Blogi 23.3.2019
On keskusteltu siirtymisestä tuntityöaikaan kirkossa, seurakunnissa ja ehkä kristillisissä järjestöissäkin. Nyt pastoreiden ja joidenkin muidenkin työntekijöiden työaika lasketaan työpäivinä. Niitä on viikossa viisi ja niinä työtunteja kertyy sen verran kuin kertyy. Varmaan yleensä pyritään siihen, että työtä olisi noin kahdeksan tuntia päivässä.
Kun puhutaan tuntityöajasta, aika monta kysymystä on mielessäni.
En ole työaikalain osaaja enkä ole istunut kokouksissa, joissa sovitaan työ- tai virkaehtosopimuksista. En ole lukenut eduskunnan vasta hyväksymää uutta työaikalakia, jonka seurauksena on nyt kirkossa käyty keskustelua tuntityöajasta. Mutta olen ollut aika monta vuotta pastorina seurakunnassa ja kristillisessä järjestössä. Useita vuosia toimin seurakunnassa työntekijöiden esimiehenä, joiden työaika lasketaan tuntien mukaan. Nämä eivät siis olleet pastoreita.
***
Työaikaa tulee seurata. Pastoreiden työajasta, jota ei siis nyt lasketa tunneissa, tehdään yleensä kolmen tai neljän kuukauden suunnitelma, johon merkitään työpäivät, vapaapäivät, lomat, leirit ja koulutukset, ehkä muukin, joka poikkeaa tavallisimmasta työstä. Jos siirrytään tuntiperusteiseen työaikaan, tehdäänkö työajan tuntisuunnitelma neljäksi vai kahdeksaksi viikoksi? Useimpien pastoreiden työ on siinä määrin epäsäännöllistä, että pidemmäksi jaksoksi suunnitelman tekeminen lienee vaikeaa tai mahdotonta. Jos jaksot ovat neljän viikon mittaisia, suunnitelma tehdään 12 kertaa vuodessa. Tarvitaan monta kokousta, joissa istutaan, suunnitellaan ja sovitaan.
Entä kun suunnitelmaan tulee muutos? Aino soittaa ja kertoo, että hänen kodissaan voitaisiin pitää seurat tai seurakuntailta, ja hän toivoo, että se olisi kolmen viikon kuluttua maanantaina, keskiviikkona tai torstaina. Tehdäänkö suunnitelmaan muutos? Muutoksia voidaan tietysti tehdä mutta lisää työtä aiheutuu muutosten kirjaamisesta, sen laskemisesta, onko työtuntien määrä nyt oikea, ja sen päättämisestä, mikä työtehtävä otetaan mahdollisesti pois, ettei tule ylityötunteja. Ovatko muutokset siinä määrin hankalia, ettei Ainon soittoa toivota, tai jos hän soittaa, pyydetään palaamaan asiaan myöhemmin, kun suunnitellaan seuraavaa jaksoa? Voi olla, ettei Aino palaa asiaan. Nykyinen tapa laskea työaika työpäivinä on paljon joustavampi.
Vai toimitaanko niin, että pastorit raportoivat työtunneistaan viikon jaksoissa? Tehdään selvitys, montako työtuntia on ollut menneellä viikolla. Raportti täytyy tehdä tarkasti, koska se kertoo, onko tunteja tarpeeksi tai onko mahdollisesti oikeus ylityökorvauksiin. Täytyy tietää, mitä pidetään pastorin työtehtävänä ja mitkä tunnit voi kirjata raporttiin. Jos tapaa kaupassa tai torilla seurakuntalaisen, joka haluaa keskustella seurakunnan asioista tai siitä, että hänen lapsensa kuoli, täytyykö pastorin vilkaista kelloa keskustelun alussa ja lopussa, jotta hän tietää, paljonko työaikaa hän kirjaa tästä keskustelusta seuraavaan raporttiin? Jos näitä keskusteluja on viikossa jonkin verran, ylittyvätkö sen viikon työtunnit ja saako pastori ylityötunneista lisää palkkaa?
***
Pastoreiden työstä huomattava osa tehdään sunnuntaina. Jos siirrytään tuntityöaikaan, lasketaanko työaika sunnuntaina kaksinkertaisena ja tuleeko sunnuntai-iltojen työtunteihin vielä lisäkerroin?
