Teologinen instituutti juhli 25:n vuoden taivaltaan suuressa juhlassa Tuomiokirkon kryptassa lauantaina 19.1. Paikalla olivat kaikki instituuttia johtaneet pääsihteerit ja useimmat vuosien varrella mukana olleista tutkijoista, kuten myös monet hallitusten vastuuhenkilöt ja noin 150 muuta työn ystävää.
Ensimmäinen pääsihteeri, teol. tri Eero Junkkaala kertoi elävällä tavalla STI:n perustamisvaiheen jännittävistä tilanteista. Herätysliikejärjestöt olivat kyllä yhtä mieltä siitä, että järjestökenttä haluaa pappien koulutukseen raamatullisempaa ja tunnustuksellisempaa sisältöä. Seitsemää järjestöä ei kuitenkaan ollut aivan helppo saattaa yhteen, nimenomaan teologian sisältöä painottavaan työhön. Vaadittiinkin parin vuoden mittainen neuvottelujen sarja, ennen kuin järjestöt lisensiaatti Simo Kivirannan laajasti arvostetun teologisen asiantuntemuksen johdolla laativat yhteistoimintaa varten teologisen asiakirjan.
Instituutin toiminnan ihanteena oli alussa Norjan seurakuntatiedekunta, jollaisia on sittemmin syntynyt muihinkin Pohjoismaihin. Kuten Pekka Huhtinen puheessaan totesi, haave tästä mallista elää vieläkin, vaikka ulkonaisia edellytyksiä sellaisen järjestämiseen ei vielä ole. Sen sijaan STI on omaksunut tanskalaisen mallin ja tarjoaa tukea antavaa opetusta teologisessa tiedekunnassa opiskeleville.
Ylimääräisen opetuksen tarve on vain lisääntynyt vuosien varrella. Teologinen tiedekunta Helsingissä haluaa profiloitua valtion yliopistona, joka ei kouluta työntekijöitä yhdellekään erilliselle kirkolle tai kirkkokunnalle. Opetus maallistuu ja liberalisoituu entisestään. Hengelliseen työhön valmistuvat teologianopiskelijat jäävät vaille tunnustuksellisen opetuksen tukea, jos sitä ei jossain tarjota. Kuten syksyllä aloittava uusi pääsihteeri, teol. tri Ville Auvinen sanoi, me tarvitsemme aina syvällistä ja perusteellista teologian opetusta. Kirkkoa ja sen teologeja ei koskaan saa jättää ilman koulutusta. Siksi STI:llä on tulevaisuudessa erityisen tärkeä rooli kotimaassamme.
Vaikka instituutin työ on ollut järjestökentän omaa työtä, luennot eivät ole valmistaneet nuoria ainoastaan järjestöjen työhön. Neljännesvuosisadan aikana STI:ssä on käynyt enemmän tai vähemmän tiiviisti yli tuhat nuorta teologia. Suuri osa heistä on valmistumisen jälkeen hakenut töihin kirkkomme eri hiippakuntiin – kuten hakevat yhä vieläkin. Vanha iskulause ”kirkon parhaaksi” on jatkuvasti totta. Kristuksen kirkko elää evankeliumista, ja sen opettamiseen pitää kouluttautua.
Tätä korosti myös emerituspiispa, STI:n pitkäaikainen puheenjohtaja Olavi Rimpiläinen. Omassa puheenvuorossaan hän pelkisti evankeliumin yksinkertaiseen lauseeseen ”crux – spes unica”: risti – ainoa toivo. Ristin teologia Kristuksen sovitustyön varassa on piispan ohje tuleville pastoreille ja hengellisessä työssä oleville. Elämän ja kuoleman suurten kysymysten edessä mikään muu ei kestä loppuun asti. Kristus-keskeinen teologia on instituutin johtotähti myös tulevaisuudessa.