Avauspuhe Raamattu- ja tunnustuspäivillä Aleksanterin kirkossa 31.3.2007
Kirkkoherra Jaakko Kentta
”Sen luoja ainoa”
”On Kristus on kirkon Herra”, lauloimme äsken. Ilman häntä ei olisi kristillistä kirkkoa maan päällä. Jatkuvasti meidän tulee kysellä sitä, mikä on hänen tahtonsa kirkon toiminnan suhteen.
Ongelmia riittää sen tähden, että maailma muuttuu, eikä ihan kaikkia asioita voi edes johtaa suoraan Raamatusta. Tärkeätä kuitenkin on, että tutustumme Raamattuun perusteellisesti. Muuten joudumme eksyksiin.
Martti Talvela -vainaa on joskus kertonut, että kun häneltä opettajaseminaarissa kysyttiin Paavalin Efesolaiskirjeen sisältöä, eikä hän sitä osannut selvittää, niin hän totesi vain lyhyesti: ”Minulla ei ole ollut tapana lukea muiden kirjeitä.” Kun meidän aikanamme on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät lue Paavalin kirjeitä eivätkä muutenkaan tunne Uuden testamentin sanomaa, niin on vaara, että media vie kansaa mihin sattuu. Elämme massaviettelysten aikaa.
Tärkeätä on tiedostaa, mikä uskossamme on keskeistä ja luovuttamatonta. Nuorena opiskelijana jo omaksuin yliopistossa toimineelta käytännöllisten harjoitusten ohjaajalta sen näkemyksen, että loukkauskivi on Kristus. Jos hän ei kelpaa, ja häneen loukkaannutaan, silloin ei ole mitään tehtävissä.
Meillä ihmisillä on kaksi suurta ongelmaa syyllisyys ja kuolema. Kohta kristikunta kokoontuu jumalanpalveluksiin muistamaan niitä tapahtumia, joiden perusteella me voimme saada synnit anteeksi ja päästä kuoleman ovesta iankaikkiseen elämään.
Monissa pienemmissä asioissa sitten voidaan ottaa käytännön menettelytavaksi esimerkiksi se asenne, jolla Paavali lähestyi eri lailla ajattelevia ihmisiä. Hän kirjoitti 1. Kor. 9: 19-23. ”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen: voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla – onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.”
Minulle kauppiaan poikana tämä tuntuu itsestään selvältä. Olen jo lapsena kuullut lukemattomia kertoja sanonnan: ”Asiakas on aina oikeassa.” Todellisuudessa asiakas ei ole aina oikeassa, mutta häntä ei saa moukkamaisesti loukata. Turhia väittelyitä on vältettävä kuin kalkkarokäärmeitä. Jos voittaa väittelyn, niin häviää ihmisen. Ja mitä se hyödyttää kristillistä kirkkoa, jos pappi on aina oikeassa, mutta toisella tavalla ajattelevat tulevat torjutuiksi, ja saavat vahingon sielulleen.
Tämä ei suinkaan edellytä sitä, että olemme uskottomia Vapahtajalle ja omalle näkemyksellemme. Meidän ei tule menetellä niin kuin se poliitikko, joka kotonaan otti vastaan pari lähetystöä. Ensimmäinen esitti näkemyksensä ja poliitikko totesi, että olen teidän kanssamme aivan samaa mieltä. Sitten kohta tuli toinen lähetystö, joka samasta asiasta esitti aivan päinvastaisen näkemyksen ja poliitikko totesi jälleen, että olen teidän kanssanne aivan samaa mieltä. Kun vaimo oli tätä kuunnellut sivusta ja jälkeenpäin sanoi miehelleen: ”Sinähän olet melkoinen roisto, kun menettelet tällä tavalla.” Tähän poliitikko totesi: ”Niin rakkaani, olen kanssasi täysin samaa mieltä.”
Meidän tulee olla selkeästi kiinni uskomme perusteissa, mutta valheellinen ja loukkaava käyttäytyminen on synti. Ja vielä suurempi synti on se, että työnnämme muita kauemmaksi Kristuksesta. Miten Sananlaskujen kirjassa (18:19) sanottiinkaan: ”Loukattu veli (tai sisar) on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.”
Me elämme kirkkona vaikeita aikoja. On tullut aika, jolloin täytyy keskittyä ytimeen.
Jumalan valtakunta kyllä pysyy silloinkin, kun maailma häviää.
Raamattu kyllä kestää. Siihen voidaan soveltaa vaikkapa sitä sanaa, joka oli hugenottien vaakunassa: ”Takokaa, moukarit murtuvat. Alasin kestää.” Raamattu kestää, vaikka se jumalallisen luonteensa lisäksi on myös läpeensä inhimillinen.
Mutta miten käy ihmisen, joka ilman Kristusta kulkee kolkkoa kuolemaa kohti? Miten meidän on toimittava, että voisimme voittaa ilman lakia olevia ja täysin kurittomasti eläviä aikamme ihmisiä Kristukselle?
Tärkeää on myös valvoa omaa elämäämme, ettemme mukautuisi tämän maailmanajan menon mukaan, mutta toisaalta on valvottava myös sitä, ettemme syyllistyisi sellaiseen farisealaisuuteen, jolla on kyllä hurskauden maine, mutta joka todellisuudessa onkin vain itsekkyyttä ja nöyryyden puutetta. Sekalaista seurakuntaa meidän on palveltava.
Rukous: Kaikkivaltias Jumala. Me rukoilemme sinua seurakuntasi puolesta kaikkialla maailmassa. Varjele sitä nimessäsi, niin ettei se turvautuisi tämän maailmanajan voimiin, vaan totuuden Hengen johdatukseen. Aamen