Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä pelastusilmoitus ei ole muuttuvaa, täydentyvää tai jatkuvaaa. Päinvastoin, se on lopullista, muuttumatonta ja jatkumatonta.

*Raamatun mukaan ilmoitus rakentuu kahteen tekijään: Jumalan luomistyöhän ja Jumalan sanaan. Vasta ottaessamme huomioon nämä molemmat tekijät voimme tehdä oikeutta Raamatun puheelle sekä Jumalan tuonpuoleisuudesta että hänen ilmoituksestaan. Mutta koska Jumala on luomistyönsä yläpuolella ja erillinen siitä, eikä sekoitu siihen, häntä ei voida tuntea pelkästään sen eli yleisen ilmoituksen perusteella. Ilmoitus ja ilmoituksen tunteminen ei ole sama asia!

3. Carl E. Braatenin antisipaatioteologian ongelmat ja kritiikki

Braatenin ilmoitusteologia & lähetysteologia.

Kiistää jyrkästi sen, että yleisen ilmoituksen perusteella eri uskonnot johtaisivat samaan päämäärään. Samalla hän korostaa Jumalan salattua työtä uskonnoissa todistuksena itsestään. Tämä ei kuitenkaan tuo ihmiselle pelastusta. Pelastus on sidottu defenitiiviseen Kristus-tapahtumaan.

Braatenin teologia rakentuu kuitenkin hyvin vaikeasti spesifioitavan ilmoitusteologian pohjalle ja käsitykselle historiasta, muuttuvana, etenevänä prosessina matkalla kohti täyttymystä. Kaikki historia saa merkityksensä Kristuksesta, niin myös uskonnot. Tästä syystä mitään varmaa ei voida sanoa niiden kohtalosta. Kristosentris-eskatologinen pelastustoivo -> Braaten lähestyy samaa lopputulosta kuin Hick ja Knitter!

Ekskursio: Tunnustuskirjat ei-kristillisistä uskonnoista ja kristinuskosta

Tunnustuskirjoissa on varsin niukasti ei-kristillisiin uskontoihin viittaavaa ainesta. Juutalaisuuden ohella islam on uskonto, joka mainitaan Tunnustuskirjoissa nimeltä. (CA 1/53). Tunnustuskirjat torjuvat islamin, koska sen piirissä ei tunneta Kristusta ja ajatellaan pelastuttavan lain tekojen kautta. Uskontojen ero on evankeliumissa. On kahdenlaisia uskontoja, lain uskontoja ja evankeliumin uskonto.( CA apologia 15/18, 4/ 229-230).

Luther piirtää Jumalan ja ihmisen väliin rajan, Sanan ja sakramentit. Roomalaiskatolisen teologian traditio ja luonnollisen teologian johdannaiset tulevat torjutuiksi. Samalla kielletään myös suoran ilmoituksen uskonto, islam. Sana ja sakramentit -periaate kieltää ajatuksen jatkuvasta ilmoituksesta tai ihmisestä ilmoituksen lähteenä. (Schmalkaldenin opinkohdat 8/9-11).

4. Kristus ei ole "kristittyjen pelastustie", vaan ainoa tie koko maailmalle

Lähetysteologian suuri kysymys kuuluu, julistetaanko Jeesusta Kristusta todella ainoana Pelastajana koko ihmiskunnalle.

Meidän olisi opittava näkemään Jumalan viha todellisuutena ihmiskunnan ja kansojen elämässä.

Viha, synti ja kuolema ovat mahteja, jotka rajoittamattomalla tavalla hallitsevat inhimillistä elämää silloin, kun se on ilman Kristusta.

Roomalaiskirjeen alussa Paavali korostaa, että Jumalan vanhurskautta vastassa on Jumalan viha, joka kohtaa sekä epäoikeudenmukaisuuden että lakihurskauden.

Meidän tulisi pitää mielessä, että Jumala on kiinnostunut pakanoistakin, eikä vain meistä kristityistä.

Emme saisi ajatella, että Jumala on antanut pakananoiden kulkea omia teitään ja vetäytynyt kokonaan heistä eroon. Paavali puhuu pakanoista aivan eri sävyyn. Room 1: 19-23.
Meillä on jälleen opittavaa Paavalilta: Hän uskoo elävään ja toimivaan Jumalaan. Jumala on luomisesta lähtien vaikuttanut ihmisten elämään ja teoissaan ilmaissut valtansa ja kirkkautensa, ja ihmiskunnan hän näkee sellaisena, että vaikka Jumala osoittaa sille joka hetki hyvyyttään, se ei silti suostu kiittämään ja ylistämään Jumalaa.

