Blogi 9.10.2018
Olimme toissa päivänä Minnan, puolisoni, kanssa messussa Tampereen Luther-talossa. Olemme yleensä siellä, jos olen sunnuntaina kotona. Messussa ja sen jälkeen mietin näitä: Asiat voivat nyt olla paremmin kuin ennen. Jumala tekee ihmeitä. Hyvistä asiakkaista ei kannata pyrkiä eroon. Mitä tarkoitan?
Tavallista myös kristittyjen parissa on, että muistellaan menneitä ja kerrotaan, miten hyvin silloin oli. Väkeä oli paljon, oli herätystä ja väkeviä saarnoja. Toisin on nyt.
Olin pastorina Tampereen Luther-talossa vuosina 1989-1993. Silloin siellä ei pidetty säännöllisesti jumalanpalveluksia – ehtoollisenvietto iltakirkossa oli muutaman kerran vuodessa – mutta miltei poikkeuksetta sunnuntaina oli tilaisuus. Osallistujia seuroissa, evankeliumijuhlassa, raamattuopetuksessa tai lähetysillassa oli joskus 50, joskus 30, joskus 70, useimmat osallistujista olivat vanhempaa väkeä. Opiskelijaillat olivat tuolloin lauantaisin, niissä opiskelijoita oli usein 40 tai 50, mutta sunnuntain tilaisuuksiin heistä osallistui vain muutama.
Toissa päivänä messussa väkeä oli noin 190. Saarnan aikana pyhäkoulussa oli viitisentoista lasta ja varkkuraamiksessa kuusi varhaisnuorta. Jumalanpalveluksessa oli eri-ikäisiä, opiskelijoita ja nuoria aikuisia huomattava joukko. Silloin 30 vuotta sitten Luther-talossa tuskin milloinkaan oli tuollainen joukko. Tai ehkä kerran vuodessa elokuussa tai syyskuun alussa, kun oli maakunnallinen evankeliumijuhla. Eikä silloinkaan ollut noin paljon nuorempia. Nyt tuollainen joukko kokoontuu joka viikko. Tai ei aivan noin suuri joka sunnuntai – eilen messussa kastettiin iranilainen mies ja ehkä parikymmentä oli tullut messuun juuri tämän juhlan takia.
En tiedä, miten kauaksi ajassa taaksepäin Tampereen Luther-talon osallistujatilastoissa täytyy mennä ennen kuin vastaan tulevat samansuuruiset luvut. Ehkä niitä löytyy 1950-luvun tilastoista, ehkä ei niistäkään.
Kaikki ei ollut paremmin ennen. Jumala ei tehnyt ihmeitä tai herätystä ei ollut vain ennen. Jos joku olisi sanonut silloin, kun olin työssä Tampereen Luther-talossa, että täällä on sunnuntaista toiseen 120 tai 160 sielua ja näistä monet alle 30-vuotiaita, olisin varmaan sanonut, että kunpa niin olisi, mutta en olisi jaksanut uskoa, että niin tapahtuu. Nyt tapahtuu. Samanlaista on monissa muissakin messuyhteisöissä, myös monissa muissa niistä, joita Suomen teologisen instituutin jäsenjärjestöt toteuttavat. Lista näistä messuyhteisöistä on STI:n nettisivuilla.
***
Eilen messussa siis kastettiin iranilainen mies. Sain toisen pastorin kanssa pitää hänelle kastekoulun, joka alkoi kesäkuun alussa, ja nyt lokakuussa oli suuri juhla. Kaukaa Suomeen tulleita näissä jumalanpalveluksissa on joka kerta, joskus enemmän – kuten eilen – joskus vähemmän. Näin ei ollut 30 vuotta sitten. Silloin puhuttiin siitä, miten vaikeaa tai mahdotonta muslimin on tulla kristityksi. Varmaan se on vaikeaa tai mahdotonta edelleen – mutta Jumalalle sekin on mahdollista. Ihmeitä ei tapahtunut vain ennen, niitä tapahtuu nytkin. Näitä ihmeitä maassamme on muutaman viime vuoden aikana tapahtunut paljon.
***
Tampereella asukkaita on yli 200.000. Siihen nähden 190 ihmistä messussa on pieni joukko. Mutta tärkeää että tuollainen joukko kokoontuu jumalanpalvelukseen. En tiedä, monessako Tampereen kirkossa on vastaava. Saan vierailla aika usein kirkkomme eri paikallisseurakuntien messuissa. Hyvin harvinaista on, että seurakuntaa on koolla tavallisena sunnuntaina sadan ja kahden sadan välillä ja mukana on paljon lapsiperheitä, nuoria ja opiskelijoita.
Messuun kokoontuvien vertaaminen asiakkaisiin ontuu tai on sopimatonta monin tavoin. Ehkä tämän verran voi kuitenkin verrata: Tällaista joukkoa ei kannata työntää pois. Hyvistä asiakkaista ei kannata pyrkiä eroon. Enemmin kannattaa ottaa huomioon näiden toiveita. Vaikkapa se toive, että he saisivat haluamiaan pastoreita. Siis näitä pastoreita vihittäisiin. Ei ole itsestäänselvyys, että nämä kristityt pysyvät kirkkomme jäseninä. Se vaikuttaa asiaan, halutaanko heidät pitää mukana vai toimitaanko niin, että he kokevat työnnön ulos.
Ehkä nämä kristityt eivät ole paikallisseurakunnan hyviä asiakkaita. Mutta seurakunnan ja kirkon jäseniä he ovat. Ja he kokoontuvat luterilaiseen jumalanpalvelukseen, jonka järjestää kirkon sisällä toimiva järjestö ja jossa pastorina on kirkon pastori. Tyhmää olisi toimia niin, että menetetään nämä kristityt.
Jari Rankinen