SIDE- JA PÄÄSTÖAVAIMEN KÄYTTÖ

Teuvo Huhtinen

Sana avainten valta tulee rippiä koskevista keskeisistä Raamatun kohdista. jotka johdannossa jo mainittiin; Mt16:15-19, Mt18:15-18 ja Jh20:21-23. Mt16:15-19 Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Mt18:15-18 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.' Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Jh20:21-23 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." CA 28: avainten valta ... merkitsee evankeliumin mukaisesti valtaa ja Jumalan käskyä saarnata evankeliumia, antaa anteeksi ja pidättää synnit sekä toimittaa sakramentit Conf 12:176: avaimilla ei kumminkaan sitä valtaa ole, niin kuin edellä sanoimme, että niillä määrätään rangaistuksia tai säädetään jumalanpalvelusmenoja. Niillä on vain tehtävänään antaa synnit anteeksi niille, jotka kääntyvät, ja rangaista ja sulkea seurakunnan yhteyden ulkopuolelle ne, jotka eivät tahdo kääntyä. Sillä samoin kuin päästäminen tarkoittaa syntien anteeksi antamista, samoin tarkoittaa sitominen sitä, ettei syntejä anneta anteeksi. Kristus puhuu näet hengellisestä vallasta. Ja Jumalan käsky on, että evankeliumin palvelijat päästävät synneistä ne, jotka kääntyvät, tämän sanan mukaisesti: (2 Kor. 10:8) Meille on annettu valta rakentaaksemme teitä. Schmalk 7 Avaimet merkitsevät Kristuksen seurakunnalle antamaa virkaa ja valtaa sitoa synteihin ja päästää niistä; eikä tämä koske ainoastaan törkeitä, aivan julkisia syntejä, vaan myös hienonhienoja, salaisia, jotka Jumala yksin tuntee

Mt18:18 18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa Jh20:23 joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt 1K5:5. Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä L: Sillä sideavain ei ole eikä voi olla mitään muuta kuin sitä, että Jumala uhkaa paatunutta syntistä helvetillä. Ja päästöavain ei ole eikä voikaan olla mitään muuta kuin sitä, että Jumala lupaa nöyrtyneelle syntiselle taivaan valtakunnan. Meillä on Kristuksen määräyksestä nämä kaksi avainta: Sideavain on valta tai virka julkisella päätöksellä tuomita katumaton syntinen iankaikkiseen kuolemaan, erottamalla hänet kristikunnan yhteydestä. Ja kun tällainen tuomio langetetaan, niin se merkitsee samaa, kuin jos Kristus itse tuomitsisi, ja jos tuomittu pysyy samanlaisena, niin hän on aivan varmasti iankaikkisesti tuomittu.

Mt16: Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet... ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Mt18: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Jh20:21-23 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." L: Päästöavain on valta tai virka julistaa syntinen, joka tunnustaa syntinsä ja kääntyy, vapaaksi synneistä ja luvata hänelle jälleen iankaikkinen elämä, ja sekin merkitsee samaa, kuin jos Kristus itse lausuisi tämän tuomion Vähä-Katekismus: Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus: Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.

a. Avaimet ovat Kristuksen

Tämä meidän on helppo kristittyinä ymmärtää, että Kristuksella on kaikki valta. Sanoohan hän seurakunnan syntyhetkillä:"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä".
Samoin vainojen ja muiden suurten olosuhteiden vaihteluiden keskellä kristillinen seurakunta saa kuulla turvalliset, voimalliset sanat: Ilm 1:12-17 Minä näin ...lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet (VK "helvetin ja kuoleman avaimet"), Ilm 1:12-17. Samoin evankeliumissa Jeesus sanoo: Mt10:28. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Kristuksen haltuun on uskottu koko Jumalan seurakunta
b. Kristus antaa avaimet seurakunnalle

