12.4.2017
Vielä kolmas asia, joka on minulle erityisen tärkeä luterilaisessa uskossa. Sekin on syy, miksi haluan olla juuri luterilainen kristitty?
***
Pelastun, olen Jumalan oma ja olen saanut synnit anteeksi Jeesuksen takia. Luterilainen usko tekee tämän erottelun: Kristus asuu meissä mutta emme kelpaa Jumalalle ja pelastu meissä asuvan Kristuksen vaan ristiinnaulitun Kristuksen takia. Joku voi sanoa, että tämä on saivartelua. Ei sittenkään.
Kristitty saa uskoa, että Jeesus asuu hänessä. Ja totta että Jeesus asuu meissä, vaikka emme jaksaisi uskoa sitä. Mutta kun kysyn, pelastunko, ei tarvitse katsoa minussa asuvaa Jeesusta. Jos pitäisi, se ehkä veisi ainakin huonoimpina päivinä näihin ajatuksiin: En taida ollakaan Jumalan oma, koska en näe itsessäni hyvää, jota Jeesus saa aikaan, tai sitä on niin vähän. On niin vaikea ajatella, että Jeesus asuisi minussa, näin pahassa ja keskeneräisessä.
Mutta en olekaan Jumalan oma minussa asuvan vaan ristiinnaulitun Jeesuksen takia. Se ei ratkaise, mitä näen itsessäni, huomaanko Jeesuksen saaneen aikaan minussa hyvää tai miltä elämäni ja uskoni näyttävät. Saan katsoa ristiä ja luottaa siihen. Se on joka tapauksessa ja riippumatta, miltä näytän ja miltä tuntuu. Siinä on kaikki, mitä tarvitsen ollakseni Jumalan oma ja pelastuakseni.
Ehkä sinulla on nyt niitä päiviä, joita toisinaan tai usein on. Kuinka Jeesus voisi olla tällaisessa? Katso ristiinnaulittua Jeesusta. Hän teki puolestasi kaiken. Olet Jumalan oma sellaisena kuin olet Jeesuksen ristin takia.
Ei tarvitse olla varma pelastumisesta. Ei vasta sitten pelastu, jos on varma, eikä varmuus ole saavutus, johon pääsee, jos edistyy riittävästi. Mutta ehkä kaipaamme varmuutta. Ja saa – vaikkei tarvitse – olla varma siitä, että on Jumalan lapsi ja pelastuu. Varmuutta saa juuri tästä: ristiinnaulitun Jeesuksen takia, hänessä on kaikki eikä tässä asiassa tarvitse ollenkaan katsoa itseään ja miettiä, miltä näyttää.
Hienoa saada olla luterilainen kristitty.
Jari Rankinen