Blogi 8.6.2018
On hyvä miettiä, miten toimia toimittajan soittaessa, vaikkei olisikaan Pori Jazzin toimitusjohtaja. Tässä muutama ajatus ja neuvo – lyhyt oppimäärä.
Harva ajattelee, että on samantekevää, mitä hänestä kerrotaan. Maine ei ole merkityksetöntä. Tai asema vaatii, ettei mediassa voida puhua mitä tahansa: henkilö ei edusta vain itseään vaan myös yritystä, järjestöjä tai yhteisöä, jonka johtava työntekijä hän on. Mediassa tulisi kertoa totta. Haastattelu voi johtaa erottamiseen – muutama päivä sitten tapahtui näin. Näistäkään syistä ei ole samantekevää, mitä kerrotaan.
Haastattelu on mahdollisuus kertoa tärkeistä asioista ja siihen suostuu mielellään. Toisinaan taas täytyy antaa haastattelu, vaikka ei tahtoisi. Ei voi olla hiljaa, koska asiasta puhutaan joka tapauksessa. Voi ehkä vaikuttaa siihen, mitä puhutaan. Julkisuutta voi käyttää hyväksi ja jotkut onnistuvat siinä paremmin, toiset huonommin.
***
Toimittaja soittaa sinulle ja haluaa jututtaa. Miten toimia? Mielessäni voi olla liikaakin tuo tapaus muutama päivä sitten.
Perussääntö on, ettet ole koskaan liian varovainen. Jos toimittaja on kiinnostunut, pidätkö suklaa- vai tiikerijäätelöstä tai aiotko kalastaa kesällä, varovaisuutta ei tarvita. Tai jos tunnet toimittajan ja luotat häneen. Mutta jos on kyse suuremmasta asiasta ja toimittaja on tuntematon tai tunnet hänet ja juuri siksi et luota, liian varovainen tuskin voit olla. Kaikkea, mitä sanot, voidaan käyttää ja myös sinua vastaan. Tämä pätee etenkin, jos olet edes jossain määrin julkisuuden henkilö, edustat jotakin tahoa tai jos toimittajalla on halu saattaa sinut tai edustamasi taho hankaluuksiin.
Puhelun alussa kannattaa kysyä, teetkö haastattelua. Jos toimittaja sanoo tekevänsä, täytyy ratkaista, suostutko haastatteluun. Puhelinkeskustelussa olet aika turvattomassa asemassa. Toimittaja voi sanoa tai kysyä mitä vain, hän voi puhua hyvin huolettomasti, näin hän saattaa tehdä saadakseen sinutkin puhumaan vapaasti eikä hänen puheitaan kukaan tarkkaile kuten sinun puheitasi. Mitä sanot, siitä voidaan poimia tämä tai tuo kohta. Sanomisesi voidaan irrottaa yhteydestä, jossa se alun perin oli, ja se näyttääkin hyvin erilaiselta. Sinut voidaan ymmärtää tahattomasti tai tahallaan väärin. Ei kannata pohdiskella asioita ääneen, koska kohta pohdiskelustasi voidaan laittaa suuhusi ja sanoa, että sanoit noin – vaikka sinusta se oli asioiden pohdiskelua etkä sanonut, että ajattelet juuri noin.
Jos minulle tuntematon toimittaja sanoo, ettei hän tee haastattelu – hän vain kerää taustatietoa – en siitä huolimatta ole kovin avoin. Ehkä toimittaja katsoo, että joitakin sanomisiani voidaan kuitenkin käyttää ja julkaista eikä varsinaisesta haastattelusta ollut kyse. Tai millä todistan toimittajan sanoneen, ettei hän haastattele. Jos on sana vastaan sana, kumpaa uskotaan?
***
On erilaisia toimittajia. Hyvä haastattelun tekijä tekee jutun nimenomaan haastateltavasta. Hän antaa tämän puhua ja perustella käsityksiään ja luottaa, että lukijat osaavat tehdä johtopäätöksiä. Tämä ei tarkoita, ettei saa tehdä vaikeita kysymyksiä. Hyvä toimittaja tekee juuri niitä.
Huonommilla haastattelun tekijöillä on suuri halu julistaa omaa sanomaansa ja siinä tarkoituksessa he tekevät haastattelun ja käyttävät haastateltavaa välineenä. Huono toimittaja jättää pois oleellista haastateltavan sanomisista, tulkitsee hänen puheitaan tarkoituksen hakuisesti ja väärin, liittää yhteen asioita, jotka eivät kuulu yhteen, ja sopivilla huomautuksilla antaa haastateltavasta kuvan, joka tuksin herättää myönteisiä ajatuksia. Maassamme on paljon hyviä toimittajia. Heidän kanssaan on mukava tai ainakin ok tehdä haastattelu. Mutta on myös heitä, jotka toimivat jälkimmäisellä tavalla.
Miten toimittaja toimii, saattaa riippua asiasta tai henkilöstä. Hän voi tehdä haastattelun nimenomaan haastatelvasta, toista henkilöä tai asiaa hän ei pysty käsittelemään samalla tavalla.
