Blogi 26.9.2018
Ulkoministeri Timo Soini osallistui tilaisuuteen, jota on kutsuttu abortinvastaiseksi, ja kehui blogissaan Argentiinaa, jonka senaatti ei hyväksynyt lakiesitystä abortin sallimisesta 14. raskausviikolle asti. Viime perjantaina eduskunta äänesti, onko ulkoministerillä sen luottamus tilaisuuteen osallistumisen ja blogikirjoituksen jälkeen. Olen jonkin verran seurannut kommentointia tästä asiasta – ja ihmetellyt.
En tarkoita kommentoinnilla nettisivujen keskustelupalstoja vaan lehtien, television ja radion toimittajien kirjoittamia ja puhumia kommentteja. Siis harkitumpia puheenvuoroja. Niistä monissa syyksi ulkoministerin tai oppositiosta osan toiminnalle on nähty kokonaan tai suurelta osin halu saada valtaa. Timo Soini meni abortinvastaiseen tilaisuuteen, sytytti siellä kynttilän ja kirjoitti blogiin saadakseen näkyvyyttä ja äänestäjiä puolueelleen, jonka kannatus nyt on yhden prosentin paikkeilla. Tarkoitus oli siis saada valtaa. Epäluottamuslausetta ulkoministerille esittäneet käyttivät opposition järeää asetta saadakseen seuraavissa vaaleissa naisten ääniä. Kyse oli heidänkin kohdallaan vallasta.
Onko tämä selitys ulkoministerin ja oppositiosta osan toiminnalle? Tästä syystäkö he tekivät, mitä tekivät? Oliko se vain keino vallan saamiseen?
Vähän yli kymmenen vuotta sitten Vammalassa kiisteltiin naispappeudesta. Olin kiistassa osapuoli. En voinut toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa, koska ajattelin, että Raamatun mukaan Jumala on antanut pastorin tehtävän miehille, ehkä halunnut olla mukana messussa, jossa mielestäni toimittiin vastoin Jumalan tahtoa. Tästä syntyi suuri kiista ja jouduin jättämään virkani seurakunnassa.
Joidenkin toimittajien väite ihmetytti minua tuolloin. He kirjoittivat tai sanoivat, että toimin noin saadakseni valtaa. Se oli heidän mielestään todellinen syy ratkaisulleni. Jotkut ihailevat toimintaani, kuuntelevat minua ja saan ihmisiä otteeseeni. Väite paitsi ihmetytti myös loukkasi. Ajattelin, etten halua hallita tai edes johtaa ihmisiä. Omassa elämässä – noissa vaiheissa varsinkin – oli tarpeeksi. Syy tehdä kuten tein oli muu kuin vallan tavoittelu. Näin ajattelin silloin ja ajattelen edelleen – vuodet ovat tuoneet etäisyyttä tapahtumiin. Ajattelin, että minun tulee toimia sen mukaan, minkä ymmärrän Raamatun kannaksi. Vastaan Jumalan edessä, mitä teen. Ajattelin tämän koskevan eritysesti seurakunnan paimenta.
Entä jos ulkoministeri toimikin niin kuin toimi siitä syystä, että hänelle lapsi, joka ei vielä ole syntynyt, on ihminen, jolle kuuluu ihmisen arvo ja jota tulee kohdella sen mukaan? Eikä hän miettinyt, saako hän tai hänen puolueensa lisää valtaa. Entä jos epäluottamusta ulkoministerille esittäneet tekivät esityksensä siitä syystä, että he haluavat taistella naisten oikeuksien puolesta ja ajattelivat edistävänsä niitä nyt näin? Eivätkä ajatelleet tulevia vaaleja. Voi olla, että kyse olikin näistä, ja vallan tavoittelun näkeminen ainoaksi tai tärkeimmäksi syyksi pinnallistaa ja yksinkertaistaa asioita väärin ja karkeasti.
Joillekin ja joissakin tapauksissa valta voi olla ainoa tai tärkein syy, mutta niin ei varmasti ole aina. On muitakin syitä ja muut voivat olla paljon tärkeämpiä. Joskus mahdollinen vallan saaminen näyttelee hyvin pientä roolia tai sillä ei ole roolia ollenkaan. Jos kaikki nähdään vain kysymyksenä vallasta, tyydytään helppoon ratkaisuun eikä haluta tai viitsitä miettiä, mistä oikeasti tai vielä enemmän voi olla kyse.
En tarkoita, että valta on paha asia eikä sitä saa tavoitella. En tarkoita myöskään, että asia on hyvä ja oikea, jos sen puolesta toimitaan ilman pyrkimyksiä saada valtaa. Ehkä monet kansanedustajat äänestivät sen puolesta, että ulkoministeri saisi eduskunnan epäluottamuksen, ilman valtapyrkimyksiä, enkä silti ajattele, että he toimivat oikein ja viisaasti.
Valta merkitsee vastuuta. Ehkä juuri sen takia kaikki eivät ajattele vain sitä ja toimi saadakseen sitä lisää. Onneksi on myös heitä, jotka haluavat valtaa ja käyttävät sitä hyvän ja oikean toteuttamiseen.
Jari Rankinen