Blogi 22.11.2018
Olen jutellut monien kanssa viime sunnuntaina päättyneistä seurakuntavaaleista. Niin ovat tehneet monet muutkin. Tulosten analysointi ei ole helppo tehtävä. Tässä kuitenkin muutama ajatus vaaleista ja mitä ne kertovat, mihin suuntaan kirkko kulkee.
Seurakuntavaalien tulospalvelua ei voi moittia. Se on osoitteessa https://www.seurakuntavaalit.fi/tulokset ja sieltä löytää nopeasti eri seurakuntien ja seurakuntayhtymien kirkkovaltuustoihin ja seurakuntakuntaneuvostoihin valitut, varalle valitut, montako miltäkin listalta on valittu ja paljonko ääniä on annettu.
Tulosten syvempi analysointi onkin sitten paljon vaikeampaa. Montako miltäkin listalta on valittu, kertoo jotakin mutta paljon jää auki. Samalta listalta on voitu valita hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia näkemyksiä. Listalla saattoi olla hyvin aktiivisesti seurakunnan elämään ja toimitaan osallistuvia ja heitä, jotka eivät juurikaan osallistu, tai hyvin perinteisellä tavalla uskovia ja heitä, joiden uskoa ei voi sanoa klassiseksi kristinuskoksi. Samalta listalta valituilla voi olla toisistaan hyvin poikkeavia käsityksiä avioliitosta, josta on puhuttu paljon. Toisten mielestä avioparin tulee olla eri sukupuolta, toisten ajattelevat, että kirkon tulee siunata myös samaa sukupuolta olevien liitto.
Aika monissa seurakunnissa oli ns. seurakuntaväen lista – mikä nimi tuolla listalla sitten olikin – ja joissakin seurakunnissa tuolle listalle oli esimerkiksi mainitussa avioliittoasiassa varsin tiukka seula mutta ei kaikissa. Tulkaa kaikki -liikkeellä oli vaaleissa omia listoja ja varmaan kaikki noille listoille otetut ovat allekirjoittaneet Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman. Lisäksi liikkeen kannattajia oli muilla listoilla ja varmaan jonkin verran valituissa on myös heitä, jotka eivät ole ilmoittaneet Tulkaa kaikki -sivustolla sitoutuvansa liikkeen ohjelmaan mutta jotka ajattelevat sen mukaan ja edistävät sen toteutumista.
Keitä valitut ovat ja millaisia näkemyksiä he edustavat, on selvitettävissä joko paljolla työllä tai datalla ja tarkoitukseen sopivalla tietokoneohjelmalla. Valituista varmaan melkein kaikki vastasivat seurakuntavaalien vaalikoneen kysymyksiin. Käymällä nämä vastaukset läpi, saa varsin tarkan kuvan, millaisia näkemyksiä nyt valituilla on. Hieno juttu jos tällainen selvitys tehdään.
En osaa sanoa, kertoisiko tämä selvitys, millainen muutos on tapahtunut edellisiin vaaleihin verrattua. Se edellyttäisi, että nyt pidettyjen vaalien vaalikoneen kysymykset ovat verrattavissa edellisten kysymyksiin.
***
Uusi kirkolliskokous valitaan vähän yli vuoden kuluttua ja nyt valituilla maallikoilla on äänioikeus, kun valitaan kirkolliskokouksen 64 maallikkojäsentä. Tuo vaali kertoo paljon siitä, millaisia nyt valitut seurakuntien päättäjät ovat. 64 on siinä määrin pieni luku, että on suhteellisen helppo selvittää näiden kirkolliskokouksen jäsenten käsityksiä.
***
Vaikuttaa siltä, että seurakuntavaaleissa pärjäsivät molemmat reunat, siis selvästi konservatiivit ja selvästi liberaalit – niin huonoja kuin nämä sanat ovatkin – ja keskemmällä olevat pärjäsivät huonommin. Monet selvästi puolueiden ehdokkaat taitavat olla tuossa huonommin pärjänneiden joukossa. Tunnen paremmin heitä, joita voi luonnehtia selvästi konservatiiveiksi. Monet heistä asettuivat vaaleissa ehdokkaiksi – hekin jotka eivät aiemmin ole olleet – ja tulivat valituiksi, jotkut hyvinkin suurilla äänimäärillä.
