Isä meidän -rukous

1. Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Isä meidän -rukous on uskon rukous. Se on sellaisen ihmisen rukous, joka kaipaa kaikkia elämänsä tarpeita Jumalalta. Siksi rukous alkaa Isän puhuttelemisella. Tämä rukous toteuttaa itse asiassa ensimmäistä käskyä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi". Syntiemme tähden meidän elämämme vaikein asia on antaa kunniaa Jumalalle. Ja meidän "vanhalle ihmisellemme" on hyvin vastenmielistä tunnustaa Jumalan valta tässä maailmassa. Siksi Isä meidän -rukous onkin ikäänkuin vedenjakajalla Jumalan ja maailman välissä.

Lapseus-teema: osoitamme rukouksemme Isälle, joka on taivaassa (Abba). Näin me liitymme siihen sukupolvien ketjuun, joka odottaa Jumalan astuvan alas taivaasta ja toteuttavan oikeudenmukaisuutensa ja vanhurskautensa meidän keskuudessamme. Kun Jumala astuu taivaasta, hän tulee tuomiolle tämän maailman kanssa. Isä meidän -rukous pitääkin meidät tästä syystä herkällä mielellä Pyhän Jumalan edessä. Jumalan pyhyys ohjaa meitä joka päivä Vapahtajan luokse turvautumaan anteeksiantoon. Meidän jatkuvana houkutuksenamme on langeta itsekkyyteen ja nousta toisia ihmisiä vastaan. Jumalan pyhyys yrittää pitää meitä tästä erossa ja Kristuksen anteeksiantamus pitää meitä armahdettujen syntisten joukossa.

Sama pyhyyden tunto näkyy siinä, kun me rukoilemme Jumalan nimen pyhitystä elämässämme. Tämä rukous tuo toisen käskyn ajatukset rukoilijan mieleen. Syntisinä ihmisinä me lähestymme Jumalaa syntimme tunnustaen. Me odotamme Jumalalta syntisen vanhurskauttamista. Me odotamme armoa kaikkea todennäköisyyttä ja elämämme todellisuutta vastaan. Jumalan nimi on pyhä ja se edustaa kaikkea sitä, miten Jumala on itsensä ilmoittanut ihmisille tässä maailmassa. Armo sisältyy kuitenkin siihen, että Jumala on antanut meille uuden "nimen", joka tuo pelastuksen. Meille on annettu Jumalan Poika, "Immanuel" - Jumala on meidän kanssamme - joka on saanut nimen Jeesus, "Vapahtaja". Tämä Vapahtaja on Jumalalta saanut kaikkia muita nimiä korkeamman nimen (Fil. 2:1-11) ja hänet on korotettu koko maailman kuninkaaksi. Hän on vapauttanut kaikki kansat heidän synneistään.

Onkin hyvä muistaa, että Isä meidän -rukous on aina uuden lapseuden rukous. Juutalaisetkin rukoilivat isää Jumalaa avuksensa tavallisessa synagogajumalanpalveluksessaan. Ulkonaisesti tämä rukous muistuttaa monelta osaltaan noita rukouksia. Ainoastaan kristityt kuitenkin rukoilevat tätä rukousta Kristuksen armon omistavina. Lapseuden rukouksen saa aikaan lapseuden Henki, jonka Jumala on laittanut meidän sydämeemme asumaan. Näin Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä: "Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: 'Abba! Isä!'." (8:15). Siksi Kristuksen opettama rukous on hänen antamansa lapseuden rukous. Sen perustana on kertakaikkinen ja lopullinen sovitus, jonka Jumalan Poika tuli antamaan ihmiskunnan puolesta. Opettaessaan lapseuden rukousta Jeesus on täydellisesti alistunut kantamaan synnin kuorman ja rangaistuksen kaikkien ihmisten puolesta. Hän on "kuuliainen kuolemaan asti" ja hänen mukanaan syntyy uusi ihmiskunta uudessa Jumalan lapseudessa. Tällöin mekin saamme uuden nimen, pelastettujen nimen taivaassa.

Seuravassa rukouksessa me odotamme Jumalan valtakunnan tuloa. Tällöin me yhdymme jo Vanhan testamentin profeettojen julistamaan odotukseen, missä toivottiin Jumalan tuovan pelastuksen maan ihmisille. Vuosisatojen ajan odotettiin messiaanista valtakuntaa, missä synti joutuisi väistymään ja Jumalan laupeus hallitsisi maan päällä. Jeesuskin julisti tätä Jumalan valtakuntaa, ja sanoi sen tulleen jo lähelle. Lisäksi hän sanoi sen pian tulevan. Jumalan valtakunta tulee voimassaan ja kaikki saavat nähdä sen.

