Hermeneutiikka – tulkitsemisen taito
Timo Eskola/STI
Suomalaiseen hermeneutiikkaan on 60-luvulta
lähtien vakiintunut jako, joka ei ole täysin johdonmukainen. Keskustelua ohjasi
melko voimakas vastakkainasettelu ns. fundamentalistisen raamattunäkemyksen ja
tieteelliseksi määritellyn, ns. historiallisen raamattunäkemyksen välillä. Tuon
jaon selitettiin koskevan erilaista raamatuntulkintaa, vaikka kyse on itse
asiassa eri raamattunäkemyksestä.
Raamattunäkemys on laaja kokonaiskäsitys
siitä, millainen on Raamatun perusluonne ja miten Raamattuun tulisi suhtautua.
Fundamentalismiin on yleensä kuulunut ajatus ”sanainspiraatiosta” eli siitä,
että teksti on tavalla tai toisella Jumalan ”sanelemaa”. Siksi Raamattua
pidetään myös inhimillisessä mielessä erehtymättömänä ja virheettömänä.
Historiallisen tutkimuksen tarkastellessa Raamatun kirjoja ihmisten historiassa
kirjoittamina teksteinä eräänlaisia ”virheitä” kuitenkin löytyi – kuten mistä
tahansa ihmisten hengentuotteista. Näin ajateltiin historiallisen näkemyksen
kumoavan fundamentalismin ja tarjoavan uuden tulkinnan menetelmän. Nykyään
tällainen vastakkainasettelu on vanhentunut. Todelliset raamatuntulkinnan
mallit voivat perustua hyvin erilaisiin raamattunäkemyksiin. Fundamentalistinen
käsitys on muutenkin jäänyt pieneksi saarekkeeksi, ja suurin osa
tulkintamalleista perustuu historialliseen raamatuntutkimukseen. Nykyisistä
tulkintamalleista yleisimpiä ovat seuraavat:
a. Perinteinen pelastushistoriallinen tulkinta
Pelastushistoriallinen tulkinta perustuu
perinteiseen luterilaiseen käsitykseen Raamatun sanomasta. Tulkinnan mukaan
Raamattu sisältää Jumalan ilmoituksen siitä, miten hän aikoo pelastaa
syntiinlangenneen maailman. Vanhassa testamentissa Jumala valmistelee
pelastusta valitun kansan vaiheissa. Uusi testamentti kertoo, miten vanhan
liiton lupaukset täyttyivät Jeesuksessa. Jeesus Kristus on Jumalan lupaama
Vapahtaja. Hän on kuollut ihmiskunnan syntien edestä ja ylösnousemuksessa hänet
on korotettu taivaalliseksi Herraksi. Seurakunnan tehtävänä on julistaa
sovituksen sanomaa Kristuksesta. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja tunnustaa
hänet Herraksi, pelastuu.
-
Syntiinlankeemuksen pelastushistoriallinen tulkinta selittää lähinnä siten,
että kyseessä on ihmisen todellista turmeltumista kuvaava kertomus. Synti
erottaa ihmisen Jumalasta, kunnes Jumalan sovittava toimi korjaa sen.
-
Vanhurskauttamisen tämä tulkinta selittää perinteisesti. Paavalin käsityksen
mukaan Kristus sijaisuhrillaan on täyttänyt lain vaatimuksen. Siksi syntinen ja
Jumalan tuomion alla oleva ihminen vanhurskautetaan uskon kautta lahjaksi.
b. Eettinen tulkinta
Tieteen piirissä (1800-luvulla) eräät
tutkijat alkoivat epäillä Raamatun yliluonnollisia piirteitä. He halusivat
jättää ne pois sanoman tulkinnasta. Nämä tutkijat luopuivat Jeesuksen jumaluudesta,
hänen kuolemansa sovittavasta merkityksestä ja ylösnousemuksen todellisuudesta.
Erityisesti Vuorisaarnaan vedoten he esittivät, että Raamatun varsinaisena
sanomana on lähimmäisenrakkaus ja korkea moraali.
- Syntiinlankeemus on tämän näkemyksen mukaan primitiivisen
uskonnollisuuden myytti, joka ei kerro totuutta ihmisestä. Ihminen on
valistunut apinalaji.
- Vanhurskaus on lähinnä ihmisen omaa moraalista elämää, jossa
uskonnon ”vakavuus” toteutuu lähimmäisenrakkaudessa.
c. Eksistentialistinen tulkinta
Eksistenssifilosofiassa tarkastellaan
ihmisen suhdetta tämän maailman olemassaoloon. ”Maailma tapahtuu meille.”
Elämän kokemisen tärkeimpänä seikkana pidetään suuntautumista tulevaisuuteen.
Eksistentialistinen raamatuntulkinta ei varsinaisesti enää tulkitse Raamatun
tekstejä. Niitä pidetään pelkkinä tuon ajan uskonkokemuksen myyttisinä
kuvauksina. Tulkinta hyödyntää eettistä mallia, mutta menee pidemmälle.