Emme saisi pitää arvokkaana kaikkea sitä, mikä kulkee uskonnon nimellä. Paavali ei pakanauskonnoista puhuessaan sano: tämä on arvokasta ja sen arvoa voidaan vielä lisätä kohottamalla se kristilliselle taholle. Hän sanoo sitävastoin: he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa. Valhe ei ole myönteinen arvo.
Paavalille " ei-kristilliset uskonnot" eivät ilmennäJumalaa, vaan päinvastoin ihmisen turmelusta.

Sanoma Jeesuksesta ei ole vain henkilökohtainen uskon asia, vaan pelastus Kristuksessa kuuluu koko ihmissuvulle.
Lähetyksen sanoma on yksinkertaisesti "ristin evankeliumi" siinä merkityksessä, että siihen sisältyy myäs sana yläsnousemuksesta.
Ristin evankeliumissa on koko kristinuskon sisältö ja lähetystyön sanoma.

Paavali, maailman ensimmäinen lähetystyöntekijä oli myös ensimmäinen teologi, nimenomaan siinä, että hän on enemmän kuin kukaan muu puolustanut kristinuskon ainutlaatuisuutta juutalaisen lakiuskonnon ja hellenistisen pelastusopin rinnalla. Hän tunsi nämä katsomustavat.
Kun häneltä kysyttiin lähetyssanomansa sisältöä, hän vastaa viittaamalla Kristuksen ristiin, vaikka hän tiesi sen olevan juutalaisille pahennus ja kreikkalaisille hullutus.

1 Kor 2: 1-2: "Niinpä kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna."
Tässä ilmoitettu lähetysohjelma on annettu esikuvaksi kristikunnalle kaikiksi ajoiksi. Lähetyksen tehtävä ei ole korkeamman sivistyksen tai oppijärjestelmien tarjoaminen. Tässä Paavali ei pystynyt kilpailemaan kreikkalaisen filosofien tai mysteeriuskontojen kanssa.
Mikä tahansa gnostilainen lahko voi väittää, että sen oma elämännäkemys oli paljon syvällisempi kuin Paavalin julistama evankeliumi. Hän esitti todistuksen Jumalan teoista Kristuksessa.

Mikä on ristin evankeliumin sisältö?
Se on sanoma siitä, mitä Jumalalle maksoi tien löytäminen meidän luoksemme. Jumalan sana, lain ja evankeliumin saarna raivaa tuon tien. Mutta samalla evankeliumi kumoaa kokonaan kaikkien maailman uskontojen muut opetukset Jumalan luo vievästä tiestä. Jotta syntinen ihminen voi lähestyä häntä, näyttää ainoana keinona olevan puhdistautuminen synneistä ja nouseminen Jumalan pyhyyden tasolle. Vastaavasti näyttää siltä, että uskonnot suosittelevat kilvan uhreja ja suorituksia, jotka ovat Jumalalle mieleen.
Kaikesta tästä erottautuu Kristuksen risti täysin. Se ei kukista vain syntejämme, vaan myös vanhurskautemme. Sen valossa paljastuu ihmisessä asuva tahto kohota Jumalan pyhyyden tasolle yksinomaan synniksi. On ihmisen syntistä julkeutta kuvitella voivansa tulla Jumalan kaltaiseksi (vrt. "Te tulette niin kuin Jumala.." syntiinlankeemus).
Todellisuudessa ei ole tietä Jumalan luo, siis tietä, joka veisi meidän luotamme Jumalan luo.

Kristinusko on kaikkien ihmiskunnan uskontojen päätös, ja siihen päätyvät kaikki ihmisen ponnistukset Jumalan luo nousemiseksi.
Tästä näkökulmasta Kristuksen risti ei esiinny evankeliumina, vaan tuomiona kaikelle inhimilliselle, jopa sille mikä ihmisessä on korkeinta, ihmisen hurskaudelle ja jumalan palvonnalle.
Risti on tuomio kaikille uskonnoille, koska se on tuomio kaikille inhimillisille ponnisteluille tien raivaamiseksi Jumalan luo.
Evankeliumi on siinä, että missä ei ole lainkaan tietä, sinne Jumala on luonut itselleen tien.
Ihminen saa kuulla Jeesuksen sanat:"En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä".

Evankeliumi pyrkii saavuttamaan kaikki kansat ja ihmiset, koska Jumala sen välityksellä raivaa tiensä ihmisen luo.
Tämän hän tekee Pyhän sanansa ja sakramenttien kautta.
Tähän perustuu kristillisen lähetyksen olemassaolon oikeus ja sen välttämättämyys.

"Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkäJumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."