STI:n kevätkurssi 9.4.-11.4.1996
Raamattutunnin/-luennon valmistaminen ja pitäminen
Eero Junkkaala
STI 9.4.1996
Motto 1: On synti opettaa Raamattua kuivasti (Kerttu Vainikainen)
Motto 2: Älä vain analysoi leipää, syö se;
älä kuvaile leijonaa, päästä se irti.
Motto 3:"Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi
Jumalan Hengen voimaa." 1 Kor. 2:4
Miksi raamattuopetusta?
Rtu
- "kastamalla ja opettamalla" Matt 28:18-20
- "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia" Matt. 22:29
- "tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa" Apt. 17:11
- "pyhät kirjoitukset voivat antaa sinulle viisautta" 2 Tim. 3:15
Tarve
- koulujen uskonnonopetuksessa melko niukasti Raamattua
- uususkonnollisuus, New Age ym. siteeraavat Raamattua, mutta eivät tunne sitä
- karismaattisuutta korostava aika painottaa kokemuksia ja laiminlyö opetuksen
- liberaaliteologia leviää lukion, rippikoulun kirjojen ja seurakunnissa tapahtuvan opetuksen myötä ja murentaa pohjaa luottamukselta Raamattuun
- Sanasta elämä -ohjelma jatkaa murentamistyötä
- teologisen tiedekunnan antamat eväät eivät kanna pitkälle
Raamattuopetuksen puitteet
- kaikki hengellinen julistus voi palvella raamattuopetuksen tarpeita
- raamattu- ja rukouspiireissä voidaan opiskella Raamattua (tiedollinen anti voi jäädä ohueksi, silti oppiminen keskustelemalla voi olla tehokkaampaa kuin luentoa kuunneltaessa)
- raamattupiirissä tulisi vähintään vetäjän käytettävissä olla hyvää apukirjallisuutta
- seurakunnassa voi järjestää "raamattukoulun", jossa opetetaan Raamattua joko teemoittain, Raamatun kirjoittain tai luku luvulta
- temaattisessa on helppo käyttää eri opettajia puhumassa eri aiheista
- tekstuaalisessa etenemistavassa pitäisi yhden henkilön opettaa yksi Raamatun kirja
- nuorisotapahtumissa voi riittää 20-30 minuutin mittainen raamattutunti, muutoin 40 min-60 min.
- piirtoheitin mahdollistaa karttojen, aikataulukkojen, havannollistavien kuvien yms. käytön
- mikäli mahdollista, aina tulisi varata aikaan kysymyksiin ja keskusteluun
A. Temaattinen = aiheen mukainen
Millaisia teemoja?
- pyri elävään ja tuoreeseen aiheen muotoiluun
- mieti kenelle tunti on suunnattu (perinteinen väki - perinteinen aihe)
- älä orjaile liiaksi toisten valitsemia hankalia teemoja (puhu siitä, mistä osaat), mutta kuulijoita ei saa pettää puhumalla täysin aiheen sivusta
Valmistaminen
Sisältö
- mieti, mitkä seikat aiheessa ovat olennaisia, välttämättömiä, mahdollisesti mukaan otettavia ("assosiaatioanalyysi")
- mieti, mihin tähtäät tunnissasi
- etsi hakuteosten (tai tietokoneen tai päässäsi olevan raamatuntuntemuksen) avulla, missä Raamattu puhuu ko. aiheesta
- valitse ne raamatunkohdat (yksittäiset jakeet tai kokonaiset kertomukset, ehkä myös henkilökuvat), jotka nyt edessä olevassa tilanteessa tuntuvat osuvimmilta ko. aiheen käsittelyyn
- esim. aiheesta Pyhän Hengen täyteys voi joskus ottaa lähestymiskulmaksi VT:n, esim. Gideonin, joskus kirkastusvuori-kertomuksen, joskus Apostolien teot, joskus Paavalin opetuksen, joskus systemaattisen jäsentelyn, joskus nämä kaikki
Esitys
- mieti elävän elämän tilanteista käsin, mitä asioita tunnilla pitäisi käsitellä (asetu mielessäsi puhujan paikalle ja kuvittele, mitä juuri tämä seurakunta tänään tarvitsee tästä aiheesta, "kuulija-analyysi")
- laadi tunnin pääkohtien mukaan etenevä suunnitelma
- mieti, onko opetus kristillisen uskon mukaista ja voiko se jotenkin kirkastaa Kristusta
- mieti, miten saat havainnollistettua puheesi niin, että siinä on elämän maku
- ajattele alku ja loppu huolellisesti ja jätä välille varaa inspiraatiolle
- älä pidä tässä olevista ohjeista liian kaavamaisesti kiinni
Pitäminen
Kontakti
- aluksi joko kuulijat tai tilanteen huomioiva myönteinen asia, hyvä juttu (erittäin arka seikka, joka voi suunnata mielenkiinnon ihan väärään suuntaan) tai suoraan asiaan (silloin tällöin käytettynä tehokas)
- katsekontakti kuulijoihin tärkeämpi kuin jokaisen paperiin merkityn yksityiskohdan muistaminen (eivät kuulijat niitä kuitenkaan muista)
- voit etsiä katseellasi jonkun kuulijan, jolle erityisesti puhut
- vapaasti puhuttaessa lauseet ovat lyhyempiä ja ymmärrettävämpiä
Minä
- puheen pitäisi olla enemmän elämänmakuinen kuin paperinmakuinen (keskusteleva ote, ei saarnaava)
