Ti 11.4.2017
Kirjoitin eilen yhden vastauksen kysymykseen, mikä on minulle erityisen tärkeää luterilaisessa uskossa. Ja miksi haluan olla juuri luterilainen kristitty? Nyt toinen vastaus.
***
Luterilainen usko muistuttaa näistä Raamatun opetuksista, jopa korostaa niitä: Jumala on ja toimii usein heikkoudessa, keskeneräisyydessä, vaatimattomuudessa ja tavallisuudessa. Hän tekee työtään siellä, missä ei ole näkyvää suurta voimaa eikä tunnu, että Jumala toimii täällä.
Raamatussa on kohtia, joissa Jumala näyttää voimansa. Sairas paranee ihmeellisesti, vedet halkeavat ja Jumalan kansa pelastuu, on suuri herätys ja moni saa uskon tai puhutaan kielillä. Näin Jumala voi toimia nytkin, ei vain Raamatun aikana. Raamatussa on myös kohtia, joissa Jumala tekee toisin. Ei tapahdu ihmettä, vaikka odotetaan. Ei koeta suuria, Jumala näyttää olevan kaukana ja hänen vastustajansa näyttävät voittavan. Ajattele ristiinnaulittua Jeesusta. Ja juuri hänessä Jumala oli ja toimi. Varmasti Jumala oli apostolien kanssa ja teki työtään heidän kauttaan. Eivätkä he kulkeneet voitosta seuraavaan, aina tai useinkaan ne, jotka taistelivat heitä vastaan, eivät joutuneet perääntymään, oli heikkoutta ja joskus heidän kanssaan oli vain muutamia. Näyttää, että Jumala toimii varsinkin näin Uudessa testamentissa. Varmaan voimme tehdä johtopäätöksen, että uuden liiton aikana, siis nyt, Jumala toimii usein tai yleensä näin.
Saatamme ajatella, että kunpa Jumala näyttäisi voimansa ja tapahtuisi suuria. Se olisi merkki, että Jumala toimii. Eikö pitäisi ajatella toisin? Hienoa että Jumala on ja toimii siellä, missä on heikkoa, keskeneräistä, tavallista eikä suurta voimaa. Sehän tarkoittaa, että sitten Jumala on mukana ja toimi minunkin elämässäni, kodissamme ja seurakunnassamme – siellä missä ei tapahdu suurta ja ihmeellistä, on tavallisia ihmisiä ja synti näkyy. Jos pitäisi ajatella, että siellä ja vain siellä, missä tapahtuu ihmeellistä, Jumala on, sitten pitäisi ajatella, ettei minun elämässäni eikä meidän seurakunnassamme. Mutta ei tarvitse ajatella näin, ja siitä luterilainen usko muistuttaa.
Jumala on siellä, missä luotetaan häneen, hänen armoonsa ja hänen Poikaansa, vaikka näyttäisi niin heikolta. Hän tekee hyvää työtään siellä, missä on hänen sanansa, evankeliuminsa – hyvä, iloinen uutinen Jeesuksesta – ja sakramentit, kaste ja ehtoollinen, vaikka tuntuisi niin vaatimattomalta.
Tämä on hyvin vapauttavaa meille pastoreille. Minun ei tarvitse yrittää nostaa itseäni tasolle, jonne jos pääsen, Jumala voi käyttää minua. Tai ei tarvitse yrittää kohottaa seurakuntaa tunnelmaa, ja vasta jos se saavutetaan, Jumala toimii. Hän on ja tekee työtään – usein vähitellen ja rauhassa – missä on hänen sanansa, evankeliumi ristiinnaulitusta, ylösnousseesta Herrasta ja sakramentit.
Jari Rankinen