Raamatusta saatetaan saada virikkeitä aidon elämänkokemuksen etsintään, mutta
sisältö tulee eksistentialismista. Esimerkiksi Raamatun ihmisiä tai Jeesuksen
vertausten henkilöitä voidaan pitää esimerkkeinä vastuullisuudesta tai
avoimuudesta. Raamatulla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä. Näkemyksen mukaan
Jumala puhuttelee meitä nykyisissä elämänkohtaloissa ilman Raamattua.
-
Syntiinlankeemuskertomus on eksistentialistiseen tulkintaan liittyvän
myyteistäriisumisen ohjelman mukaan vanha juutalainen myytti. Sen
eksistentiaalinen tulkinta kertoisi lähinnä ihmisen sidonnaisuuksista, mutta
itse kertomusta tuskin edes tulkitaan. Kaikki dogmaattinen pysähtyneisyys
kuvataan ”synniksi”, joten kertomukseen keskittyminen olisi jo ”syntiä”.
-
Vanhurskauttaminen merkitsee eksistentialistille ”autenttisen elämän”
löytämistä. Se merkitsee dogmaattisuudesta ja historiasta vapautumista ja
suuntautumista avoimesti tulevaisuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin.
d. Psykologinen tulkinta
Eksistentialistinen raamatuntulkinta on
usein muuttunut psykologiseksi tulkinnaksi. Tämä johtunee siitä, että
eksistentialistista tulkintaa on äärettömän vaikea soveltaa käytäntöön.
Raamatun kertomuksia pidetään vertauksina ihmisenä kasvusta. Syntiä pidetään
kuvana ihmisen rajallisuudesta tai vaikeuksien kohtaamisesta. Vapautuminen
puolestaan on ihmisenä kypsymistä. Eettisen tulkinnan tavoin sovituksen
ajatuksesta on luovuttu. Raamatun sanomana ei kuitenkaan pidetä pelkkää
moraalia, vaan sanoman ajatellaan tähtäävän iloiseen ja vapautuneeseen elämään.
-
Psykologisen tulkinnan mukaan lankeemuskertomus merkitsee kuvainnollisesti
itsenäistymisprosessia, missä ego (Aadam) kohtaa rajansa ristiriitatilanteissa.
Kielletyn hedelmän syöminen antaa todellista tietoa ja johtaa mm.
sukupuolisuuden ja kutsumuksen tiedostamiseen.
-
Vanhurskauttaminen merkitsee lähinnä vapautumista avoimeen elämään dogmaattisuudesta
vapaassa uudessa tiedostamisessa. Sisällön tämä uusi elämä saa yleensä
kuitenkin eettisestä tulkinnasta. Tiedostamisen tulisi johtaa moraaliin.
e. Sosiaalinen tulkinta
Ihmisen vastuullisuutta korostavat tulkinnat
ovat johtaneet myös sosiologisen painotuksen saaneeseen sosiaaliseen
tulkintaan. Tämän tulkinnan lähtökohdat ovat ennen kaikkea 60-luvun
vasemmistolaisessa teologiassa. Sen mukaan maailmassa oleva vääryys ja paha
johtuvat vääristyneistä yhteiskuntarakenteista. Evankeliumi merkitsee vääristyneiden
rakenteiden murtamista. Välineenä tälle on yleensä vallankumous. Nykyisessä
muodossaan (erityisesti katolinen Väli-Amerikka) vapautuksen teologia pyrkii
hieman vähemmän sotilaallisin keinoin diktatorisen epäoikeudenmukaisuuden
poistamiseen.
- Syntiinlankeemuksen
sijasta tässä mallissa puhutaan yhteiskuntarakenteista ja diktatuurista.
Sorretut ihmiset ovat periaatteessa hyviä, sortajat pahoja.
-
Vanhurskauttamisen sijasta puhutaan pelastuksesta, joka toteutuu sortajien
kaatuessa. Sisällöltään se samastuu vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon
uudistuvassa yhteiskunnassa.
f. Postmoderni tulkinta
Uusin filosofinen suuntaus on ns.
jälkimoderni (postmoderni). Mielenkiinnon kohteena on pääasiassa se, miten
ihminen itse kokee ja ymmärtää asioita. Raamatuntulkinnassa mennään askel
pidemmälle kuin ennen. Raamatun todellisena sanomana pidetään sitä, minkä
ihminen itse kokee tärkeäksi. Raamatun omaa tekstiä pidetään vanhoillisena ja
sanomaa korjataan mieluusti. Esimerkiksi feministisessä tulkinnassa etsitään
Raamatusta kohtia, joissa nainen on alistetussa asemassa. Tulkinnassa näiden
kohtien arvo kiistetään ja niiden tilalle esitetään nykyihmisen käsitys
asiasta.
-
Syntiinlankeemus voisi tällaisen tulkinnan mukaan olla esimerkiksi kuva naisen
alistamisesta ja syyllistämisestä uskonnollisin perustein.
-
”Vanhurskauden” löytyminen eli tilanteesta vapautuminen saattaisi puolestaan
merkitä vapautumista miesten johtaman yhteiskunnan uskonnollisesta ja
sosiaalisesta alistamisesta.