Esitelmä 17.10.2001 STI
Dosentti Seppo Suokunnas

"Spiritualiteetti ja hengellinen musikki"

DISPOSITIO

1. Spiritualiteetista yleensä
   
2. Musiikin teologiasta
   
3. Virret ja hengellinen laulu
   
4. Liturginen musiikki
   
5. Psalmimusiikki
   
6. Kriteerejä / Millainen musiikki edistää spiritualiteettia
   

1. SPIRITUALITEETTI

"Spiritualiteetti" (Spiritualität / Spirituality) = hengellisyys, hengellinen elämä, hengellinen. Kyse on virtauksesta, joka on Suomen kirkossa vahvistunut 1970-luvulta lähtien. Se on hengellisen elpymisen liike, eräänlainen "herätysliike". Vanhat herätysliikkeet ovat paljon sisältäneet spiritualiteetin teologiaa - käyttämättä kuitenkaan kyseistä ilmaisua tai edes tuntematta sitä.

Ymmärrän "spiritualiteetin" kristillisenä ilmiönä ja suorastaan uskon ytimeen kuuluvana asiana. Tietenkin meditaatio, hiljaisuus tai uskonnolliset harjoitukset ovat nähtävissä kaikissa uskonnoissa. Mutta me puhumme Uuden testamentin pohjalta, jossa "Spirit" on Pyhää Henkeä tarkoittava (Holy Spirit) ja spiritualiteetti on nimenomaan tietoisen kristillisen uskon, kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen kuuluva asia. Tällä nimityksellä "spiritualiteetti" EI OLE mitään tekemistä sitä kielellisesti kuulon pohjalla lähelle tulevien sanojen "spiritualismi" ja "spiritismi" kanssa.

• Spiritualiteetti on jotakin, jota varsinkin teologeilta edellytetään, toki myös muilta kristityiltä ja koko kirkolta. Se on hengellisen elämän hoitamista ja hengellistä substanssia. Jo Uudessa testamentissa on "pneumatikos" (spiritual) tekninen termi kristilliselle olemiselle (1. Kor.2:13-15, 9:11, 14:1)
• Spiritualiteetti asettuu järkeisuskoa ja intellektualismia vastaan. Tämän ajan ihmisillä on spiritualiteetin nälkä.
• Spiritualiteetti elää meditaation, rukouksen ja liturgian ilmapiirissä. Prof. Martti Parvio asetti spiritualiteettia koskevan esitelmänsä otsikoksi sanat "rautaisin käsin kiinni uskonelämän hoitoon".

PIISPA KALEVI TOIVIAINEN ON SANONUT:

1. "Spiritualiteeetti etsii ja vaalii uskonelämän herkkyyttä". Voimme tässä todeta, että sama sopii myös musiikkiin.
2. "Kiire on aidattava hengellisten harjoitusten ulkopuolelle".
   Unohtaessaan itsensä ihminen löytää itsensä.
3. Positivismin kriisi aiheutti spiritualiteetin nousun
   
   • - kun uusvasemmistolaisuus ja valistus eivät antaneetkaan elämälle sisältöä vaan kaikki tuntui tyhjältä. Tieteellinen tutkimus ei olekaan kaikkivoipa. (Omasta puolestani lisään, että ei edes tieteellinen raamatuntutkimus analyyseillään vakuuta ihmistä. Teologinen analyysi ja tieto ei riitä.)
     
   • - Edelleen Toiviainen toteaa, että seurauksena on ollut mm se, että myyttien ja symbolien tutkimukseen on avattu toisenlainen näkökulma kuin mikä oli liberaali D. Fr. Straussilla, jonka johtopäätös oli, että Raamattu on riisuttava myyteistä. Nykyään "myytti" nähdään yhtenä uskon kielen koodeista, sanoo Toiviainen. Mutta kun kirkossa on näin kiinnostuttu yliluonnollisesta, ei olekaan irtauduttu Raamatusta, vaan lähdetään pelastushistoriallisen näkemyksen pohjalta.
     (Toiviaisen lisäksi on muistettava esim. sellaiset kirjoittajat kuin Stinissen, Henri Nouwen, P. Rissanen, M. Parvio, Seppo Teinonen)
4. prof Seppo A Teinonen aavisti spiritualiteetin nousun

***

Aiheemme on "Spiritualiteetti ja hengellinen musiikki". Teema on tarpeen, sillä hengellisellä musiikilla täytyy olla aina hengellinen sanoma ja uskosta nouseva perusta. Hengellinen musiikki ei voi olla "vapaata", omalakista, irrallista, viihdettä saati että se asettuisi jonkin muun sanoman palvelukseen kuin evankeliumin ja Jumalan pyhyyden.

