”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille” (Matt. 13:31-32). Näin Jeesus rohkaisi kuulijoitaan ja edelleen meitä Raamatun lukijoita. Ihmissilmä näkee usein vain pienen ja vaatimattoman siemenen, mutta Jumalan suunnitelmissa pienestä on määrä kasvaa suuri.
Raamatun pelastushistoria todistaa monta kertaa sinapinsiemenen opetuksen olevan luotettava. Koko ihmiskunta on alun perin lähtöisin vain yhdestä, Adamista. Vedenpaisumuksessa säilyi vain yksi perhe, ja siitä perheestä on koko nykyinen ihmiskunta peräisin. Valitessaan itselleen omaisuuskansan Jumala valitsi vain yhden, Abrahamin, ja antoi hänelle lupaukset taivaan tähtiä ja meren hiekkaa suuremmasta jälkeläisten luvusta. Egyptissä Jaakobista ja hänen perheestään kasvoi suuri kansa. Käyttämällä Assyriaa ja Babyloniaa ruoskana Jumala rankaisi kansaansa kovalla kädellä, mutta antoi kuitenkin kansan pienen jäännöksen palata takaisin luvattuun maahan ja rakentaa uudelleen Jerusalemin ja sen temppelin, ja sen jäännöksen keskelle Jumala sitten lähetti Poikansa.
Jeesuksen suuresta kannattajajoukosta suurin osa loukkaantui ja kääntyi pois, ja jäljelle jäi vain pieni joukko. Sitä pientä joukkoa Jeesus rohkaisi: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan” (Luuk. 12:32). Pieni joukko lähetettiin kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia, ja nyt siemenestä on kasvanut suuri puu, maailmanlaaja Kristuksen kirkko.
Kirkkohistoriakin todistaa sinapinsiemenen voimasta. Lukemattomia kertoja oikea usko on ollut vain pienen joukon tai vain yhden ihmisen uskon rohkeuden varassa, mutta se rohkeus on ollut Jumalan antamaa, ja siksi se on myös saanut kestää ja puu on taas alkanut versoa uusia, tuoreita oksia. Jumala on herättänyt oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa niitä, joiden työn kautta hän on säilyttänyt valtakuntansa ja antanut sen kasvaa.
Vanhassa kristikunnassa – eikä vähiten Suomessa – me tuskailemme raamatullisen uskon vähäisyyttä, ja tuskailu johtaa helposti kaiken näkemiseen negatiivisesti. Joka puolella on vain uhkia ja luopumusta ja vihollisia, joita vastaan täytyy taistella. Mutta Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on yhä edelleen se, joka voi kasvattaa pienestä suurta. Entä jos synkistelyn sijaan kylväisimme uskossa ja toivossa sinapinsiemeniä ja oppisimme iloitsemaan jokaisesta pienestä versosta, joka maasta nousee. Niinhän enkelitkin taivaassa tekevät. Ja onhan meillä lupa odottaa ja rukoilla, että Suomessakin vielä kerran siemenestä kasvaa suuri puu, ja vaikkei kasvaisikaan, on meille, pienelle laumalle, joka tapauksessa luvattu iankaikkinen Valtakunta.
Ville Auvinen
Julkaistu Sisarenpojassa maaliskuussa 2016