Ylösnousemuksen jälkeen ensimmäiset kristityt opettivat, että Jeesus oli silloin saanut koko maailman kuninkuuden. "Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle" (Hepr. 1:3). Jeesus oli todellinen Daavidin jälkeläinen, "uusi Daavid", joka on korotettu koko maailman "Herraksi ja Messiaaksi", kuten Psalmissa 110 ennustettiin (Ap.t. 2:34-36). Vaikka hänet oli häpeällisesti ristiinnaulittu, herätti Jumala hänet kuolleista ja antoi hänelle ikuisen kuninkuuden. Siksi Ylösnoussut voi lähetyskäskyssä sanoa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Matt. 28:18).

Kun me nyt rukoilemme Jumalan valtakunnan tuloa, me rukoilemme sitä ensinnäkin kansamme ja kansojemme keskuuteen. Me rukoilemme, että evankeliumin sanoma voisi "temmata tulesta" ihmisiä pelastuksen piiriin. Toisaalta me kuitenkin samalla rukoilemme Jumalan valtakunnan lopullista toteutumista, mikä tapahtuu viimeisenä päivänä, Jumalan ja Kristuksen tullessa tuomiolle tämän maailman kanssa. Silloin toteutuu lopullinen oikeudenmukaisuus ja Jumala aloittaa uuden luomistyön uudessa ylösnousemuksessa.

Tämäkin rukous voidaan liittää käskyihin. Jumalan armonvaltakunnan tuloa on nimittäin usein verrattu sapattiin, Jumalan antamaan lepoon. "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään." (Hepr. 4:9). Taivaassa toteutuu meidän todellinen lepomme kaikesta synnistä ja särystä. Tämän maailman vaivat eivät meitä jätä ennen tulevaa elämää. Mutta uusi elämä Kristuksessa on totta jo nyt ja lapseuden Henki on vakuutena tulevasta "levosta" Jumalan luona.

Tämä rukous jatkaa edellisen rukouksen pyyntöä, että Jumalan suunnitelmat toteutuisivat maan päällä. Eskatologian eli viimeisten aikojen näkymät ovat edelleen vahvat. Rukouksen lähtökohtana on tietenkin se, että Jumalan tahto ei tapahdu tällä hetkellä täällä. Maailmassa toteutuu syntisen ihmisen tahto. Jumalan tahdon ja itsekkään ihmisen tahdon välinen jännite kertoo, mistä tässä tilanteessa syvimmiltään on kysymys. Ihmiskunta on kokonaisuudessaan langennut pois Jumalasta. Maailmassa vallitsee synti. Siitä syystä Jumala aikoo tarttua asioihin ja toteuttaa oikeuden kaikkialla. Hän tulee tuomionsa avulla oikaisemaan vääryyden ja hän luo kaiken uudelleen.

Luther sanoi, että tässä rukouksessa pyydämme Jumalaa taivuttamaan oman tahtomme, niin että me ilolla täytämme hänen tahtonsa. Eräässä mielessä juuri tästä on kysymys. Synnin tähden me emme halua täyttää Jumalan tahtoa, emme halua noudattaa rakkautta toisia kohtaan emmekä noudata kärsivää laupeutta suhteessamme lähimmäisiin. Synnin voittamiseksi meidän pitäisi taipua juuri siihen. Sitä Jeesus haluaa meille opettaa. Hän haluaa meidän ymmärtävän rakkauden tarpeen ja toimivan sen mukaan. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Samalla me nimittän aina rukoilemme sitä, että Jumalan tahto toteutuisi myös lopullisesti. Me rukoilemme voittoa synnistä ja uutta elämää uudessa luomakunnassa.

Puhe jokapäiväisestä leivästä voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Toisaalta kreikan kielen lause voidaan ymmärtää eskatologisesti, kuten myös edeltävät lauseet selitettiin. "Anna meille tulevana päivänä meidän ravintomme..." Tällöin me rukoilisimme Jumalalta iankaikkisuudessa riittävää ravintoa, jota saamme nauttia Messiaan kanssa taivaassa. Tämä tulkinta on kuitenkin melko vaikea, ja näyttää siltä, että Jeesus on tässä tarkoittanut hieman yksinkertaisempaa asiaa.

Kun me kristittyinä täällä rukoilemme ja odotamme Jumalan valtakunnan lopullista toteutumista, me turvaamme Jumalan huolenpitoon. Siksi saamme pyytää häneltä jokapäiväisiä tarpeitamme. Juuri tähän tapaan Jeesus opettaa rukouksen jälkeen seuraavissa jakeissa. "Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkäää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte." (Matt. 9:25) "Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat." (j. 32). "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (j.33).