- on pantava koko persoonansa likoon ja oltava "aidosti vapautunut"
- "itsestään paha pappi saarnaa" ei enää pidä paikkaansa, sillä persoonallinen ote on parempi kuin persoonaton
- itsestään puhuminen on kuitenkin äärimmäisen herkkä alue ja sitä tulee käyttää varoen; esimerkeillä ei saa korottaa itseään, vaan mieluummin suostua olemaan heikko ja erehtyväinen myös seurakunnan edessä - tässäkin epäaitous kääntää puheen puhujaa vastaan
Rt
- raamattutunti eroaa muusta puheesta yleensä pituutensa ja opettavan luonteensa puolesta ("opettava" ei sulje pois esim. evankelioivaa elementtiä)
- pitäisi säilyttää jännite loppuun asti esim. jättämällä joitain kysymyksiä auki, sisällyttämällä väliin mielenkiintoa lisääviä kertomuksia tai yllättäviä käänteitä tai pitämällä mielenkiintoisella esityksellä jännitettä koko ajan yllä
- tärkein sanoma loppuun
- älä pyri ottamaan esille kaikkea, mitä aiheesta voisi sanoa, vaan kaikki se, mikä juuri tässä tilanteessa tuntuu tärkeältä
- ei liene viisasta aluksi esitellä, kuinka monta kohtaa puheessa on, sillä jos niitä on paljon ja ensimmäisissä viivytään kauan, kuulija masentuu
- varo, ettei tuntiin tule liian monta aamenen paikkaa
Uusinta
- toimivaa raamattutuntia kannattaa käyttää monta kertaa eri tilanteissa silläkin uhalla, että kuulijoissa olisi joku sama ihminen (hankalaksi tilanne tulee silloin, jos kuulijoiden keskuudessa on juuri kiertänyt kasetilla sama raamattuntunti kaikkine hienouksineen)
- vielä parempi on, jos uudestaan pidettyyn tuntiin saa joitakin itselleen uusia seikkoja, jolloin siinä on itselle uuden tuntu
- sama tunti ei kuitenkaan toimi eri tilanteissa samalla tavalla, joten pitäisi olla valmiutta muutoksiin myös kesken esityksen
Pilalle
- -paraskaan tekniikka ei takaa Pyhän Hengen läsnäoloa puheessa, mutta täysin "epäonnistunutkin puhe" voi välittää Pyhän Hengen todellisen siunauksen
- suostu arvioitavaksi ja opi erehdyksistäsi
- älä kuitenkaan märehdi omia puheitasi kovasti jälkikäteen: jätä Jumalan haltuun mahdollinen siunaus tai sen puute
- opi muiden puhujien virheistä, miten ei kannattaisi toimia
B. Tekstuaalinen = jae jakeelta etenevä
Mistä kirjoista?
- helpointa aloittaa tutuimmista kirjoista, esim. jokin evankeliumi (Mark. lyhin, Matt. ja Luuk. rikkaita teemoja, Joh antoisa, mutta paljon pitkiä puheita), Paavalin kirje (Room. keskeinen, Gal. sama suppeammassa paketissa, 1 Kor. valtavasti hyviä teemoja, lyhyissä kirjeissä teemat pähkinänkuoressa), Joh./Jaak. kirjeet tai Ap.t.
- yleisöä saa varmimmin Ilmestyskirjalla, mutta siihen perehtyminen vaatii aikaa
- kannattaa myöhemmin tarttua myös Vanhaan testamenttiin, ensin esim. Nehemia, Joosua, Psalmit teemoittain, otteita Jesajasta, Joona, Aamos
- tavoite: opettaa Raamattu läpi elämänsä aikana
Valmistaminen
- poikkeaa edellisestä siinä, että sisältää yleensä useita, hyvinkin erilaisia teemoja
- pohdittava, onko tekstijakso yhtenäinen ja samaa asiaa eri puolilta valottava vai onko siinä aivan erilaisia asioita
- mietittävä, mikä olisi ko. tekstijaksosta tämän illan pääteema
puhu enemmän teemasta, jonka tunnet parhaiten
- älä karta vaikeita tekstissä olevia jakeita, vaikka et aluksi ymmärtäisi niistä yhtään mitään
- pureudu vaikeisiin kohtiin hakuteosten avulla, mutta älä myöskään arkaile myöntää, että olet epävarma tulkinnassasi tai et oikein ymmärrä tekstiä
- ei ole haitaksi esittää useita tulkintavaihtoehtoja, joskin olisi hyvä antaa oma kannatuksensa jollekin niistä
- mieti, mitkä tärkeät uskonkohdat liittyvät tämän tekstin aihepiiriin ja laajenna pohdintaasi niiden kohdalla
Pitäminen
- jae jakeelta etenevään selitykseen tulee erilainen rytmi kuin temaattiseen
- on hyvä lukea teksti joko jaksoittain tai kokonaan ensin ääneen, sillä kaikilla ei ole omaa Raamattua mukana ja sitä paitsi joskus tekstin lukeminen "raakana" on illan paras anti, jota selitys vain pahentaa
- varo liian kuivaa, vain teoreettisia tai abstraktisia asioita esillä pitävää luentoa
- narratiivinen julistus eli tekstin vapaamuotoinen kerronta on joskus hyvä tapa elävöittää opetusta
- edellisessä on varottava liian lennokasta mielikuvituksen väritystä
- älä pelkästään luennoi, vaan julista tekstin sanomaa
- älä lievennä tekstin lakia, äläkä arkaile tesktissä olevan evankeliumin varauksetonta julistamista