2. MARTTI LUTHERIN MUSIIKINTEOLOGIAN PÄÄKOHTIA

Hengellisen musiikin asemaa spiritualiteetin hoitajana ymmärrämme mm Martti Luthetin ajattelun pohjalta. Luther puhuu musiikista teologina, ei vain kirkollisena organisaattorina (kuten Calvin), eikä vain taiteen näkökulmasta.

1. "Kuulo-ihme" , musiikin Gehör -luonne
   Lutherin Genesis-luennoissa (1535-1545) esiintyy kuvaava sanonta: "Ocularia miracula longe minora sunt quam auricularia" ts. ihmeet joita silmämme havaitsevat ovat paljon vähäisempiä kuin ne, joita korvamme kuulevat. Luther painotti Jumalan valtakunnan luonnetta "kuulovaltakuntana". Juuri kuulemisen avulla eli saman kanavan kautta kuin sanoma Jumalan suloisesta ihmetyöstä Jeesuksessa Kristuksessa tulee osaksemme. Room. 10:17 "Usko syntyy kuulemisesta mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" on siis kahdenlaisesti Gehör -luonteesta avautuva:
   
   • usko tulee kuulemisesta, siten että me kuulemme evankeliumin äänen ja sanoman
     
   • mutta tämä sanoma, hyvä uutinen on myös itse "kuulosanoma" (Emil Brunner)
     
     
   Kuuluisassa esipuheessaan Syyskuun testamenttiin (1522) Luther sanoo: "Evankeliumia tarkoittava kreikkalainen sanamerkitsee käännettynä hyvää sanomaa, hyvää kertomusta, hyvää uutista, hyvää kuulutusta (geschrey), josta lauletaan, puhutaan ja ollaan iloisia." (Evangelion ist ein kriechisch wortt, und heyst auff deutsch gute botschafft, gute meher (Mär, gutte neuzeutung, gutt gesachrey, davon man singet, saget und frölich ist, WA 44, 352.)
   
   • Sana on laulussa kanava ihmisen luo niin kuin evankeliumissakin. Musiikki ja evankeliumi ovat ikäänkuin samaa sukupuuta, sillä molemmat ovat kuultavia ihmeitä.
     
   • Musiikki ja laulu on evankeliumin laulamista. Evankeliumi voi tulla luoksemme musiikin hahmossa. Näin oli jo Daavidillakin. Siksi Luther antaa musiikille ensimmäisen paikan teologian jälkeen.
     
     
   Luther antoi musiikille tärkeän sijan kasvatuksessa. Sitä piti opettaa papeille ja kouluissa musiikki oli tärkeä aine. "Clericus qui non cantat, non est clericus completus." Kouluissa oli tärkeää opettaa laulamista lapsille, koska siten he oppivat Jumalan sanaa.

2. Musiikki ei ole ensi sijassa Lutherille taidetta (ars) eikä tiedettä (scientia), vaan se Jumalan luomisteko eli "creatura".
   Se on tänne aineelliseen maailmaan kuuluva Jumalan luomislahja. Sellaisena se on mitä suurin ja jumalallisin lahja (maximum, immo divinum donum). "Jumala on luonut kaiken soimaan", Luther sanoo.
   
   
3. Jumalan luomistekona ja luomislahjana musiikin koko rikkauden tulee päästä esiin lyhentymättä (vertaa Calvin ja Zwingli). Hän myöntää musiikille koko sen rikkauden ja "ruumiillisuuden". Esimerkiksi Andreas Karlstad 1522 esitti mväitöskirjassaan De cantu gregoriano, että musiikki on este hartaudelle ja siksi kirkossa olisi sallittava vain yksiääninen musiikki. Mutta Luther ei opettanut näin vaan käytti koko kirjoa, kuviolaulua, soittimia.
   