Tulkaa kaikki -liike kertoi vaalien jälkeen menestyksestään. Se sai lähes 100 uutta paikkaa seurakuntien luottamuselimissä. Prosenteissa nousu on suuri mutta liikkeen luottamushenkilöiden määrä ei ole kovin suuri. Vaaleissa valittiin noin 8.300 eri jäsentä seurakuntien elimiin ja Tulkaa kaikki -liike kertoo, että sillä on nyt 284 edustajaa, siis noin 3,4 % luottamushenkilöistä. Helsingissä prosenttiluku on paljon suurempi. Joissakin seurakunnissa Tulkaa kaikki -liikkeen edustajia on puolet tai enemmänkin luottamushenkilöistä.
Tulkaa kaikki -liikkeen edustajien määrän nousun voi tulkita jossain määrin toisinkin kuin niin, että nyt liikkeellä on noin paljon enemmän edustajia. Liike on nyt tunnetumpi ja voi olla, että valituista jotkut näissä vaaleissa ilmoittautuivat liikkeen kannattajiksi. He olivat edelliselläkin vaalikaudella kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäseniä ja heillä oli samat ajatukset kuin nyt mutta vasta näissä vaaleissa he kirjautuivat Tulkaa kaikki -liikkeen nettisivuilla sen ohjelman allekirjoittajiksi.
***
Selvästi liberaalit ajattelivat usein, että seurakuntavaaleissa nukkuvat ovat varsinkin heidän kannattajiaan ja nämä pitäisi saada äänestämään, ja niin saataisiin tehtyä uudistuksia kirkossa. Seurakuntavaalien äänestysprosentti laski edellisistä vaaleista hieman yli prosentin ja oli nyt jonkin verran yli 14. Selvästi liberaalit eivät siis onnistuneet tavoitteessaan. Näyttää siltä, että heidän asiansa ei nyt ollut se juttu, joka sai ihmiset liikkeelle. Vaikea ajatella, että se olisi seuraavissakaan vaaleissa.
Eikä asia ole näin yksinkertainen: nukkuvat kannattavat liberaaleja. Yksi ja toinen mielellään julistautuu nukkuvien äänestäjien edustajaksi.
***
Jos pitää paikkansa, että molemmat reunat menestyivät vaaleissa, se kertoo, että polarisaatio kirkossa on kasvanut entisestään. Se tulee varmaan myös kasvamaan näidenkin vaalien seurauksena. Syvästä ja syvenevästä polarisaatiosta kertoo vaalien alla – ja varmaan juuri vaalien takia – käyty keskustelu Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasta. Samassa kirkossa on heitä, joiden mielestä tämä nuorille suunnattu kirja ihmisestä, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, seksistä, seurustelusta, avioliitosta ja perheestä on järkyttävää luettavaa ja kirja, jota fiksut eivät käytä. Ja sitten on heitä – myös kirkon ylätasolla – joiden mielestä kirja edustaa kirkon perinteistä, turvallista opetusta mainituista asioista ja siinä on tuoretta ja raikasta opetusta. Kuilu on melkoinen.
***
Seuraava kirkolliskokous valitaan siis vähän yli vuoden kuluttua ja nyt valitut valitsevat sinne maallikkojäsenet. Näiden seurakuntavaalien tuloksen perusteella en usko, että uusi kirkolliskokous tulee muuttamaan kirkon nykyistä käsitystä avioliitosta ja kirkko alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia. Pitäisi saada asian taakse kolme neljästä kirkolliskokouksen jäsenestä. Se tuskin onnistuu.
Monet heistäkin, jotka ajavat muutosta, tajuavat tämän, ja siksi taktiikka näyttää olevan vihkiä mahdollisimman paljon samaa sukupuolta olevia. Kun pastoreita, jotka ovat vihkineet ja vihkivät, ja kirkkoja, joissa on vihitty ja vihitään, on tarpeeksi paljon, todetaan, että tämä on käytäntö ja sitä on vaikea muuttaa. Ja tavoite on saavutettu ilman kirkolliskokouksen päätöstä.
Näin asioiden ei tietenkään pitäisi mennä. Heidän, jotka voivat vaikuttaa siihen, ettei kirkossa asioita ratkaista näin, pitäisi tehdä päätöksiä, jotka estävät ratkaisun tällä tavalla.
Jari Rankinen