Ville Auvinen
Wikipediassa kirjoitetaan teologiasta mm. seuraavasti: ”Nykyisin teologia voidaan sanana jakaa kahteen merkitysluokkaan. Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala. Uskonnollinen teologia puolestaan on jonkun tietyn uskonnon opillista järjestelmää tai ajattelua koskevaa, uskonnollisen yhteisön itsensä harjoittamaa tutkimusta.”
Valtion yliopistossa teologia käsitetään luonnollisesti tieteenalaksi, ja teologian maisterit siis opiskelevat tieteellisen teologian asiantuntijoiksi. Valmistuttuaan heidän kuitenkin pitäisi olla kykeneviä toteuttamaan uskonnollista teologiaa, jos tahtovat kirkon virkaan. Teologialla tieteenalana ja uskonnollisella teologialla ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Tarkkaan ottaen tuoreiden pappien siis pitäisi osata sellaista, johon he eivät ole saaneet koulutusta.
Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto kommentoi asiaan liittyen Kotimaa24:ssä 8.3.2011: ”Helsingin yliopistossa voidaan suorittaa teologian maisterin tutkintoja, jotka tutkimukseen perustuen kouluttavat uskonnon asiantuntijoita. Kyseessä ei siis ole evankelis-luterilaisen papin virkatutkinto, vaan pappistutkinnosta vastaa kirkko itse.” Mikähän on pappistutkinto, josta kirkko itse vastaa? Ehkä pastoraalitutkinto, mutta sehän suoritetaan vasta, kun ollaan pappisvirassa, eikä sitä edes ole pakko suorittaa. Minä olen ollut pappivirassa jo 25 vuotta enkä ole (vielä) suorittanut pastoraalitutkintoa. Vai tarkoitetaanko pappistutkinnolla ehkä ennen pappisvihkimystä toteutettavaa muutaman päivän ordinaatiokoulutusta?
Kovin heppoisin eväin nuoret papit aloittavat työnsä, jos eivät ole saaneet yliopistokoulutuksen lisäksi muuta valmennusta.