Mitä Jeesus siis haluaa opettaa meille tällä rukouksella? Hän opettaa meitä ensinnäkin tyytymään Jumalan antamaan toimeentuloon ja toisaalta luottamaan siihen, että saamme kaiken Jumalalta. Tämän maailman ahneuden keskellä me nimittäin emme tyydy yksinkertaiseen elämään emmekä kohtuuteen. Meitä hallitsee ahneus ja palvomme mammonaa enemmän kuin Jumalaa. Siksi Jeesus haluaa opettaa meitä taipumaan vaatimattomaan elämäntapaan ja suuntaamaan varojamme ja rikkauksiamme tasauksen aikaansaamiseen.

Toiseksi Jeesus haluaa opettaa meitä luottamaan Jumalaan. Se onkin erityisen tärkeää. Syntiinlankeemuksessa olemme menettäneet juuri tämän luottamussuhteen. Me kuvittelemme, että meidän täytyy itse luoda tämä maailma uudelleen. Kuitenkin Jumala luomakuntansa välityksellä antaa meille ravinnon ja vaatettaa meidät. Siksi saamme luottaa häneen ja kiinnittää toivomme häneen.

Kristityn arkielämä on elämistä anteeksiantamuksesta. Siksi Jeesus opettaa meitä pysymään joka päivä kiinni armossa. Jeesuksen käyttämä sana "velka" tarkoittaa juuri syntejä. Heprean kielessä tätä sanaa käytetään usein synnistä. Synnissä jäämme velkaa toiselle. Synti riistää niin lähimmäisiltä kuin Jumalaltakin. Siksi tuo velka täytyy hyvittää jollain tavalla. Mutta miksi Jeesus sanoo, että meidän on myös annettava toisille anteeksi? Onko meidän anteeksiantomme ehto Jumalan armolle? Niinhän voisi päätellä myös jakeista (Matt. 6) 14-15 heti rukouksen jälkeen. Jumalan armolla ei tietenkään voi olla mitään ehtoja. Jeesuksen kärkevältä tuntuvat sanat kertovat meille, että anteeksiantamuksessa ja uskossa toteutuu Jumalan valtakunta jo maan päällä. Uutta luovan uskon välityksellä Jumala korjaa myös meidän ihmisten keskinäisiä välejä ja ohjaa meitä armahtavaisuuteen.

Kuka ei tätä ymmärrä, eli ei anna toiselle anteeksi, hänen suhteensa Jumalaan on edelleen väärä. Hän ei elä uskosta ja armosta. Siksi häntä ei Jumalan anteeksiantokaan koske. Kaikesta Jeesuksen opetuksesta käy ilmi sama perusajatus: Jumalan tahto ja ihmisen syntinen mieli ovat jyrkässä ristiriidassa. Syntinen ihminen ei luonnostaan anna toiselle anteeksi. Hän on taipumaton ja vaatii toisilta täydellistä rakkautta itseään kohtaan. Mutta uskossa alkavassa uudessa luomistyössä Jumala räjäyttää rikki synnin vallan. Silloin alkaa uudistuminen jo tässä elämässä. Se uudistuminen ei vielä ole täydellistä, mutta jotain viitettä todellisesta rakkaudesta saamme, kun annamme toisillemme täällä anteeksi hirvittäviäkin vääryyksiä ja elämää rikkovia syntejä.

Viimeisessä rukouksessa katseemme on yhä viimeisissä ajoissa ja tulevassa pelastuksessa, mutta samalla tunnistamme selvästi tämän ajan vaarat ja houkutukset. Ensinnäkin rukoilemme kiusausten tähden. Rukoilemme sitä, että Jumala voisi varjella meidät lankeamasta pois uskosta. Jeesusta itseäänkin kiusattiin, niin myös meitä, jotka elämme uskossa häneen. Pietari kirjoittaa, että saatana kiertelee ympärillämme kuin kiljuva leijona ja yrittää päästä meihin käsiksi. Meidän jokapäiväinen elämämme kristittyinä on kilpailua uskon säilyttämiseksi ja taistelua kiusausta vastaan. Se on pitäytymistä ristin armoon ja Jeesuksen sovituksen antamaan turvaan. Sitä meidän tulee myös päivittäin rukoilla, jotta emme unohda tätä taistelua.

Samalla rukoilemme, että Jumala vapauttaisi meidät saatanan vallasta. Paha on tässä oikein personoitu ja tarkoittaa todellakin Jumalan vihollista. Sana "päästäminen" tarkoittaa sanatarkasti vapauttamista. Meidän on hyvä päivittäin muistaa sitä todellista vastakkainasettelua, mikä Jumalan ja vihollisen välillä on. Meidän onneksemme oma asemamme ei ole meistä itsestämme kiinni, vaan Jumala vapauttaa meidät saatanasta. Hän varjelee meidät kiusauksesta ja lankeamisesta vihollisen omaksi. Tämän Jumala tekee, koska hän on kuoleman voittaja ja uuden elämän aloittaja.