Kristus on antanut seurakunnalleen avainten vallan. Tämä on paljon sisältävä asia. Mutta juuri tämänhän keskeiset avainten valtaa koskevat kohdat sanoivat (Minä olen antava sinulle..., minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa, joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Hän antaa avaimet seurakunnalle ja valtuuttaa kristillisen seurakunnan konkreettisesti käyttämään taivaan valtakunnan avaimia. Lupaus avaimista liittyy Raamatussa tilanteeseen, jossa Pietari, ei oman ymmärryksensä varassa, vaan Pyhän Hengen ilmoituksesta sanoi Kristuksesta: Sinä olet Kristus. elävän Jumalan Poika. Pietarin tunnustus (fides quae) Pyhässä Hengessä oli oikea ja puhdas Jumalan sana. Tälle perustukselle Kristus rakentaa seurakuntansa (ei Pietarin persoonan varaan). Schmalk 7 Avainten valta on siis todellista valtaa." "Avaimet merkitsevät Kristuksen seurakunnalle antamaa virkaa ja valtaa

L: Paavin valta ja johtoasema "Seurakuntaa ei varmasti ole rakennettu jonkun ihmisen arvovallan varaan, vaan sen tunnustuksen viran varaan, jonka Pietari oli lausunut, kun hän julisti Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi. Siksi Kristus puhuttelee häntä viran hoitajana: "Tälle kalliolle" merkitsee: tälle viralle. Uuden liiton virkaa ei ole sidottu paikkoihin eikä henkilöihin kuten leeviläinen virka, vaan se ulottuu koko maailmaan, missä ikinä Jumala jakaa lahjojaan, nimittäin apostoleja, profeettoja, paimenia ja opettajia. Viran merkitys ei perustu yhdenkään ihmisen arvovaltaan, vaan Kristukselta peräisin olevaan sanaan...Ei hän ole rakentanut kirkkoaan ihmisen varaan, vaan Pietarin uskon varaan. Minkä uskon? Tämän: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Hilarius kirjoittaa: Isä Jumala ilmoitti asian Pietarille, niin että hän voi sanoa: "Sinä olet elävän Jumalan Poika." Tällä tunnustuksen kalliolla seurakunnan rakennus seisoo. Tämä usko on seurakunnan perustus."

Erityisesti saarnavirka käyttää tätä avainten valtaa. Herran apostoli Paavali toteaa syvästi ja omakohtaisesti tiedostaen virkansa Kristukselta itselleen saaneena (1Kor4:1): Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina Yleisen pappeuden perusteella myös jokainen kastettu ja uskova voi käyttää avaimia Kristuksen seurakunnalle antaman valtuutuksen mukaisesti.

Kristuksen seurakunnalleen antamat avaimet on tarkoitettu käyttöön - etteivät ne käytön puutteessa ruostu. Ensinnäkin avaimia käytetään yleisessä julistuksessa. Siinä avainten käyttö ilmenee puhtaana Jumalan sanan saarnana, lain ja evankeliumin saarnana. Em. ei saa jäädä hokemaksi. Kun Jumalan laki puhtaasti saarnataan, tulee synnintekijä sidotuksi - oli hän uskossa tai ei, tunnusti hän sen tai ei. Kun Jeesus puhutteli ei kristittyjä kuulijoitaan Joh 8. luvussa, "heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi" Tai kun ensimmäisen helluntain läsnäolijat kuulivat Pietarin saarnan "kävi se läpi heidän sydämensä, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: te miehet, rakkaat veljet! mitä meidän pitää tekemän". Apt kertoo taas kuinka Pietarin saarnatessa synninpäästön evankeliumia Kristuksesta, "että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Seuraus oli, että "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. (Apt10:43-44)

Avaimia käytetään ripissä, jossa saamme päästää ihmisiä synneistä - ja itse valittaa heikkouttamme ja lankeemuksiamme toiselle kristitylle ja pyytää synninpäästöä, jota tämä ei saa evätä. Ripin osat Katekismuksen mukaan ovat synnintunnustus ja synninpäästö. Usko ja parannuksen soveliaat hedelmät ovat seurausta synninpäästön kuulemisesta Ymmärrämme jo paljon avainten vallasta, kun ymmärrämme tämän: syntini ovat synninpäästön kautta Jumalan edessä taivaassa meille anteeksi annetut Kristuksen tähden.

