Olen nyt ollut työssä STI:ssä vähän yli viikon. Tammikuussa sain kutsun vs. pääsihteeriksi ja työ alkoi maaliskuun ensimmäinen päivä.
Ei ollut aivan helppo tehdä päätös hakea tätä tehtävää. Olemme asuneet Sastamalassa pitkään – Minna, puolisoni, ja minä pidempään kuin missään muualla, pian 22 vuotta. Sastamalassa ja sen lähellä olen ollut eri tehtävissä – seurakuntapappina, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen palveluksessa, messuyhteisön pastorina ja työssä maahanmuuttajien parissa. Nämä ovat olleet hyviä tehtäviä ja olen saanut toimia monien hienojen ihmisten kanssa. Tuntui vaikealta jättää myös viimeksi mainittu tehtävä ja varsinkin hyviksi ystäviksi tulleet maahanmuuttajat. Toisaalta tuntui, että näin nyt tulee tehdä. Ehkä nyt on tämän uuden aika ja Jumala johdattaa näin. Vastasin viestiin, jossa kysyttiin kiinnostustani tulla puoleksitoista vuodeksi STI:n pääsihteerin sijaiseksi. Pyysimme Minnan kanssa, että tapahtuu Jumalan hyvä tahto. Ja nyt olen tässä.
Ensimmäinen vähän yli viikko on mennyt nopeasti. On ollut työtä paljon tai sopivasti. Olen tutustunut STI:n tiloihin. Hyvät tilat ja hyvä kirjasto aivan Helsingin keskustassa. On ollut mukava jutella opiskelijoiden kanssa. Olen kysynyt, mihin he tarvitsevat STI:tä, ja kuullut monta hyvää vastausta. Olen tavannut instituutin jäsenjärjestöjen johtajia ja kysynyt heiltä, mitä odotuksia ja toiveita heillä on instituutilta. Olemme miettineet, mitä varten STI on ja mitä sen tulisi tehdä. Olen saanut olla mukana luennoilla ja teologipiirissä. Olemme valmistelleet kahta kevään teologista päivää. Olemme miettineet STI:n talouteen ja taloushallintoon liittyviä asioita. Olemme suunnitelleet teologiseen tiedekuntaan tänä keväänä tai kesänä hakeville valmennuskurssia. Olemme alkaneet valmistella ensi syksyn ohjelmaa. On ollut kokouksia ja neuvotteluja. On katsottu eteenpäin. Päivät olen aloittanut lukemalla Raamatusta tekstin ja kahdesta kommentaarista sen selityksen. Martti Lutherin kirjoitus, rukous ja kahvi STI:n olohuoneessa on mukava hetki päivittäin. On ollut hyvä tehdä työtä yhdessä kahden osaavan työtoverin kanssa. STI:n tutkija dosentti Timo Eskola on tehnyt työtä pitkään instituutissa ja sihteeri Kirsi Hänninen vähän yli vuoden.
Työssä on haasteita, vaikeuksiakin. Missäpä ei olisi. Mutta innostavalta, mielenkiintoiselta ja tärkeältä tämä tuntuu. Olen vakuuttunut, että STI:tä tarvitaan. Tarvitaan hyviä, osaavia teologeja ja pastoreita, jotka haluavat sitoutua Raamattuun ja julistaa sen evankeliumia. Heidän kouluttamista ja tukemista tarvitaan.
Olen opettanut jonkin verran Raamatun viimeistä kirjaa. Johanneksen ilmestyksen kahdessa ensimmäisessä luvussa kerrotaan tähdistä, jotka ovat Jeesuksen käsissä. Varmaankin nuo tähdet tarkoittavat seurakuntien paimenia. Kuva on koskettava: Jeesus kantaa käsissään seurakuntien paimenia. Paimenet ovat yhtä syntisiä ja kelvottomia kuin kaikki muutkin mutta heillä on erityinen ja tärkeä tehtävä. Siksi he ovat kuin Jeesuksen käsissä. Heidän tehtävänsä on johtaa laumaa. He eivät saa eksyä – jos niin tapahtuu, luultavasti laumakin eksyy. Voimmeko tehdä jotakin samaa kuin Herramme? Kantaa paimenia – rukouksin. Rukousta tarvitaan. Jos on sitä, on paljon muutakin.
Jari Rankinen