PAAVIKUNNAN MESSU. MESSU-UHRI

+ Luemme, mitä Jumalan Pyhä sana opettaa Herran Ehtoollisesta:

• Mark. 14:22-26
• Matt. 26:26-30
• Luuk. 22:15-20
• 1.Kor. 11:17-34
• 1.Kor 10: 14-22

Jumalanpalvelus eli messu ei ole kokeilujen kenttä. Mitä kirkkohistoria opettaa? Erityisen tärkeää on kysellä, milloin saamme varmasti Kristuksen ruumiin ja veren? Pyhään Raamattuun vedoten Martti Luther joutui taistelemaan oikean jumalanpalveluksen puolesta.
Vähimmäismuutokset vääristyneeseen messuun Luther aikaansai 1523, jolloin ilmestyi hänen Formula missae, mutta sehän oli yhä latinankielinen. Vuonna 1526 hän sai Saksalaisen messun valmiiksi. Pääasiat, joihin hän kiinnitti kaiken huomion, olivat: messussa saarnataan ja selitetään Jumalan sanaa, nuatitaan Herran Pyhä Ehtoollinen ja veisataan Jumalan sanan mukaisia, kansanomaisia virsiä.

Kun tutkimme Lutherin opetuksia Herran Pyhästä Ehtoollisesta esimerkiksi Marburgin keskusteluissa 1529 sveitsiläisiä vastaan ( Ulrich Zwingli, Johannes Oecolampadius), joudumme ilman muuta sanomaan, että Lutherin ja Rooman linja on lähempänä toisiaan kuin Lutherin ja Geneven. Luther luotti siihen, että Ylösnoussut Jeesus Kristus on omien sanojensa mukaisesti alttarin sakramentissa ruumiillisesti läsnä. "Tämä on minun ruumiini", "Tämä on minun vereni". Mutta Rooman pyykkikin oli pestävä ja kajottava ilman muuta messu-uhrioppiin. Sekä saksan- että latinankielisestä messusta jäi pois ns. messun kaanon eli messu-uhriopin pääkohdat rukouksineen. Kaikki muu jäi: polvistumiset, messukasukat, elevaatiot jne. Mutta messu-uhrioppiin ja sen tuomiin moniin implikaatioihin oli vielä puututtava tarkemmin. Tämä tapahtui useissa yhteyksissä ja sitten myös helmikuussa 1537 Schmalkaldenissa.

1. MINKÄLAISEKSI OLI MUUTTUNUT ROOMALAINEN MESSU?

Tiivistetysti ilmaistuna paavin järjestelmässä messu oli alettu käsittää Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ristiinnaulitsemisen toistona. Ehtoollisessa Jumala tulee uudelleen lihaksi ja Kristus kuolee uudelleen alttarilla. Tämän aikaansaavat papit. Papeista tuli selväpiirteisesti uhripappeja.
Messu oli muuttunut mekaaniseksi ja maagiseksi tapahtumaksi (ex opere operato). Messun toimittamisella ryhdyttiin sovittamaan syntejä. Varsinkin kansanhurskaudessa messun magiankaltaisuus korostui. Messuja voitiin ostaa. Alkoi messujen pitäminen tulojen ja voiton tähden! Armoa kaupattiin rahasta! Privaattimessut tulivatkin hyvin tärkeiksi.

Menemme muutamiin Lutherin kirjoihin:
Vuodelta 1520 " Sermon von dem Neuen Testament, das ist von der heiligen Messe" -teoksessa Luther menee ensiksikin kalkinkieltoon ja näkee sen mielivaltaisena.
Nimittäin vuonna 1415 oli Konstanzin kirkolliskokouksessa tullut kirkon dogmiksi ns. konkomitanssioppi. Se tulee sanoista per concomitantiam: "cum" mukana ja "comes" seuraaja. Tämän opin mukaan maallikkojen ei tarvinnut nauttia kuin siunattu leipä saadakseen koko Kristuksen. Tuomas Akvinolainen (1225-1274) oli jo opettanut tähän suuntaan. Hän perusteli käsitystään sillä, ettei Kristuksen jumaluutta ja ihmisyyttäkään voi erottaa toisistaan!
Mutta Luther menee myös tässä teoksessa messu-uhrioppiin ja väittää, ettei eukharistia kirkon alkuaikoina ollut niinkään officium vaan beneficium. Ja hän menee erääseen tuon ajan messussa ilmenneeseen tapaan. Offertoriumin eli uhrilaulun aikana pappi kohottaa siunaamattoman hostian kuin uhraten ylöspäin!

