HOMILETIIKAN SARJA
Suomen teologinen instituutti 30.10.2001
Risto Soramies

Teksti vai teema
– Suostu tekstin ensimmäiseksi puhuteltavaksi

Saarnakäsitykset ja –suuntaukset, saarnateoriat voidaan jakaa eri tavoin. Muuan käytännöllinen jako on tekstuaalinen, tekstiin perustuva saarna ja temaattinen saarna. Tämä jako näyttää vain muodolliselta. Voidaan ajatella saman saarnaajan saarnaavan vuoroin tekstuaalisesti ja vuoroin temaattisesti. Näin varmaan onkin monen saarnaajan kohdalla, eikä tämä ole välttämättä ongelma. Tämän jaon taakse kätkeytyy kuitenkin suurempikin kysymys. Saarnat voidaan jakaa nimittäin myös teosentrisiin ja antroposentrisiin. Tendenssinä voi havaita, että tekstuaalinen ja teosentrinen saarnasuuntaus kulkevat usein käsi kädessä ja toisaalta temaattinen ja antroposentrinen. Tämä kytkentä ei ole välttämätön eikä automaattinen.

Yrjö Sariolan tutkimusta hyväksi käyttäen (Saarna ja teksti, 1967): Jos ajatellaan, että saarnaan vaikuttaa kolme tekijää,

• Jumalan sana,
• saarnaaja ja
• seurakunta (kuulijat), niin antroposentrinen saarnakäsitys pitää tärkeinä kahta jälkimmäistä. Tässä lähdetään siis alhaalta ylöspäin. Saarnaaja pyrkii omalla persoonallisuudellaan ja argumenteillaan, miksei myös tunteillaan vaikuttamaan kuulijoihin. Kuulijoiden tilanne muodostaa saarnan tärkeän viitekehyksen. Silloin homiletiikan tehtäväksi tulee erityisesti saarnan inhimillisen puolen tutkiminen: ihmisten tilanne ja saarnaajan kehittämisen mahdollisuudet. Kysymys on siis ennen kaikkea: Miten on saarnattava?. Teosentrinen saarnakäsitys pitää taas Jumalan sanaa saarnan varsinaisena aiheena ja kysymyksenä. Silloin kysytään, miten Jumala voi puhua ihmissanan kautta. Tässä ajatellaan ylhäältä alaspäin. Keskeinen kysymys on silloin: Mitä on saarnattava?

On selvää, että antroposentrinen saarna joutuu etsimään aiheensa ”ihmisten keskeltä”, jolloin on selvä tendenssi temaattiseen saarnaan. Teosentrinen saarna lähtee ajatuksesta, että Jumalan sana herättää oikeat kysymykset (laki), joihin se antaa myös kestävän vastauksen (evankeliumi). Antroposentrinen saarnakäsitys johtaa sellaisiin homiletiikan ja retoriikan kysymyksiin, joita ei voi sivuuttaa (kuulijoiden tilanne, saarnaajan kyvyt ja edellytykset). On varmasti hyödyllistä ja välttämätöntäkin kiinnittää näihin seikkoihin huomiota. Kuitenkin, siinä saarnaaja asetetaan väärään asemaan. Hän ei voi antaa sitä, mitä tässä homiletiikan käsityksessä häneltä odotetaan, tai luullaan odotettavan.

Temaattisen saarnan etuja:

• mahdollisuus reagoida ajankohtaisiin asioihin
• se voi ottaa kuulijoiden tilanteen tarpeen mukaan tarkastikin huomioon
• pitkällisen suunnitelman puitteissa, voidaan opettaa uskon sisältöä systemaattisesti

Temaattisen saarnan vaaroja:

• saarnaajan omat mielipiteet liian keskeisiä
• saarnat tulevat yksipuolisiksi
• koko saarnatilanteelta (ei siis vain yhden sunnuntain kannalta katsottuna) näivettyy sille välttämätön korrektiiviluonne, jonka taas saarnateksti (jota saarnaaja ei itse valitse) saisi aikaan.
• julistukseen tulee välttämättä aukkoja
• Raamatun teksti tulee lopulta ”tuonpuoleiseksi” ja sitä aletaan pitää irrelevanttina
• Saarnaaja ei joudu ”seinän eteen”. Seinän eteen joutuminen on kuitenkin hengellisesti ja henkisestikin välttämätöntä, jotta pysytään oikealla tiellä ja ”elävinä”. Sen sijaan, että teksti saa saarnaajasta selkävoiton, saarnaaja ohittaakin tekstin. TÄMÄ ON HYVIN YLEISTÄ!
• Heikentää saarnaajan asemaa vaikeissa kysymyksissä. Saarnaajasta tulee helposti jonkin ”puolueen” edustaja, tai hänet ainakin mielletään sellaiseksi, jolloin hän ei ole enää vapaa.

Temaattisen saarnan suhteen ei tarvitse olla allerginen, mutta hyvin (itse)kriittinen.

