27.1.2018
Tunnen monia Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Jotkut tuntemistani ovat muslimeita, jotkut kristittyjä. Jälkimmäisistä muutamat olivat kristittyjä jo Suomeen tullessaan, useimmat on kastettu täällä kristityiksi.
Hämmästelen usein näiden ystävien vieraanvaraisuutta. He kutsuvat kotiinsa ja ovat pettyneitä, jos vieras ei tällä kertaa pääse tulemaan. Rahaa ei ole paljon mutta pöydässä on paljon, varmaan melkein kaikki, mitä kodista löytyy. Tässä meillä suomalaisilla olisi opittavaa.
Useimmat kristityt turvapaikanhakijat hakevat Suomesta turvapaikkaa sillä perusteella, että he ovat kristittyjä. He sanovat, etteivät he voi palata maahan, josta ovat lähteneet, koska siellä he tulisivat vainotuksi uskonsa takia. Tämä koskee varsinkin heitä, jotka ovat olleet muslimeita ja tulleet täällä kristityiksi.
Maamme viranomaiset käsittelevät näitä hakemuksia ja aika usein toteavat, ettei hakija ole kristitty – vaikka sanoo niin – ja sillä perusteella turvapaikkaa ei myönnetä.
***
Tunnen hyvin myös heitä, jotka ovat saaneet tämän päätöksen. Olen keskustellut heistä joidenkin kanssa – voi sanoa – lukemattomia kertoa. Olen opettanut heitä pitkään ja opetus on yleensä tapahtunut keskustellen. Olen seurannut heidän elämäänsä varsin läheltä ja tiiviisti. Heidät on kastettu, he tietävät, mistä kristinuskossa on kyse, he haluavat tunnustaa uskoa, jotka kristityt tunnustavat, ja elää niin kuin kristitty elää. Minusta he ovat kristittyjä. Sitten viranomainen käy turvapaikanhakijan kanssa hyvän tai huonomman tulkin välityksellä parituntisen keskustelun ja päättää, ettei hän ole kristitty.
Mitä ajattelisi psykiatri ja muut, jos toimittaisiin näin: Psykiatri antaa lausunnon henkilön terveydestä tai sairaudesta. Hän on tutkinut tätä henkilöä, keskustellut hänen kanssaan paljon ja tuntenut hänet pitkään. Sitten minä, joka olen kuunnellut ja tenttinyt yhden psykiatrin pitämän luentosarjan – hän oli Claes Andersson – enkä koskaan toiminut psykiatrina, keskustelen hetken tuon ihmisen kanssa ja sanon psykiatrin olevan väärässä, koska minä tiedän, onko henkilö terve vai sairas.
***
Kukaan ei näe toisen sydämeen eikä voi varmasti sanoa, onko siellä usko Jeesukseen vai ei. Mutta koulutus ja kokemus antavat kykyä arvioida uskon aitoutta ja tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä toinen vastaa ja miten hän toimii ja käyttäytyy. Näkyykö usko hänen puheissaan ja teoissaan? Voi olla pastoreita, jotka kirjoittavat kevyesti ja harkitsematta tarkemmin lausunnon turvapaikanhakijan uskon aitoudesta. Mutta ainakin useimmat tekevät tämän tarkasti harkiten ja vain siinä tapauksessa, että tuntevat turvapaikanhakijan riittävän hyvin. Ja he kertovat lausunnossaan pitävänsä tätä henkilöä aidosti kristittynä. Ja sitten viranomainen lyhyen tai lyhyehkön keskustelun perusteella toteaa, että pastori tai teologi on väärässä, hän tai he oikeassa eikä turvapaikanhakija ole kristitty.
Ymmärrän, jos turvapaikka evätään jokin muun syyn takia – ja syy on perusteltu, oikeudenmukainen ja vastaa meidän tai kansainvälistä lainsäädäntöä. Mutta sitä en ymmärrä, jos kastettua, kristittyjen uskoa tunnustavaa, hyvin aktiivisesti seurakunnassa mukana olevaa ja luotettavan pastorin kristittynä pitämää ei pidetä kristittynä. Rima on nostettu hyvin korkealla. Jos suomalaisten uskon aitoutta testattaisiin samoilla kriteereillä kuin näiden turvapaikanhakijoiden, montakohan kristittyä viranomaiset löytäisivät Suomesta? Ehkä 30.000, tuskin enempää, ehkä vähemmän. Minusta tuntuu, etten itse taitaisi kuulua valittujen joukkoon. Onko kyse siitä, että on päätetty, ettei turvapaikkaa voida myöntää kovin monille ja siitä syystä rima on pantu hyvin korkealle? Harva ylittää sen ja sitten voidaan päättää, ettei tämäkään ole kristitty ja palauttaa hänet maahan, jonne kristittyä ei voitaisi lähettää. Ei varsinkaan entistä muslimia, joka nyt on kristitty.
***
Mietin, mitä teen, kun minulta seuraavan kerran kysytään uskonnostani tai kirkkokunnastani. Siis kun yhteiskuntamme taholta sitä kysytään jossakin kaavakkeessa. Taidan jättää tuon kohdan tyhjäksi. Yhteiskuntamme edustajat eivät ole testanneet minua, mutta jos testaisivat, he varmaan toteaisivat samaa, mitä monista turvapaikanhakijoista.
Monet ovat valinneet viranomaisten päätöksistä ja valituksia käsitellään nyt hallinto-oikeuksissa. Toivottavasti niissä tehdään toisenlaisia päätöksiä ja suhtaudutaan vakavasti myös siihen, miten teologi, joka tuntee turvapaikanhakijan hyvin, arvioi hänen uskoaan ja sen aitoutta.
***
Hieman mukaillen maamme edellistä presidenttiä mietin, mitä vastaamme lapsillemme tai lapsenlapsillemme, jotka ehkä kysyvät meiltä muutaman vuoden tai vuosikymmen kuluttua: – Ettekö pitäneet heitä kristittyinä? Miten se oli mahdollista?
Jari Rankinen
