Blogi 30.4.
Koronan aiheuttama poikkeustila laittaa monen elämässä tärkeysjärjestyksen uusiksi. Läheisten kanssa vietetään aikaa enemmän ja elämänrytmi hidastuu. Elämäntapa on poikkeustilassa muuttunut monella radikaalistikin. Tästä uudesta elämäntyylistä on tullut jo monelle normaalitila, johon on ehtinyt muutaman viikon aikana rutinoitua.
Voi olla, että kirkossakin tärkeysjärjestys menee poikkeustilan myötä uusiksi ja osittain varmasti on jo mennyt. Se mikä oikeasti on tärkeää, on aika usein ihan toista kuin mitä käytännössä tehdään. Tällaiset kansalliset poikkeustilanteet ja kriisit usein näyttävät sen, mikä on kaikista keskeisintä ja kaikista tärkeintä. Kaikki muu karsiutuu silloin pois.
Nähdäkseni ensimmäinen karsiutuja tässä tilanteessa on ollut kirkkopolitiikka. Sen osalta tämä onkin ollut jotenkin erityisen rauhallista ja mukavaa aikaa. Kirkossa ei ole esimerkiksi pariin kuukauteen juurikaan keskusteltu avioliittokäsityksen laajentamisesta. Poikkeustilassa on nähty, että kirkon keskeinen toiminta on ihan jotakin muuta kuin sitä, saadaanko kaikki mahdolliset vähemmistöt avioliiton piiriin. Pyrkimykset avioliittokäsityksen muuttamiseksi ovat paljastuneet rikkaiden länsimaisten kirkkojen luksustouhuiluksi, jollaista oikeassa tositilanteessa ei tarvita mihinkään.
Palkittu englantilainen historioitsija Tom Holland kirjoitti kuvaavasti twitterissä: ”Globaalin pandemian aika, olisin kuvitellut, on juurikin aika, jolloin kirkkojen pitäisi olla puhumassa teologiaa, jolloin kirkkojen olisi ylläpidettävä tajua siitä, että ne ovat portteja mysteeriin ja taivaallisiin. Koska mitä ihmettä varten ne muuten ovat olemassa?”
Kirkko ei ole lopulta olemassa mitään muuta tarkoitusta varten kuin johdattamassa ihmisiä Jumalan luo. Tuo johdattaminen tapahtuu tietenkin useilla eri tavoilla ja eri välineitä käyttäen. Keskeistä on, että kaikessa toiminnassa kirkko säilyttää sanomansa keskipisteessä sen näyn, että tässä ollaan viemässä ihmisiä Jumalan luo tai niin kuin Holland sen ilmaisee, mysteeriin ja taivaallisiin.
Nyt on siis paras hetki puhua teologiaa isolla T:llä: puhua kuoleman jälkeisestä elämästä, puhua rakastavasta Jumalasta, puhua kuoleman voittajasta, puhua syntien sovituksesta ja puhua jokaisen ihmisen mittaamattomasta arvosta Jumalan kuvana.
Juuri tällaisessa poikkeustilassa kirkolle on erityistä tarvetta. Kirkolla on sanottavaa, jos se tajuaa, että se on väylä maan päällä Jumalan luo. Sillä on hoidettavanaan armonvälineet, sana ja sakramentit, joiden kautta itse Jumala toimii keskellämme. Siksi kirkko ei voi vaieta pahimmassakaan kriisissä. Edes kuolema ei saa sitä hiljaiseksi tai menettämään toivoaan.
Ihmiset kaipaavat vastauksia kysymyksiin kuolemasta, elämän tarkoituksesta, merkityksestä ja ihmiselämän päämäärästä. Niitä kirkolla on tai ainakin pitäisi olla.
Julistakaa siis evankeliumia. Tuokaa toivoa ihmisille puhumalla kuoleman voittajasta. Auttakaa ihmisiä hädässä. Se on kirkon tehtävä poikkeusaikana. Nyt ei ole minkään tätä vähempiarvoisemman puuhastelun ja touhuilun aika.
Santeri Marjokorpi