Pastori menee sunnuntaina klo 9.30 kirkkoon, toimittaa messun ja lähtee kirkosta klo 11.40. Tämän jälkeen klo 13 hänellä on kodissa kaste ja sieltä hän lähtee klo 15 tervehtimään vanhusta, jolla on syntymäpäivä. Klo 18 hän on seuroissa tai seurakuntaillassa, joka päättyy klo 20.30. Pitkä päivä mutta ei harvinainen maaseutuseurakunnan pastorilla. Jos lasketaan tunteja, lasketaanko tunnit varsinaisista tilaisuuksista vai myös tilaisuuksien välissä – ainakin jos tilaisuuksien välissä ei ehdi käydä kotona? Jos tunnit lasketaan kaksikertaisena ja illalla on vielä mahdollinen korotus, melkein puolet tai yli puolet viikon työajasta on käytetty. Jos siirrytään tuntityöaikaan, johtaako se siihen, että sunnuntaisin pastorit saavat toimittaa messun mutta eivät tehdä juurikaan muita työtehtäviä, koska työaikaa täytyy jäädä tehtäviin muina päivinä?
Jos muistan oikein, iltatyöstä myös arkipäivinä tulee maksaa enemmän, mikäli työaika on tuntiperusteinen. Jos pastoreiden työaika määräytyy tuntien mukaan, pyritäänkö siihen, ettei iltaisin olisi työtä? Siis pastorit tekevät työnsä pääsääntöisesti muulloin kuin illalla ja sunnuntaina. Lauantaikin taitaa olla niitä päiviä, joina tulee maksaa korotettua palkkaa tai tunnista kertyy enemmän kuin yksi tunti työaikaa. Siirtyykö pastoreiden työ melkein kokonaan arkipäiviin klo 9-16? Silloin voidaan kokoustaa ja tehdä jotakin muutakin mutta arkena aamu- ja iltapäivällä kohdataan vähemmän ihmisiä, ainakin heitä, jotka ovat työssä.
***
Jos työaika lasketaan tunteina, leirien järjestäminen vaatii huomattavasti lisää resursseja ja muutosta ajattelussa. Jos noudatetaan tuntityöaikaa, leirillä tuskin voi olla yhtäjaksoisesti viikko tai kymmenen päivää. Ehkä vähänkin pidempi rippileiri täytyy järjestää siten, että toiset ovat työssä leirillä klo 8-15, toiset iltapäivästä iltaan ja lisäksi ovat he, jotka pitävät huolen siitä, ettei yöllä tapahdu odottamatonta. Lisäksi kaikille työntekijöille tulee luultavasti järjestää leirin aikana kokonainen vapaapäivä tai ehkä kaksi vapaapäivää. Leirit muuttuvat toisenlaisiksi kuin nyt. Niitä varmaan entisestään lyhennetään eikä leirin vetäjien ja leiristen välille synny sellaista kontaktia kuin nyt. Ehkä pitkien rippileirien järjestäminen on niin hankalaa tai niin kallista, että niistä joudutaan luopumaan.
***
Mietin, onko tuntityöaika pastorin työssä alttiimpi ristiriidoille kuin nykyinen käytäntö. Miten toimitaan, jos vierailu kodissa kestääkin selvästi pidempää ja näitä vierailuja on melko usein? Tai pastorilla on usein ja pitkiä sielunhoidollisia keskusteluja. Ja pastori pyytää näistä ylityökorvausta, koska työtunnit neljän viikon jaksossa ovat täynnä ilman näitäkin tunteja. Sanooko työnantaja, ettei korvausta makseta, koska työnantaja ei ole edellyttänyt pastoria olemaan kodissa noin pitkään tai käymään näitä keskusteluja?
***
Moni pastori – kuten moni muukin hengellisessä työssä – väsyy ja ratkaisuna tähän vakavaan ongelmaan halutaan siirtyä tuntityöaikaan. Varmasti se toisi säännöllisyyttä työhön, eikä työtä olisi niin paljon – tai ei ehkä juurikaan – iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta menetetäänkö paljon ja liikaa? Katoaako seurakunnan tai kristillisen järjestön työstä, mitä ei saisi kadota? Muuttuuko seurakunta etäisemmäksi ja vielä virkamiesmäisemmäksi sanan huonossa merkityksessä? Sopiiko tuntityö pastorin – tai nuorisotyönohjaajan tai diakonin – työhön? Minusta tuntuu, että se sopii huonosti. Mietin sitäkin, lisäisikö muutos sittenkään työssä jaksamista.
Viisautta heille, jotka päättävät tästä. Tuntuu, että kyse on kirkon, seurakuntien ja kristillisten järjestöjen kannalta hyvin suuresta ja kauaskantoisesta asiasta. Tehdäänkö nyt ratkaisu, joka vaatii paljon lisää resursseja – siis rahaa – eikä useimmilla seurakunnilla ole rahaa resurssien lisäämiseen? Ja sitten leikataan seurakunnan toiminnasta, mitä ei pitäisi leikata.
Siirrytäänkö tuntityöaikaan ja jos siirrytään, mitä se tarkoittaa, nämä ratkaistaan tämän vuoden aikana tai viimeistään ensi vuoden alussa. Kirkon nykyinen virka- ja työehtosopimus päättyy vuoden kuluttua maaliskuun lopussa.
Jari Rankinen