   
4. Mitä musiikki saa aikaan? Kirjoituksessaan Peri tees mousikees 1530 Luther sanoo: "Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska a) se on Jumalan lahja (Dei donum) eikä ihmisen aikaansaannos, b) se tekee mielen iloiseksi (quia facit letos animos), c) se karkoittaaa paholaisen pois (quia fugat diabolum) d) se synnyttää vilpitöntä iloa.
   Luther jatkaa: "Primum locum do Musicae post Theologiam" eli annan musiikille ensimmäisen paikan teologian jälkeen.
   Paholaisen karkottamisesta Luther puhuu myös pöytäpuheissaan: "Saatana on surun henki, joka ei voi kantaa iloa, siksi se pitää pitkän välimatkan musiikkiin."
   
   
5. Varsinaisen tehtävänsä musiikilla on evankeliumin palveluksessa ® laulu ja musiikki on uskon merkki ja koetuskivi. Se voi myötävaikuttaa uskon syntymisessä ja kasvamisessa. Miten? On ilo saarnata, musiikilla maustettu muistetaan kauemmin, laulettu sana pysyy mielessä. Musiikki tekee ihmisen alttiiksi ja vastaanottavaiseksi. Frau Musica sanoo: Zum göttlichen wort und watheit macht sie das herzt still und bereit." Laulettu sanavaikuttaa sekä järkeen että tunteeseen ja kohottaa mielen. Sanalla ja musiikilla on salainen yhteisvaiktuus. Musiikki palvelee sanan selittämistä ja eläväksi tekemistä. Die Noten machen den Text lebendig". Uusi liitto ja uusi virsi kuuluvat yhteen. Ei pelkkää iloa, vaan ilolla ja laululla on lähtökohta Kristuksen ristissä.
   
   
6. Jumalan seurakunnassa tulee aina kaikua kiitoksen. Siksi laulu ja musiikki on yksi kristillisen kirkon seitsemästä tuntomerkistä (näin Luther vuonna 1539). Se on uskon seurausta. "Darum muss auf solchen Glauben folgen Liebe, Freud, Fried, Singen, Loben, Danken". "Wer möchte dieser Krafterweis Christi (seine Auferstehung) in Psalm und klangvollen Lied, nicht bloss in dürren Worten und kunstloser Sprache kundgetan werden.."

3. VIRSI JA HENGELLINEN LAULU vaikuttaa meihin ja siunaa meitä

• "Kuinka itkinkään veisatessani pyhiä virsiä ja kuullessani syvän liikutuksen vallassa Sinun seurakuntasi suloäänisiä säveleitä. Ne tunkivat korviini ja Sinun totuutesi virtasi sydämeeni ja täytti sen hurskailla tunteilla. Vuolaina valuivat kyyneleeni, ja hyvä oli silloin ollakseni." Näin kirkkoisä Augustinus kertoo Tunnustuksissaan itseään noin 15 vuotta vanhemmasta Ambrosiuksesta ja tämän lännen kirkkoon organisoimasta hymnilaulusta.
  
  
• Sinäkin muistat varmaan lapsuutesi hengellisiä lauluja ja virsiä sekä niiden tärkeän vaikutuksen. Minkä hengellisen laulun sinä muistat oikein rakkaana? Vieläkö mielessä on se laulu, jota äitisi sinulle eniten lauloi? Tai se, jota isä hyräili tai isoisä? Kotituvan iltahämärästä muistuu mieleesi perheen yhteinen iltahartaus ja sen turvallinen yhteislaulu "Ilta on tullut Luojani". Saatat muistaa lapsuutesi pyhäkoulusta kirkkaan uskonsisältöisen laulun "Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan". Ehkä vielä enemmän lapsia on hoitanut ja saatellut uskon ytimen ymmärtämiseen laulu "Jeesus meitä rakastaa Raamattu sen ilmoittaa". Siinä itse asiassa saatiin luterilaisen uskonpuhdistuksen pääperiaatteet ja lahjat omaksi: Jeesus Kristus, Vapahtaja ja Raamattu Jumalan sana.
  