Avaimia käytetään nuhdeltaessa synnistä, tartuttaessa kristityn vastuulla lähimmäisen elämässä sellaisiin asioihin, jotka ovat syntiä. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut." Hes 3. Näin tehdessämme laskemme Jumalan sanan jossain konkreettisessa asiassa toisen omalletunnolle. Ja sillä on herättävä, parantava ja terveeksitekevä voima.

Oma laaja aiheensa on kirkkokuri. Sen käyttö on kirkossamme syvästi rappeutunut. Joitakin sitaatteja siitä: Schmalk 9: Oikea kristillinen panna, se, ettei uppiniskaisia julkisyntisiä päästetä ehtoolliselle eikä muuhun seurakuntayhteyteen, ennen kuin parantavat itsensä ja karttavat syntiä.

Pieper: kaikki kirkollinen valta »evankelisen opin» mukaan on lähtöisin seurakunnasta. Kaikki, mitä jonkin seurakunnan paimenet tekevät sen paimenina, on heille delegoitua, toisin sanoen he tekevät sen vain seurakunnan toimeksiannosta. Tämä koskee erityisesti myös kirkonkiroukseen julistamista (excommunicatio). Schmalkaldenin opinkohtien mukaan tulee seurakunnanpaimenilla olla tuomiovalta »erottaa Kirkosta ne, jotka elävät julkisissa paheissa». Asiaan kuuluu myös jokaisen tapauksen käsitteleminen seurakunnan edessä sekä seurakunnan langettama tuomio (vrt. M. 340, 60, 74; suom. 292). Luther sanoo: Milloin seurakunnan on tuollainen yhteydestään erotettava, on sen tiedettävä ja oltava varma siitä, mistä syystä hän ansaitsee erottamisen ja miten hän on siihen joutunut, kuten Kristuksen sanoista tässä (Matt. 18:17 - 18) selviää; muutenhan sitä voitaisiin pettää, jolloin se hyväksyisi valheellisen kirkosta erottamisen tehden näin vääryyttä lähimmäiselleen ... Koska tässä on sieluista kysymys, tulee seurakunnan myös olla mukana tuomarina ja perheenemäntänä». ... seurakunta langettaa kirkosta erottamistuomion ja tekee siitä päätöksen, ja seurakunnanpaimen Kirkon julkisena palvelijana julistaa kirkosta erottamisen.

Kirkkokurikin on Jumalan sanan valtaa, sen julkista soveltamista julkisiin, raskaisiin ja seurakuntaa pahentaviin synteihin.

Apostoliseen ja profeetalliseen julistukseen ja sielunhoitoon kuuluu Jumalan sanan oikea kohdentaminen. Sitä on ihminen mahdoton tunnossaan väistää - otti hän sanan vastaan tai ei: Jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä 1Kor14:24-25.

Apostoli neuvoo sananpalvelijaa olemaan sellainen, joka oikein jakelee totuuden sanaa. 2Tim2:15. Hän ei toimi "umpimähkään... niinkuin ilmaan hosuen, 1Kor9:26

Profeetta valittaa väärästä avaimien käytöstä: Mutta Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra, Jer23:14.

On suurta hengellistä viisautta ja herkkyyttä oppia näkemään lähimmäisen tilannetta, olla auttamassa häntä vapauteen Kristuksessa - tai kehoittaa silloin kun on sen aika.

