Ma 10.4.2017
Olin eilen palmusunnuntaina Paastonajan kirkkopäivillä tilaisuudessa, jossa onniteltiin luterilaista uskonpuhdistusta – sehän täyttää 500 vuotta. Minulla oli tilaisuudessa puheenvuoro, jossa yritin vastata, mikä minulle on luterilaisessa uskossa erityisen tärkeää. Miksi haluan olla juuri luterilainen kristitty? Kerron kolme vastausta kolmessa tämän blogin kirjoituksessa hiljaisella viikolla ennen kiirastorstaita.
***
Keskeisimpiä asioita luterilaisessa uskossa on luottamus siihen, että Jumala puhuu Raamatussa. Raamattu on hänen sanansa.
Tämä ei ole helppo asia. Raamattu sanoo myös, mitä en haluaisi kuulla, tai toisin kuin toivoisin. Älä tee noin – ja minä teen. Näin tämä on – ja minä haluan ajatella toisin. Mitä Raamattu käskee, voi tuntua minusta kiusalliselta tai minulle sopimattomalta. Jumala puhuu näissäkin Raamatun kohdissa ja minun pitäisi kuunnella, ottaa todesta, uskoa ja tehdä.
Mutta en nyt ajattele niinkään tätä vaikeutta vaan miten hyvä asia on, että saa uskoa Raamatun olevan Jumalan sana. Sitten voin tietää ja luottaa. Mikä on oikein, mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä? Miten palvella Jumalaa – mitä tehdä, jotta tekisi, mitä hän tahtoo minun tekevän? Millainen Jumala on? Onko ihminen arvokas? Voin tietää, koska Raamattu kertoo. Ja niin selvästi, että voin ymmärtää.
Se riittää, mitä Raamattu sanoo. Kun joku vaatii minua tekemään tai uskomaan, mikä hänestä tuntuu oikealta, kysyn, vaatiiko Raamattu tätä. Jos vaatii, sitten minun tulisi tehdä ja uskoa sen mukaan. Ellei, voin tehdä tai uskoa niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Oikein hyvä asia tämäkin.
Aina ei tarvitse yrittää perustella. Jos perusteluja on – ja on toisinaan – ne voi tietysti sanoa, Tarkoitan näitä uskonasioita. Mutta joskus tai aika usein on vaikea tai mahdoton yrittää perustella, miksi tulisi tehdä tai uskoa näin. Tarkoitan järjen tai tunteet vakuuttavia perusteluja. Hyvä että saan sanoa: En osaa vastata miksi mutta Raamattu sanoo näin ja siinä Jumala itse.
Varsinkin tästä syystä minulle on tärkeää saada luottaa Raamattuun: Olen mitä olen enkä ole tullut tämän paremmaksi. En uskaltaisi ajatella, että minä – näin huono ja keskeneräinen – olisin Jumalan oma, ellen saisi uskoa, että se, mitä Raamattu lupaa, on Jumalan lupaus. Raamattu kertoo, että syntinen kelpaa Jeesuksen ristin takia. Ei tarvitse yltää korkealle ja ansaita vaan saa lahjana tänne alas. Olen Jumalan oma armosta tällaisena kuin olen. Minut on kastettu hänen omakseen ja turvaudun siihen, mitä hänen Poikansa on ansainnut minulle. Tähän saan luottaa, koska Jumala lupaa näin. Voin olla jopa varma, että olen Jumalan oma – koska siitä, mitä Jumala lupaa, voi olla varma.
Tärkeää muistaa, miten kristityt lukevat Raamattua: kokonaisuutena ja tätä kokonaisuutta Uudesta testamentista käsin. Jeesuksen ja apostolien opetuksissa Jumalan ilmoitus on kirkkaimmillaan ja niin avattuna kuin se tässä maailmassa voi olla.
Joskus sanotaan, että Raamattuun luottaminen on kahle, josta pitäisi vapautua. Minusta se ei ole lainkaan sitä. Se on vapautta, josta en toivottavasti koskaan vapaudu.
Jari Rankinen