  
• Ymmärrämme, että hengellinen laulu ja virsi on merkinnyt turvallisuutta. Vaikka laulettiin tuomiopäivästäkin tai kuolemasta tai Jeesuksen Golgatan piinasta, silti sisimmässä tuntui hyvältä. Kärsimysvirsi rauhoittaa mielen merkillisellä lämmöllä ja lohdutuksella. Ajatelkaa vain ihania virsiä "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen" (VK 63) ja "Käy yrttitarhasta polku" (VK 77). Mikä seesteinen rauha niissä onkaan! Miksi? Ei siksi, että Jeesuksen piti kärsiä, vaan koska kärsimysvirsistä näemme Herran Jeesuksen rakastaneen meitä syntisiä ihmisiä niin paljon. Hengellinen laulu ja virsi ei ole kadottanut tätä lohduttavaa tehtäväänsä vuosituhannen vaihduttua. Kehittyneen ajan moderni, rationaalinen ihminen on sisimmältään samanlainen kuin meneen ajan lähimmäisensä. Epävarmuus, pelko, synnin hätä, syyllisuus ja voimattomuus on monelle jokapäiväinen vieras. Moni on myös loppuun väsynyt analysoimaan tiedollista antia uskossa. Hän odottaa vain, että saisi kohdata armollisen Jumalan ja saisi jotakin nähdä Jumalan valosta ja toivosta. Laulut voivat yhä lohduttaa. Siksi "Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan." (VK 337).
  
  
• Laulu ja virsi tuovat yhteisyyden tunnetta. Kun täpötäydessä joulukirkossa laulat toisten mukana Lutherin virttä "Enkeli taivaan" tai juhannuksena suvivirttä "Jo joutui armas aika", se ei hevin unohdu. Unohtumattomia lauluelämyksiä saatat kokea myös herätysliikkeitten kesäjuhlilla liittäessäsi äänesi tuhansien ihmisten kanssa virteen "Sinuhun turvaan Jumala" tai lauluun "Oi kädet Jeesuksen auki on aivan myös sinut helmaansa sulkeakseen". Kansa laulaa väkevällä innollaan ja hartaudellaan sinunkin sydämeesi hengellisen liikkeen tunnot. Vielä tärkeämpää, jos siten pääsit kaikkivaltiaan Jumalan eteen kokemaan Hänen läsnäoloaan. Tunnet, että laulu välittää lohdutusta. Laulaessasi "Kohta vaan joudutaan taivaan kuorissa veisailemaan" voit tuntea myös omalla kohdallasi taivaan ikävää ja sen salattua onnea.
  
  
• Laulut pitävät ihmisestä kiinni. Ne säilyvät ihmeellisesti muistissa silloinkin, kun ihminsen sairaana ja heikkokuntoisena ei enää muista juuri muuta. Kuinka tärkeää onkaan, että jakaisimme kodeissamme lapsillemme ja kaikille perheenjäsenille laulujen suomaa sielunhoitoa ja julistusta. Mutta se vaatii sen verran vaivaa, että kotiin hankitaan riittävästi virsi- ja laulukirjoja. Toinen edellytys tietysti on se, että niitä yhdessä käytetään. Tämä ei ole aina suinkaan helppoa television ja paljon menemisen aikakaudella. Siksi tarvitaan hengellistä itsekuria, vai olisiko parempi sanoa rakkautta ja asian tärkeyden muistamista.
  
  
• Laulu on myös julistusta. Itse asiassa se on väkevää oppia, raamatunopetusta, saarnaa. Sellaisena virsi ja hengellinen laulu myös ruokkii uskonelämää. Vaivihkaa se vaikuttaa selkeyttävästi hengellisiin käsityksiimme ja tukee uskonelämää. Lauluissa hoidetaan uskonelämän juuria. Laulujen kautta sielun sisimpään painuu suuri määrä pyhää Jumalan ilmoituksen sanaa. Raamattu sanookin: "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja." (Kol. 3:16) Apostolin sanassa näkyy myös se, että meitä kehotetaan laulamaan Jumalalle. Niinhä Vanhan testamentin psalmeissä lukuisia kertoja myös on kehotettu. "Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi." (Ps. 68:5)
  
  
• Hengellinen laulu on seurakunnan rakentamista ja rakentumista. Kun tullaan yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa, sanoo Paavali. Yksi anti yhteiseen kokoontumiseen toinen toisensa rakentamiseksi on laulu ja virsi. Samalla kehotetaan laulamaan ymmärryksellä ja sydämellä, hengellä. (1. Kor.14:15).
  