Lokakuulta 1520 "De captivitate babylonica"osoittaa, ettei Luther ollut vielä valmis uskonpuhdistajan työssään. Mutta päälinja on kirkas: Luther kritisoi mitä voimakkaimmin messun pitämistä hyvänä työnä ja uhrina. Messu ei ole hyvä työ, vaan testamentti.

2. GOLGATAN UHRIN KERTAKAIKKISUUS JA RIITTÄVYYS

Mitä opetamme Golgatan uhrista ja messusta? Tämä on ydinkysymys! Siirrymme nyt katsomaan Schmalkaldenin uskonkohtien tekstiä:
-"Väitetäänhän, että messu uhrina ja suorituksena...vapauttaa ihmisen synneistä sekä tämän elämän aikana että kiirastulessa", siv. 259:1.

Jos messu-uhri voi tuottaa ansioita, ajaudutaan väkisinkin siihen, ettei Golgatan uhri ollut täydellinen. Jos messusta tulee edes pienimuotoinen sovitusuhri, Kristuksen pelastustyö ei ollutkaan täydellinen. Ja jos siis messun toimittaminen saisi aikaan edes jonkinlaisen syntien anteeksiantamuksen, voitaisiin nähdä, ettei Kristus pystynytkään kaikkeen Golgatalla. Ilman muuta edes vähän ansiolliseen uhriin viittava ajatus loukkaisi Kristuksen Golgatan uhrin kertakaikkisuutta ja riittävyyttä.

Apologia 24 sanoo, että Kristus suoritti loppuun sovitusuhrin Golgatalla. Messu on toisenlainen uhri eli pelastetun kiitosuhri pelastuksesta.

Schmalkaldenin artikloissa tulee mitä selvimmin esiin se, että Luther inhosi sellaista käsitystä jonka mukaan Herran Ehtoollinen uhrina toisi maksun Jumalalle:
-huomaa aivan alussa termi "iljetys". "Synneistä päästäminen kuuluu yksin Jumalan Karitsalle..." siv. 259, 1
-"Sielujen apu on yksin Kristus, eivät ihmisten teot", siv. 261,12
-" Kristuksen ansiota ei osteta töillämme tai rahoillamme, vaan se saadaan uskon kautta, armosta, ilman rahaa tai ansiota", siv. 262, 24.

3. JUMALAN SANAN PERUSTA ON KAIKKI KAIKESSA

Huomaamme, että jatkuvasti kuin tankkaamalla osoitetaan, että Jumalan sanan tulee olla ratkaisujen pohjana: sola scriptura! Muutama esimerkki tästä poleemisesta artiklasta:
-"Sehän on pelkkä ihmisten keksintö, joka ei perustu Jumalan käskyyn." siv. 260;2.
-"...vaarallinen keksintö, joka ei perustu Jumalan sanaan eikä tahtoon", siv. 260,5
-"Vain Jumalan sana kelpaa uskonkohdan perustaksi, ei mikään muu, ei edes enkeli." siv. 261,15.

On tärkeää puhua esim. reaalipresenssistä, mutta hyvä on yksinkertaisesti käyttää Pyhän Raamatun omia sanoja: "Tämä on minun ruumiini" jne.

4. GOLGATAN UHRIN SIUNAUSTA JAETAAN

Myönteistä ehtollisopetusta ei ole juurikaan tässä artiklassa. Sanotaan tosin, että "sakramentin voi Kristuksen asetuksen mukaan nauttia paljon paremmalla tavalla, joka koituu autuudeksi" (siv.260,4). Alttarin sakramentista on oma, tosin lyhyt opetuksensa, siv. 274-275. Mutta otamme tässä kantaa, missä merkityksessä voidaan puhua uhrista ja Herran Pyhästä Ehtoollisesta:

Merkittävässä kirjasessa Alttarin sakramentti (SLEY-Kirjat 1992)Tom G.A. Hardt sanoo:" Se raamatullinen tosiasia, että kristillisen kirkon alttarilla lepää uhratun ja tapetun Luojan ruumis ja veri, heräättää kautta aikojen spontaanin vastalauseen, jolle Zwingli on antanut tällaisen muuodon: Sielu nauttii henkeä, siksi se ei voi syödä lihaa." Ja Tom G. A. Hardt sanoo sitten:" Kysymyksessä onkin `hurskas` rationalismi, joka puolestaan on Lutherin mielestä Raamatun totuuden pahempi vihollinen kuin pakana, jonka täytyy tunnustaa, että asetussanat ovat selitettävissä vain yhdellä tavalla", siv. 21.

