Viime viikkoina on puhuttu unelmista. Joku unelmoi ei-monikulttuurisesta maasta, ja joku toinen – tai tuhannet toiset – yhteiskunnasta, jossa monet eri kulttuurit elävät sovussa rinta rinnan. Molemmat unelmat eivät ikävä kyllä voi yhtä aikaa toteutua.
1980-luvun puolivälissä Turussa järjestettiin Unelma-foorum –niminen tapahtuma. Sen yhteen tilaisuuteen oli kutsuttu keskustelemaan tunnettu suomalainen gospel-artisti sekä nuorten gospel-yhtye, jossa silloin soitin. Tuo nimekäs artisti sanoi tahtovansa musiikillaan luoda ihmisille unelmia. Me nuoret ja ajatusmaailmaltamme kovin mustavalkoiset ja radikaalit taas sanoimme, että me puolestamme haluamme lauluillamme murskata ihmisten unelmat. Meille unelmat tarkoittivat totuuden pakenemista, ja ihmisen täytyy pysähtyä totuuden eteen voidakseen löytää Jumalan. Siksi kai lauloimme ja puhuimme aika paljon kuolemasta. Sitähän ihmiset haluavat paeta unelmiinsa, niin ajattelimme. ”Sä olet rikas ja menestyvä maailmanmies tai sitten rakennat sellaista pilvilinnaa . . . Sinä onneton, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Sinä onneton, tänä yönä toivot että Jeesus ystäväs ois” lauloimme Onneton kuolema –nimisessä laulussa.
Tänään en ehkä sanoisi ihan niin kuin unelmafoorumin keskustelussa 30 vuotta sitten. Toki edelleen ajattelen, että totuuden väistäminen ja vain suloisissa unelmissa eläminen vievät väärään suuntaan ja pettävät, mutta uskon, että unelmillakin on paikkansa. Minullakin on unelma.
Minä unelmoin maasta, jossa kaikki ihmiset ovat keskenään veljiä ja sisaria. He eivät kadehdi toisiaan vaan iloitsevat toistensa onnesta. Unelmoin maasta, jossa Jumalan tunteminen ravitsee jokaisen ihmisen eikä heidän välillään ole riitoja tai erimielisyyksiä siitä, mitä Jumalasta pitäisi ajatella. Unelmoin maasta, jossa kaikki noudattavat Jumalan tahtoa ja tekevät sen iloisin ja kiitollisin mielin. Unelmoin maasta, jossa rakkaus vallitse. Unelmoin siitä, että minun omakin kristillinen vaellukseni olisi paljon kunnollisempaa kuin mitä se nyt on.
Onko unelmani vain unelmaa? Ei. Uskon että unelmani on todellisuutta, vaikkakaan ei vielä. Uskon, että unelmani ei ole haihtuva pilvilinna vaan pilvien yllä oleva Jumalan valtakunta, joka on yhtä todellinen kuin tämä maailma, jossa nyt elämme. Ja kerran saan omin silmin nähdä unelmani toteutuvan.
Mikä on sinun unelmasi?
(julkaistu Uuden tien kolumnina 13.8.2015)