  
• Virsienkin kautta voi täyttyä Hengellä ja kasvaa uskossa. Antaessaan ohjeita valon lapsena elämiseen ja varottaessaan esimerkiksi riettaasta menosta ja juoppoudesta apostoli kehottaa veisamaan psalmeja ja hengellisiä lauluja ja soittamaan Herralle. Juuri siinä yhteydessä Raamattu myös sanoo: "Antakaa Hengen täyttää itsenne." (Ef. 5:15-20). Hengellinen musiikki voi siis merkitä paljon myös hengellisen kasvun kannalta. Tunnettu on Martti Lutherin ajatus siitä, että virsi ja laulu, hengellinen musiikki ajaa sielunvihollisen pakoon. Hengellisen musiikin avulla vastustetaan perkelettä ja sitoudutaan Jumalaan.
  
  
• Kristuksen kirkossa on kuultavissa koskaan katkeamaton halleluja -huuto. Miksi taisteleva ja maailmassa muukalaisena tietään kulkevan kirkko laulaa lakkaamatta hallelujaa? Siksi, että Jeesuksen rakkaus ja lunastustyö on niin suuri. Kun ymmärrämme evankeliumin, pelastuksen iloisen sanoman omalla kohdalla, emme voi olla siinä lakkaamatta laulamatta, kertomatta, huutamatta, kiittämättä, Luther sanoo. Vain orjuudesta vapautettu, suuren velan anteeksi saanut ihminen tietää, että kiitoslaulu syttyy sydämestä itsestään.

Viime kädessä on siis kyse evankeliumista, evankeliumin laulusta. Ei ole sattuma, että Ilmestyskirja tuo esille lukuisissa laulua koskevissa kohdissaan juuri Karitsan virren. Hengellisesti uudistunut ihminen laulaa Karitsan ylistysvirttä. Hänen virtensä syvin aihe on avoin taivas ja syntien anteeksiantamus.

"Edessä armoistuimen / pääsemme alta taakkojen / ja kiitoslaulu helähtää, / kun taivaan armo lämmittää, / kun taivaan armo lämmittää." (VK 343)

4. LITURGINEN MUSIIKKI

Mitä johtotähteä käsikirjakomitea seurasi? Ennen kaikkea musiikin sisältölähtöisyyttä. Musiikki kantaa evankeliumia, se nousee sisällöstä, uskon keskustasta. (Ks. Osmo Vatanen, "Näkökulma jumalanpalvelusuudistukseen" , Jumalan kansan juhla -mietintö 1992 sekä Kirkollisten toimitusten kirjan perustelut 2001 s.12)

5. PSALMIMUSIIKKI

Psalmimusiikin, siis Raamatun tekstien musiikillinen esittäminen on mitä tärkein musiikillisen spiritualiteetin rakentaja. Valitettavasti virsikirjauudistuksessa tässä suhteessa oltiin myöhässä. Onneksi jumalanpalvelusuudistus ja uusi Jumalanpalvelusten kirja (2000) sekä virsikirjan uusi laaja liiteosa ohjaa psalmien laulamiseen monin tavoin ja antaa sitä varten sävelmiä ja psalmikaavoja. Myös epävirallisen, mutta kirkon perinteelle mitä selvimmin rakentuvan ja arvostetun kirjan "Rukoileva kirkko" (toim. Matti Aaltonen, uud.pain. Sley-Kirjat 1996) merkitys on tärkeä psalmilaulun edistäjänä maassamme.

6. JOITAKIN KRITEEREJÄ

Onko olemassa kriteerejä, joilla mitata, mikä musiikki rakentaa spiritualiteettiamme?

Ajattelen seuraavia seikkoja. Jos musiikki rakentaa, siinä tulee olla aina mukana Jumalan sana. Sen tulee viestittää

Kristuksen evankeliumia.

Jos taas ajattelemme musiikin muotoja ja tyylejä, niistä on vaikea nähdä spiritualiteettia.

Myös ihmisten vastaanottokyky vaihtelee suuresti. Mikä yhdelle on rakentavaa, toiselle ei ole.

Keskustelussa voimme ottaa kantaa esim. siihen, voiko ns. rock-musiikki (laajasti käsitettynä) edistää kristityn spiritualiteettiia. Vai onko se täysin mahdotonta? Ja mitkä ovat erilaisen gospelmusiikin mahdollisuudet tässä?