Kun puhumme oikeasta ehtoollisesta, on kyllä puhuttava uhrista! Kerran annettu uhri on läsnä oikeassa messussa siunatuissa aineissa. Voimme siis rohkeasti ja iloisesti puhua uhrista ja palvomme läsnäolevaa uhria laulaessamme asetussanojen jälkeen Agnus Deitä.

Yksimielisyyden ohjeessa sanotaan:
"Onko pyhässä ehtoollisessa Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri todella olemuksellisesti läsnä, niin että se jaetaan leivän ja viinin myötä ja sen ottavat suullaan vastaan kaikki, jotka osallistuvat tähän sakramenttiin, olkoot sitten kelvollisia tai kelvottomia, hurskaita tai jumalattomia, uskovia tai epäuskoisia, niin että se koituu uskoville lohduksi ja elämäksi ja epäuskoisillle tuomioksi? Sakramentin halveksijat vastaavat: Ei ole, me vastaamme :On", siv. 441-442.

Jatkamme ajankohtaisesta asiasta Tunnustuskirjojen tutkistelua:
Jo Augsburgin tunnustuksen puolustus (X uskonkohta) toteaa, "ettei leipä ole ainoastaan ulkonainen muoto, vaan muuttuu todella lihaksi". Luterilaisuus seisoo tässä kohdassa samalla puolella Rooman ja Idän kirkon kanssa kaikkia spiritualisteja vastaan. On myös huomattava, että valitettava "filipistinen harha" on laaja ilmiö, mutta esim. tästä Filip Melanchtonin laatimasta Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta ei voi mitenkään vetää filipistisiä johtopäätöksiä.
Olen huomannut, että jopa raamatullis-tunnustuksellisissa piireissä pelätään vanhojen koulukirjojen opettamina termiä "muuttuminen". Kuvitellaan, että tämän termin käyttämisen vuoksi ajaudutaan room.kat. kirkon transsubstantiaatio-oppiin. Puhdasoppisuuden isät käyttivät kuitenkin itse termiä "muuttuminen"(Ks. esim. Martti Vaahtorannan väitöskirjasta Restauratio imaginis divinae, siv. 167-168. Kun tätä termiä vastaan käydään ehkä hyvääkin tarkoittaen taistelua, ajaudutaan varsin pian reformoitujen leiriin. Lutherin kielteiset arviot Rooman transsubstantiaatio-opista kohdistuivat tiettyihin filosofisiin spekulaatioihin, mutta on nähtävä, että varsinaisessa ehtoollisopissa taistelun kärki oli Marburgin tavoin reformoituja vastaan.

5. MITÄ ROOM. KAT KIRKKO OPETTAA TÄNÄÄN MESSUSTA?

Vatikaanin 2. Kirkolliskokous pyrki uudistuksiin. Seppo A. Teinonen seuraa Symboliikan oppikirjassaan Vatikaanin uusinta linjaa ja opettaa room.kat. kirkon messu-uhriopista:
"Kysymyksessä ei ole ristinuhrista irroitettu eikä sen rinnalle asetettava uusi uhri.Ristinuhri on absoluuttinen, kun taas messu-uhri on relatiivinen uhri, koska sen merkitys johtuu edellisestä. Messu-uhrin suhde ristinuhriin on kolminainen. 1) Se on ristinuhrin representatio eli nykyistäminen. 2) Se on muistamista ja 3) se on sen hedelmien soveltamista pelastusta kaipaaviin ihmisiin. (siv 81).

Tänään puuhataan Yhteistä Julistusta Vatikaanin kanssa vanhurskauttamisopista. Paljon paremmin tuloksia saataisiin tutkittaessa ensin yhdessä ehtoollisoppia. Samoin melko nopeasti saisimme yhteisen julistuksen abortista, eutanasiasta avioliitosta homoseksualismista jne. Ehkä pyhästä kasteestakin ja paimenvirasta voisi syntyä yhteisiä julistuksia, -ainakin paljon kirkkaampia kuin vanhurskauttamisesta!

"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille", Matt.11:25