Blogi 29.10.2018
On keskusteltu ja keskustellaan paljon eutanasiasta. Eilen Aamulehdessä oli pitkä kirjoitus, jossa vaadittiin oikeutta eutanasiaan ja pidettiin tyhmänä eduskunnan ratkaisua hylätä kansalaisaloite sen sallimisesta. Aamulehden jutussa – kuten yleensä muulloinkin – eutanasia ajateltiin lääkäreiden tehtäväksi. Miksi lääkäreiden? Miksi ei ehdoteta, mitä tässä kirjoituksessa ehdotetaan?
Lääkärin valassa, jonka Suomessa käsittääkseni useimmat tai melkein kaikki lääkärit vannovat, sanotaan mm.: – Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.
Tämä sopii huonosti siihen, mitä lääkäreille tarjotaan, kun puhutaan eutanasiasta. Lääkäri vannoo palvelevansa ihmisiä elämää kunnioittaen mutta pitäisi lopettaa elämä. Hän vakuuttaa ylläpitävänsä ja edistävänsä terveyttä ja parantavansa sairaita mutta pitäisi surmata sairas. Hän lupaa lievittää kärsimystä. Se tuskin tarkoittaa sen lopettamista, joka kärsii.
Mietin, miksi eutanasian suorittamista tarjotaan lääkäreille, joiden tehtävä on puolustaa elämää ja parantaa sairaita. Eikö tehtävä sovi muille paremmin? Miksei ole ehdotettu, että perustetaan ammatti, jota Suomessa ei nyt ole? Sen ammatin harjoittajat toteuttaisivat eutanasiat. Ammatille keksittäisiin nimi ja siihen koulutettaisiin. Yläluokkien opintojen ohjaajat voisivat suositella ammattia heille, joille se tuntuisi sopivalta. Ei ihmisen surmaaminen taida olla kovin vaikeaa. Ei tarvittaisi kuuden vuoden lääketieteen opintoja, varmaan muutaman viikon tai kuukauden kurssi riittäisi. Pitkiä lääketieteen opintoja tarvittaisiin potilaan tilanteen selvittämiseen mutta ei surmaamiseen.
Ehkä tuntuu sopimattomalta: ei näin voida tehdä. Halutaanko asia lääkäreiden hoidettavaksi siksi, ettei niin tuntuisi asian olevan paha – koska sen tekevät ne, joiden tehtävä on tehdä hyvää? Tai tuntuuko, ettei tällaista ammattikuntaa voi perustaa, koska ihmisen mieli ei kestäisi tehdä tällaista työtä? Ehkä ajatellaan, että silloin tällöin voisi surmata ihmisen ja pääosin tehdä muuta – kuten lääkäri tekisi – mutta sitä ihminen ei kestäisi, että työ olisi vain sairaiden surmaamista. Miksi ei? Siksikö, että ihminen tajuaisi – ainakin syvällä sisimmässään – tekevänsä väärin?
Onko niin, että meissä on taju siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei? Luojamme on laittanut meihin tämän tajun. Se on hämärtynyt meissä ja voimme yrittää vaientaa sen. Silti tuo taju on ja se sanoo sairaiden surmaamisen olevan niitä asioita, joita ei saa tehdä.
Jari Rankinen