Media elää vastakkainasettelusta. Jos sitä ei ole tarpeeksi, usein sitä yritetään luoda. Toimittaja voi haluta tehdä sinusta vihaisen ja hyökkäävän, joka on näitä ja noita vastaan, ja sinun on vaikea tunnistaa itseäsi jutussa. Tuohon rooliin ei kannata suostua – ei ainakaan siltä osin mitä sinun kerrotaan sanovan, koska siihen voit vaikuttaa – ellet sitten ole vihainen ja hyökkäävä.
Jos jutussa on lainauksia sinulta, sinulla on oikeus pyytää ne luettavaksi ennen jutun painamista tai siirtämistä nettiin. Ihmettelen heitä, jotka eivät käytä tätä oikeutta ja jutun julkaisun jälkeen harmittelevat, mitä heidän kerrotaan sanovan. Aina toimittajat eivät ole valmiita muuttamaan lainauksia, vaikka pyydät tai vaadit. He voivat sanoa sinun sanoneen niin kuin he ovat kirjoittaneet – ehkä siksi että juttuun saadaan draamaa ja sitä, että joku on rajusti toista vastaan. Jos haastattelussa puhutaan kiperistä asioista, voi olla viisasta äänittää keskustelu – se onnistuu nykyään aika helposti – eikä sitten tarvitse kiistellä toimittajan kanssa, mitä olet sanonut ja mitä et.
***
On muutama aihe, joista en ryhdy puhumaan toimittajan kanssa, jos en tunne häntä tai luota häneen. Jos toimittaja mainitsee sanan homoseksuaalisuus tai avioliitto, toimin varmaan seuraavasti: Pahoittelen, etten nyt ehdi puhua näistä asioista, koska ne ovat suuria ja vaativat aikaa. Pyydän toimittajaa lähettämään näihin liittyvät kysymykset sähköpostissa ja vastaa niihin siellä. Ennen kuin lähetän vastaukset, käyn ne läpi muutaman harkintakykyisen ystävän kanssa. Toimittaja ei ehkä suostu siihen, että näistä keskustellaan sähköpostilla. Sitten on varmaan viisaampaa olla keskustelematta.
Jos alat puhua näistä toimittajan kanssa, jolla on halu saada sinut vaikeuksiin, sinun täytyy olla hyvin kokenut ja tietää tarkasti, miten asetat sanasi. Ja varmistaa, ettei sinun voida sanoa sanoneen, mitä et ole sanonut.
En tietenkään ole kuullut Pori Jazzin toimitusjohtajaksi valitun haastattelua, joka sai aikaan myrskyn, ja toimitusjohtaja sai lähteä ennen kuin työ oli alkanut. Media kertoi hänen rinnastaneen homoseksuaalisuuden ja huumeriippuvuuden. Hänen tarkoituksensa tuskin oli sanoa, mitä kerrottiin mediassa. Luultavasti hän halusi sanoa, että uskoontulo näyttää olevan joillekin suuri muutos: joku vapautuu sen myötä huumeista, joku kokee muuttuneensa seksuaalisuuden alueella. Toimitusjohtajaksi valittu tuskin kertoi tukevansa tai tukeneensa eheytyshoitoja homoseksuaaleille – kuten haastattelun synnyttämässä keskustelussa on väitetty. Luultavasti hän sanoi, ettei hän voi kiistää, jos joku kertoo muuttuneensa homoseksuaalista heteroseksuaaliksi, ja että hän on tukenut oikeutta sanoa tämä ääneen. Haastattelussa hänen kerrottiin sanoneen, ettei ole homoja vaan homoutta. Luulen tietäväni, mitä hän tarkoitti. Mutta sitä ei kerrottu mediassa, koska tuo toteamus palveli hyvin tarkoitusta, joka haastattelun tekijällä näyttää olleen.
Varmaan virhe oli alkaa keskustella toimittajan kanssa näistä asioista. Helposti keskustelussa tulee sanottua, mikä antaa mahdollisuuden nostattaa kohu, joka nousi. Sanomisia tulkittiin tietyllä tavalla – käsittääkseni väärin – jätettiin oleellista pois eikä annettu mahdollisuutta kertoa tarkemmin, mitä tarkoittaa.
***
Sekin voi tietysti riittää toimitusjohtajan tehtävästä erottamiseen, että sanoo joidenkin kokevan uskontulon elämää suuresti muuttavana asiana – jopa siinä määrin, että kokee seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttuvan. Saadakseen olla toimitusjohtaja jossakin organisaatiossa täytyy ehkä sanoa, ettei kukaan saa kokea näin tai jos kokee, sitä ei saa sanoa. Jos tätä vaaditaan, yritys, järjestö tai yhteisö on hyvin kummallinen. Ehkä näin kummallisia yrityksiä on. Ehkä yhteiskuntamme on muuttumassa näin kummalliseksi. Äärimmäisen ikävää, jos mediaa käytetään tällaisiin kummallisuuksiin ja sen edustajat ja päättäjät suostuvat siihen.
***
Haastatteluista vielä yksi asia: Vastineet ovat yleensä turhia. Harva niitä lukee. Kun viesti on päästetty irti, sitä ei enää oteta takaisin. Ei siis kannata ajatella, että voinhan korjata huonoa haastattelua kirjoittamalla vastineen.
Jari Rankinen
PS En tunne Aki Ruotsalaa. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Voimia hänelle!