JULISTUKSEN TULEE TÄHDÄTÄ PELASTUKSEEN
Professori Ruokanen muistutti STI:n avajaisissa evankeliumin julistamisen luovuttamattomista piirteistä. Saarna tähtää ihmisen iankaikkiseen pelastukseen, ja siksi sen tulee tähdätä tietoisesti tähän. Nykyisenä aikana tällainen julistus voi korvautua psykologisoivalla saarnalla ihmisen elämänkokemuksen kohentamisesta. Toinen vaara on siinä, että lain ja evankeliumin jännite jää sanomasta pois. Päämäärätietoinen saarna kuitenkin nousee Raamatun lähtökohdista.
Ruokanen korosti puheessaan myös saarnaajan omaa suhdetta sanomaan: “Meidän evankeliumin julistajien tulee itse elää siitä samasta evankeliumista, jota muille julistamme. Jos me emme elä läheisessä rakkaussuhteessa Kristukseen, puheemme on ”kumisevan vasken tai helisevän symbaalin” kilinää (1. Kor. 13:1). Me tarvitsemme jatkuvaa omantunnon huoltoa katumuksessa, syntien tunnustamisessa ja absoluution vastaanotossa (yksityinen tai yhteinen rippi).”
Lisäksi saarnan lähtökohtana on Raamatun sana: “Vuonna 254 kuollut Kirkkoisä Origenes opetti vanhan kirkon julistajia: Saarnan on oltava kuin Jumalan nuoli. Sen tulee perustua lujasti Raamattuun eikä omiin näkemyksiin. On puhuttava yksinkertaisesti ja selkeästi. Jos puhuja haluaa sytyttää kuulijansa, täytyy hänen oman sydämensä olla palava. – Näin saarnaaja ei ole vain julistaja, vaan myös todistaja. Hänen tulee puhua siitä, mikä on hänelle omakohtaisesti totta.”
Läheinen yhteys sanaan syntyy Ruokasen mukaan vain ahkerasta lukemisesta: “Evankeliumin julistaja tarvitsee päivittäin keskittynyttä seurustelua Jumalan ja hänen sanansa kanssa, Raamatun lukua, viipyilevää rukousta avatun Raamatun äärellä. Vanhan kirkon kuuluisin saarnaaja Johannes Krysostomos eli ”Kultasuu”, joka kuoli vuonna 407, valitteli, että papit keskittyvät liikaa käytännöllisiin asioihin, puutarhanviljelyyn ja liikeasioihin. He laiminlyövät virkansa olennaisimmat edellytykset: raamatunluvun ja rukouksen. Eli voisimme kaiketi sanoa: Mikäli haluat saarnata hyvin, käytä paljon aikaa Raamatun lukemiseen ja rukoukseen. Ei ole mitään muuta keinoa.”
Sovituksen sanomalle ei ole vaihtoehtoja: “Evankeliumin julistuksen keskeisin sisältö on sovitus, jonka Jumala tarjoaa meille Jeesuksen ristinkuolemassa. Kolikon toinen puoli on vakuuttava puhe Jeesuksen ylösnousemuksesta – me liitymme yhä edelleen ensimmäisen sukupolven uskovien todistajien ketjuun: ”Tämän Jeesuksen, jonka te surmasitte, on Isä herättänyt ja tehnyt koko maailman pelastajaksi.” Ristiinnaulittu ylösnoussut on Christus Victor, synnin, kuoleman ja Saatanan voittaja. Tässä on meidän varma toivomme ikuisesta elämästä.”
Näistä lähtökohdista kasvaa Ruokasen mukaan saarnan päämäärä: “Evankeliumin julistuksen tulee tähdätä katumukseen, kääntymykseen, syntien tunnustamiseen ja niiden anteeksisaamiseen. Näin Kolmiyhteinen Jumala Pyhällä Hengellään synnyttää ja vahvistaa uskon evankeliumin kuulijoissa ja vetää heidät intiimiin yhteyteen, yhtymykseen, omaan katoamattomaan jumalalliseen elämäänsä. Pyhä Henki käyttää sekä lain että varsinkin evankeliumin saarnaa, ulkonaista sanaa, armotoimintansa välikappaleena uskonsynnyttämiseksi sanan kuulijoissa. Näin Pyhä Henki vetää kasteesta ja uskosta vieraantuneen takaisin osalliseksi armosta ja kirkon yhteisestä uskosta.”