Molempien avainten, sekä side että päästöavaimen lähitavoitteita ovat tunnonrauha evankeliumin kautta ja seurakunnan rakentuminen. Etäistavoite on sielun pelastus. Jopa jättäessään korinttolaisen perverssitapauksen saatanan haltuun, apostoli sanoo sen päämääräksi, "että hänen henkensä pelastuisi Herran pnä", 1Kor5:5. Jos synti jää hoitamatta evankeliumilla se leviää ja saastuttaa kaiken: Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?. 1Kor5:6. Missä taas evankeliumi nostaa pois raskautettujen taakat, seurakunta rakentuu ja uudistuu.

Oikein käytetyllä avainten vallalla on siis mitä suurin seurakunnan ilmaa puhdistava vaikutus. Vanhan sakastiohjeen kehoitus toteutuu: Riistät kerskurilta hänen valheverhonsa. Nostat pois raskautettujen taakat, sillä Jumala tahtoo ettei kukaan hukkuisi.

Epäselvyys ja epävarmuus ei hyödytä ketään.

Kirkon historia tarjoaa myös paljon järkyttäviä esimerkkejä avainten väärinkäytöstä. Uskonpuhdistuksen historia on yksi kouriintuntuvimpia esimerkkejä. Lutheriin paavin johdolla käytettiin sideavainta. Hän oli hengellisesti ja yhteiskunnallisesti aikansa korkeimman arkkipiispan, paavin kiroama.

Samoin uskonpuhdistuksen ja Trenton jälkeisen Euroopan historia on tästä näkökulmasta karua luettavaa. Jesuiittojen omillatunnoilla on lukuiset Euroopan hallitsijamurhat. Saksa - jopa Venäjä on tehnyt viime vuosina omia tunnustuksiaan. Paljon suuremmassa määrin sitä odottaisi esimerkiksi roomalais-katolisen kirkon jesuiittalaitokselta. He ovat vapauttaneet monen salamurhaajan omatunnon tappamaan. Polttoroviotkaan eivät jääneet keskiaikaan, vaan jatkuivat viime vuosisadoille asti. Jumalan seurakunnan varsinainen hyökkäysase, Jumalan sana unohdettiin ja koettiin tehokkaampana fyysinen väkivalta ja murhaaminen. Pelkkä yleisen kirkkohistorian lukeminen tarjoaa tästä lukuisia esimerkkejä.

Juuri tämä irvokas asetelma sai Lutherin myös uudistamaan avainten käyttöä.

Luther opettaa avainten väärinkäytöstä mm (KP II 576) Tässä Kristus itse osoittaa ja selittää, kuinka heille (oikeille kristityille) tämän saarnan tähden maailmassa on käyvä. Hän ilmaisee kaksi mahdollisimman väkevää voimakeinoa evankeliumin tukahduttamiseksi: sen saarnaajat pannaan ensiksi kirkonkiroukseen ja sitten heidät tapetaan, vieläpä täten uskotaan tehdyksi uhripalvelus Jumalalle. Kukahan voipi kestää moista pahennusta? Kuka enää tahtoo tai voi saarnata, kun niitä, jotka todistavat Kristuksesta, näin törkeästi kohdellaan ja surmataan? Mutta olkoon menneeksi, onhan hän sanonut, että Pyhä Henki on todistava hänestä, ja että hekin todistavat! Ja hän vahvistaa heitä sanomalla, että heitä vastaan suunnattu maailman riehunta ja vainoaminen ei saa todistusta hävitetyksi. Tämän hän ilmaisee heille ennakolta, että he tietäisivät kaiken ja niin olisivat varustuneina loukkaantumisen varalle.

Kaikella terveellä vallankäytöllä on kontrolli, muuten se turmeltuu. Hengellisen vallan, avaintenkäytön kontrolli on Jumalan sana. Piispan, papin tai seurakuntalaisen valta ulottuu tasan siihen asti, minkä Jumalan sana ilmaisee. Ei ole olemassa hengellistä valtaa yli tai ohi Jumalan sanan. Valta ei ole Pietarin kirkon kupolissa tai piispanistuimella. Avainten valta on seurakunnan oikein käyttämän Jumalan sanan valtaa ihmissieluihin.