Tekstuaalisen saarnan edut:

• Saarnaaja tietää ja seurakunta tietää, että saarnaaja ei ole itse valinnut tekstiä ja aihetta.
• Saarnaaja joutuu ottamaan Jumalan sanasta selvää.
• Saarnaaja joutuu itse tekstin puhuteltavaksi, ja ”seinää vasten”.
• Raamatun opetus tulee valikoimatta ja laajasti seurakunnan ravinnoksi.
• Saarnaaja joutuu saarnaamaan itselleenkin vaikeista asioista.

Tekstin valinta:

• Minkä tekstin otan? Pyhän tekstit, yleensä evankeliumi, mutta ei aina! Sunnuntain aihe, tekstien yhteinen sanoma otettava huomioon.
• Kun teksti on valittu, täytyy siihen pitäytyä.
• Anna tekstin olla kasvattajasi ja ”esimiehesi”, joka panee sinut työhön ja antaa sinulle tehtävät.
• Anna tekstin puhua itsellesi. Se tuomitkoon, nuhdelkoon ja kirkastakoon Kristusta myös sinulle itsellesi ei vain saarnanvalmistajana, vaan ihmisenä ja kristittynä.
• Älä kuitenkaan ala esitellä omaa kamppailuasi seurakunnalle! Saarnatuoli ei ole rippituoli! Älä harjoita hengellistä strip-teasea!!! Sinä olet sanan saattaja, et sanan aihe! Joskus saattaa olla viittaus omaan itseen paikallaan – MUTTA HARVOIN. Kokemukset ja huomiot matkan varrelta on toinen juttu. Ne saattavat olla – viisaasti eikä tuhlaillen käytettyinä – hyvinkin hyödyllisiä. Niiden sisältönä et kuitenkaan saa olla sinä itse, vaan asia.
• Seurakunnalle tulee antaa sanoma, ei kertoa sanoman valmistamisprosessin vaikeuksia. Saarnaajan ei tule myöskään haukkua tekstiä muodikkaan samastuvaisesti: ”Kylläpä tässä vaaditaan meiltä paljon.” ”Minä en tahdo noudattaa tätä sanaa!” jne.

Seuraava evankeliumiteksti voi hyvin valaista y.m. seikkoja. Onko kysymyksessä vaikea vai helppo teksti? Spontaanisti voisi vastata: helppo, sillä tekstissä on paljon eri aiheita, joista saa hyvin raamattutunnin tai saarnan. Tarkemmin katsoen teksti on vaikea. (Vaikeita tekstejä ei tule pelätä; ne ovat useimmiten erityisen antoisia. Ne vaativat ”verta, hikeä ja kyyneliä”, mutta maksavat vaivan moninkertaisesti.)

Kuninkaanpojan häät (Matt. 22:1–13)

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!' Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Miksi tätä tekstiä on pidettävä vaikeana? (Saarnaaja, älä ikinä sano: ”Edessämme on vaikea teksti”. Sinun tehtävänäsi on osoittaa, että se on mahdoton ja sitten avata evankeliumilla Jumalan mahdollisuudet kuulijoiden silmien eteen.) Vaikeuksia voisi luetella näin:

• Aiheita on paljon, miten pitäytyä niihin kaikkiin tekstin tarkoittamalla tavalla. (Saarnaajan ei tarvitse käsitellä kaikkia aiheita, mutta hänen tulee ottaa ne huomioon. Käsiteltäviä aiheita on tarkasteltava tekstin muitten aiheitten valossa!)
• Miten puhua Jumalan kutsun torjumisesta, kun nykyään ollaan sitä mieltä, että me kaikki olemme vain pahan ajan viattomia uhreja. Jeesus pitää hylkäämistä kuitenkin hirmuisena hävyttömyytenä, jonka takana on voimakas pahuus: he ”ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä.”
• Entä miten saarnata tästä: ”Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.”
• … ja tästä: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Mieshän oli vain tavallinen tuulipukukansan jäsen, jonka mielestä ”kyllähän sinne voi mennä näinkin, minähän en keikaroi vaatteilla”.

Ratkaisuja on muutama:

• kierretään nuo hankaluudet ja puhutaan kivoista ja kauniista asioista. Onhan sunnuntain aihe ”lähettiläät”, voin siis puhua siitä, kuinka meidät on lähetetty rakastamaan kaukaista lähimmäistä ja tuomaan hyvää deodorantin tuoksua tähän kärsivään maailmaan, joka on niin kovien markkinavoimien ohjattavana, että joulukin vain kaupallistuu ja ilma saastuu ja me usein unohdamme olla kilttejä toisillemme ja olisihan parempi rukoilla bin Ladenin puolesta kuin heitellä pommeja….
• Ottaa yksi aiheista ja käsitellä sitä pelkästään, esimerkiksi : Jumalan Pojan häät tai kutsuttujen arvottomuus jne.
• Pureutua Jumalan sanaan. Ottaa selvää, mitä Jeesus sanoo ja katsoa, miten se on sanottava tänään.

Kilpailukysymys: Mitähän näistä kolmesta mahdollisuudesta luennoitsija suosittelee?