STI Uskonpuhdistusluentosarja 7.4.98 / Pastori, teol.lis. Sakari Korpinen
PAAVIKUNNAN MESSU. MESSU-UHRI
+ Luemme, mitä Jumalan Pyhä sana opettaa Herran Ehtoollisesta:
Jumalanpalvelus eli messu ei ole kokeilujen kenttä. Mitä kirkkohistoria opettaa? Erityisen tärkeää on kysellä, milloin saamme varmasti Kristuksen ruumiin ja veren? Pyhään Raamattuun vedoten Martti Luther joutui taistelemaan oikean jumalanpalveluksen puolesta. Kun tutkimme Lutherin opetuksia Herran Pyhästä Ehtoollisesta esimerkiksi Marburgin keskusteluissa 1529 sveitsiläisiä vastaan ( Ulrich Zwingli, Johannes Oecolampadius), joudumme ilman muuta sanomaan, että Lutherin ja Rooman linja on lähempänä toisiaan kuin Lutherin ja Geneven. Luther luotti siihen, että Ylösnoussut Jeesus Kristus on omien sanojensa mukaisesti alttarin sakramentissa ruumiillisesti läsnä. "Tämä on minun ruumiini", "Tämä on minun vereni". Mutta Rooman pyykkikin oli pestävä ja kajottava ilman muuta messu-uhrioppiin. Sekä saksan- että latinankielisestä messusta jäi pois ns. messun kaanon eli messu-uhriopin pääkohdat rukouksineen. Kaikki muu jäi: polvistumiset, messukasukat, elevaatiot jne. Mutta messu-uhrioppiin ja sen tuomiin moniin implikaatioihin oli vielä puututtava tarkemmin. Tämä tapahtui useissa yhteyksissä ja sitten myös helmikuussa 1537 Schmalkaldenissa. 1. MINKÄLAISEKSI OLI MUUTTUNUT ROOMALAINEN MESSU?
Messu oli muuttunut mekaaniseksi ja maagiseksi tapahtumaksi (ex opere operato). Messun toimittamisella ryhdyttiin sovittamaan syntejä. Varsinkin kansanhurskaudessa messun magiankaltaisuus korostui. Messuja voitiin ostaa. Alkoi messujen pitäminen tulojen ja voiton tähden! Armoa kaupattiin rahasta! Privaattimessut tulivatkin hyvin tärkeiksi. Menemme muutamiin Lutherin kirjoihin: Lokakuulta 1520 "De captivitate babylonica"osoittaa, ettei Luther ollut vielä valmis uskonpuhdistajan työssään. Mutta päälinja on kirkas: Luther kritisoi mitä voimakkaimmin messun pitämistä hyvänä työnä ja uhrina. Messu ei ole hyvä työ, vaan testamentti.
2. GOLGATAN UHRIN KERTAKAIKKISUUS JA RIITTÄVYYS
Mitä opetamme Golgatan uhrista ja messusta? Tämä on ydinkysymys! Siirrymme nyt katsomaan Schmalkaldenin uskonkohtien tekstiä: Jos messu-uhri voi tuottaa ansioita, ajaudutaan väkisinkin siihen, ettei Golgatan uhri ollut täydellinen. Jos messusta tulee edes pienimuotoinen sovitusuhri, Kristuksen pelastustyö ei ollutkaan täydellinen. Ja jos siis messun toimittaminen saisi aikaan edes jonkinlaisen syntien anteeksiantamuksen, voitaisiin nähdä, ettei Kristus pystynytkään kaikkeen Golgatalla. Ilman muuta edes vähän ansiolliseen uhriin viittava ajatus loukkaisi Kristuksen Golgatan uhrin kertakaikkisuutta ja riittävyyttä. Apologia 24 sanoo, että Kristus suoritti loppuun sovitusuhrin Golgatalla. Messu on toisenlainen uhri eli pelastetun kiitosuhri pelastuksesta. Schmalkaldenin artikloissa tulee mitä selvimmin esiin se, että Luther inhosi sellaista käsitystä jonka mukaan Herran Ehtoollinen uhrina toisi maksun Jumalalle: 3. JUMALAN SANAN PERUSTA ON KAIKKI KAIKESSA
Huomaamme, että jatkuvasti kuin tankkaamalla osoitetaan, että Jumalan sanan tulee olla ratkaisujen pohjana: sola scriptura! Muutama esimerkki tästä poleemisesta artiklasta: On tärkeää puhua esim. reaalipresenssistä, mutta hyvä on yksinkertaisesti käyttää Pyhän Raamatun omia sanoja: "Tämä on minun ruumiini" jne. 4. GOLGATAN UHRIN SIUNAUSTA JAETAAN Myönteistä ehtollisopetusta ei ole juurikaan tässä artiklassa. Sanotaan tosin, että "sakramentin voi Kristuksen asetuksen mukaan nauttia paljon paremmalla tavalla, joka koituu autuudeksi" (siv.260,4). Alttarin sakramentista on oma, tosin lyhyt opetuksensa, siv. 274-275. Mutta otamme tässä kantaa, missä merkityksessä voidaan puhua uhrista ja Herran Pyhästä Ehtoollisesta: Merkittävässä kirjasessa Alttarin sakramentti (SLEY-Kirjat 1992)Tom G.A. Hardt sanoo:" Se raamatullinen tosiasia, että kristillisen kirkon alttarilla lepää uhratun ja tapetun Luojan ruumis ja veri, heräättää kautta aikojen spontaanin vastalauseen, jolle Zwingli on antanut tällaisen muuodon: Sielu nauttii henkeä, siksi se ei voi syödä lihaa." Ja Tom G. A. Hardt sanoo sitten:" Kysymyksessä onkin `hurskas` rationalismi, joka puolestaan on Lutherin mielestä Raamatun totuuden pahempi vihollinen kuin pakana, jonka täytyy tunnustaa, että asetussanat ovat selitettävissä vain yhdellä tavalla", siv. 21. Kun puhumme oikeasta ehtoollisesta, on kyllä puhuttava uhrista! Kerran annettu uhri on läsnä oikeassa messussa siunatuissa aineissa. Voimme siis rohkeasti ja iloisesti puhua uhrista ja palvomme läsnäolevaa uhria laulaessamme asetussanojen jälkeen Agnus Deitä. Yksimielisyyden ohjeessa sanotaan: Jatkamme ajankohtaisesta asiasta Tunnustuskirjojen tutkistelua:
5. MITÄ ROOM. KAT KIRKKO OPETTAA TÄNÄÄN MESSUSTA? Vatikaanin 2. Kirkolliskokous pyrki uudistuksiin. Seppo A. Teinonen seuraa Symboliikan oppikirjassaan Vatikaanin uusinta linjaa ja opettaa room.kat. kirkon messu-uhriopista: Tänään puuhataan Yhteistä Julistusta Vatikaanin kanssa vanhurskauttamisopista. Paljon paremmin tuloksia saataisiin tutkittaessa ensin yhdessä ehtoollisoppia. Samoin melko nopeasti saisimme yhteisen julistuksen abortista, eutanasiasta avioliitosta homoseksualismista jne. Ehkä pyhästä kasteestakin ja paimenvirasta voisi syntyä yhteisiä julistuksia, -ainakin paljon kirkkaampia kuin vanhurskauttamisesta! "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille", Matt.11:25 |