9. Avainten valta ja tämän päivän kirkko

Sideavain, päästöavain, salainen ja julkinen rippi ovat oikein käytettyinä tämänkin päivän kirkon tehoaseita - ihmissielujen autuudeksi. Samalla meidän on todettava se syvä rappio, joka tässä asiassa keskuudessamme vallitsee. Tarvitsemme Danielin rukousta kirkkomme ja kansamme puolesta. Tarvitsemme synnintunnustusta - emme vain käsikirjauudistuksen uusin korulausein, vaan Hengessä ja totuudessa.

1980-luvun alussa Turun arkkipiispalla ja tuomiokapitulilla olisi ollut tähtihetki tarttua kotien ja avioliittojen rappeutumiskehitykseen ns. avokummikiistassa asian saadessa voimakkaan julkisuuden. Vastuu väistettiin, annettiin toisenlainen signaali - ja susiparit iloitsivat ja yhä uudet ihmiset saivat lihallisen vapauden synnissä elämiseen - ja avoliittojen määrä läksi räjähdysmäiseen nousuun. Kuin ihmeen kautta 10 vuoden kädenväännön jälkeen silloisten "apupappien" kanta voitti korkeimmassa oikeudessa (KKO päätös nro 2792). Papisto sai maallisen oikeuslaitoksen toimesta sille lain mukaan kuuluvan valtuuden ohjata Jumalan sanalla omiatuntoja kasteen ja kummien valinnan yhteydessä. KKO:n kyseinen päätös totesi sen nimenomaan kuuluvan papin tehtävään.

Viime viikkoina on heitetty Etelä-Suomalaisen papin toimesta esiin sama kulunut ajatus jota epäuskoinen ihminen pahan omantuntonsa pönkittämiseksi on aina yhtä ahkerasti hokenut; ei ole helvettiä. Oikea avainten käyttö edellyttäisi virasta sulkemista. Viran oikea hoitaminen edellyttää pitäytymistä siihen uskoon ja tunnustukseen, johon valaehtoisesti on sitoutunut. Jos haluaa noudattaa yleistä mielipiteen vapautta, se on mahdollista, mutta ei vastuullisen saarnaviran haltijana. Helsingin piispa vaikeni. Avainten käyttäminen toisi ristiä.

Myös paineet aktiivihomouden hyväksymiseksi ovat lisääntyneet. Tanska on surullinen esimerkki edelläkulkijasta tässä kurjistumiskehityksestä. On sekoitettu kaksi asiaa; toisaalta syntiturmelus - oli se perverssi tai ns. tavallinen. Siihen on kaikille anteeksiantamus, jotka synninpäästöä pyytävät ja lähtevät kasteen mukaiseen elämään: joka merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen (Vähä-Katekismus). Toisaalta synnissä tavallisessa tai perverssissä eläminen. Sen hyväksyminen on mitä vaarallisin harhaoppi - koska se johtaa helvettiin.

Oikea avainten käyttä estää sotkemasta asioita keskenään. Jumalan sanan pyhyys ja arvovalta sitoo tunnot ja johtaa sen mukaisiin ratkaisuihin. Silloin vapaus löydetään evankeliumissa - ei synnin hyväksymisessä.

Avaintenkäyttö - niinkuin koko kristillisyyskin on voimakysymys. Apostolinen kehoitus ja rukous sananpalvelijoiden ja kirkkomme puolesta on kovin tarpeen: "hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä" (Kol 1:11).

Mitkään teologiset perusteet eivät oikeuta avainten käytön hylkäämiseen. Keskeisenä syynä avaintenkäytän rappioon on sama ongelma, mikä vaivasi Jeesuksen silloisiakin kuulijoita: "he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa." Silloin paimen sallii mieluummin häväistä Jumalan sanaa ja seurakuntaa kuin omaa olematonta kunniaansa.